Vaihtoehtoisia Trippejä – tour 2021!

Hei taas pienen tauon jälkeen! Festareille ei olla nyt pandemian takia päästy, sormet ristiin, että onnistuu taas ensi vuonna. Tänä kesänä päästiin kuitenkin järjestämään Vaihtoehtoisia Trippejä – tour 2021! Ollaan pidetty erilaisia piknikkejä Tampereella, Pieksämäellä, Jyväskylässä ja tarkoituksena päästä kertaalleen vielä Tampereelle 🙂 Jaetaan matskuja ja pidetään mm. epäonnenpyörää, mietitään vaihtoehtoja päihteidenkäytölle ja jutskaillaan hyvällä hengellä, kyl te tiiätte!

”Kohtasimme monia potentiaalisia nuoria ja nuoria aikuisia joille jäimme varmasti mieleen myös muulla tavalla, kuin vain palkintojen myötä. Kumpanakaan päivänä ei satanut ja kelit oli oikein mallikkaat vaikkakin varsinkin sunnuntaina myös hieman hiostavat. Kummallakaan pisteellä ei tullut mitään haastavia asiakastilanteita vaan saimme hyvin rauhassa olla ja viettää aikaa ja meidän porukka oli tosi hyvä ja yhtenäinen. Jokainen teki ja yritti parhaansa ja olen vastaavana tosi tyytyväinen meidän jokaisen vapaaehtoisen ja työntekijän panokseen tätä reissua varten. Ja erityisen iso kiitos menee vielä minun etäisellä avustavalle työparille, joka katsoi tavarat meille valmiiksi, hoiti auton hakemisen, palautuksen ja kertoi kaiken mahdollisen tärkeän tiedon ja infon jota minun oli vastaavana hyvä tietää ja se helpotti huomattavsti omaa taakkaa, kun ei tarvinnut käytännön järjestelyjä niin paljon miettiä, vaan itse vaan pystyin täysillä keskittyy siihen, että miten siellä pisteellä sitten toimin, ja miten huolehdin muiden osallistujien jaksamisesta ja turvallisuudesta, ja miten esittelemme itsemme yleisölle ja minne sijoitamme pisteemme. Siitä oli todellakin aivan mieletön apu näin ensimmäistä kertaa vastaavana toiminneelle henkilölle. Jos tuli jotain yllättävää tai kysyttävää, niin tämä työpari oli aina vain puhelinsoiton päässä ja se oli myös huomattava tuki ja turva, mikä helpotti omaa työskentelyä kun tiesi, että jos jotain tulee niin voi soittaa jollekin, joka osaa kertoa ja neuvoa miten siinä tilanteessa sit toimitaan. Ainoat asiat mitkä olisi voineet mennä paremmin oli se että kävijöitä olisi ollut vähän enemmän ja tasaisemmin, sekä palkinnot olisi mietitty vähän paremmin ottaen olosuhteet huomioon. Markkinointia etukäteen olisi voinut tehdä myös vähän enemmän ja näin ehkä enemmän porukkaakin olisi löytänyt paikalle, mutta yhteenvetona sanon että en kyllä todellakaan kadu, että lähdin mukaan vastaavaksi tälle reissulle. Reissusta jäi loppujen lopuksi erittäin positiivinen ja onnistunut fiilis. Meillä oli tosi nasta jengi, tuki ja turvatoimet, kelit oli vallan mainiot ja kohtaamiset mitä tuli niin oli todella antoisia ja palkitsevia, ja monet kehui meidän toimintaa ja päällisin puolin jäi vain tosi positiivinen fiilis näistä päivistä. Milloin vain lähtisin kyllä ehdottomasti uudelleen! 💪🏻🔥😎”
– vastaava 2021

Palkintomehujäille tuli tosiaan surullinen loppu aika nopeaan näillä keleillä 🥵😆 onneksi siitäkin selvittiin! Kiitos kaikille mukanaolleille ja järjestäjille. Huippua, että päästään taas järjestää ja olemaan vähän normaalimmin. Stay safe ja ihanaa loppu kesää!! 💛🌞

KIITOS <3

Festarikausi on aina yhtä hektinen ja toisinaan myös hyvin intensiivinen kokonaisuus. Kesän kokonaisuus oli loppupeleissä oikein bueno ja isoin kiitos koko YAD tourin toteutumisesta kuuluu teille vapaaehtoisille. Mahdollistitte jälleen kerran upean kesän YADilaiseen tapaan! Eteisen matolla kimaltelee edelleen ihanaa glitteriä fesukesän jäljiltä ❤

Kesän YAD tourin aikana pisteillä kävi kesän aikana karkeasti arvioiden noin 2000-2300 ihmistä. Festareilla puhututti eniten kavereiden tai sukulaisen päihteiden käyttö. Oma käyttö herätti toiseksi eniten keskustelua ja kolmanneksi eniten Kannabis. Käytetyinpänä keskustelujen avaajana toimi tänä kesänä Epäonnenpyörä, mikä tietysti kiinnosti ihmisiä paljon. Palkintoina keskusteluihin osallistumisesta ihmisille jaettiin vanhaan malliin kortsuja, korvatulppia tai tikkareita.

_____________________________________________________________________________________

❤ Vapaaehtoisen ajatuksia purkuviikonlopusta: 

”Odotin purkuviikonloppua tosi paljon. On aina kiva kokoontua yhteen hyvien tyyppien kanssa, varsinkin kun tietää että ei hetkeen näe ehkä. Ja pääsi tutustumaan paremmin ihmisiin. Musta oli tosi kivaa että purkuviikonloppu järjestettiin meille. Meille oltiin järjestetty myös kivaa ohjelmaa kuten escaperoom, kiivettiin rinteeseen ja syötiin paljon.

Tunnelma oli rento ja avoin. Tuli käytyä monta hyvää keskustelua ja huumori oli erittäin läsnä. Oli ehkä vähän haikea ja ontto olo kun kotiinpäin lähdettiin. Yadista ja yadilaisista on tullut itselle tosi tärkeitä ja merkittäviä asioita.

Hyvä fiilis jäi myös festareista, ne oli uutta ja jännittävää mutta niin siisti kokemus että ensi kesänä pakko päästä festareille, ja mä en olis ikinä uskonut että mä tulisin tekemään tuollaista.”

Matilda, vapaaehtoinen

_____________________________________________________________________________________

Kesän jälkeen vietettiin purkuviikonloppua Himoksen tuntumassa. Kesällä toimineita vapaaehtoisia oli ilmoittautunut mukaan kymmenkunta. Ekana iltana oli saapuminen Himokselle sekä heti Paljuilut tulille. Festareiden koontia pidettiin sitten lauantaina, jossa alkuun jokainen sai itsenäisesti kirjata ylös festareiden muistoja Open Badge – virtuaalisten osaamismerkkitehtävien kautta. Iltapäivästä viilattiin kehittämiskohteita mm. pulmatilanteisiin, fesulistaan, epäonnenpyörään sekä fesurooleista pohdittiin festarikuskin hommaa uusiksi. Ensi vuodelle on kehitysideoita kirjattu ylös ja ensi vuonna testaillaan, miten homma toimii pienellä viilauksella taas hieman paremmin. Good vibes only!

Kun perinteisiin kuuluu, niin tänäkin vuonna valittiin YADin festaritoiminnasta vuoden 2019 festarijyrä! Ja festarijyräksi valikoitui tiukan äänestyksen pohjalta Matti Malinen! Onnea Matti! ❤ Matti kolusi läpi useamman fesun YADin matkassa kesän 2019 osalta ja hän toimi ensi kertaa myös festarivastaavana! Upeesti selviydytty niin vapaaehtoisen kuin festarivastaavan roolista! ❤

Rentoilua ja yhdessä oloa oli myös purkuviikonloppu täynnä mm. leppoisaa ulkoilua Himoksen päälle kiivetessä sekä pulmien ratkontaa pakohuoneessa. Paljuilua unohtamatta sekä tietysti yhdessä syöminen. Kiitokset vielä mukana olleille! Ootte kaikki kultaa! ❤

Iida YAD

HOX!: Jos mielii varmistaa festaripaikan YADin matkassa kesänä 2020, niin sen voi varmistaa käymällä YADin Festarityön Infopistekoulutuksen. Seuraava koulutus pidetään Tampereella 31.11.-1.12.2019.

Koulutukseen ilmoittautuminen aukeaa 28.10.2019. Seuraamalla YADin kanavia, voit bongata ajankohtaisimmat jutut sekä tulevat koulutukset!

Kuvat: vapaaehtoisten ottamia, suunnittelu CANVAlla by Maria.

 

Upeeta infopistetyöskentelyä ja tiimipeliä!

Festarikamat ovat paikoillaan ja festaripölyt alkavat laskeutua toimiston uumenissa. Melkoisen upea kesä ollut kaikenkaikkiaan. Aivan huippujengiä ollu mukana fesuilla ja ei voi, kuin olla kiitollinen kaikista ketkä ovat kynnelle kyenneet ja lähteneet viettämään YADin porukalla fesuja. Upeeta infopistetyöskentelyä ja tiimipeliä. Ootte kaikki kultaa! ❤

Kuvakollaasi vapaaehtoisten ottamista kuvista.

Festareiden koontia on aika aloittaa tekemään ja tämä koonti huipentuukin Himoksella vietettävään purkuviikonloppuun, jossa yhdessä vapaaehtoisten kanssa katsellaan, että minkäslainen festaripalapeli me koottiinkaan tänä vuonna. Satoja ihmisiä kohdattuna, upeita musiikki ja festarielämyksiä koettuina. Ihania oivalluksia siitä, että YADin selvä käyntikortti festareille on todellakin vertaistansa vailla. Yhteiset kommellukset ja pulmatilanteista selviämiset ovat lisänneet huumorintuntua reissuilla sekä yhteishenkeä, koska yhdessähän näistä hommista selvitään. Tai purkuviikonlopussahan se sitten lopulta selviää, että onko vielä jotain jäänyt hampaankoloon 😀 (muuta kuin  kuuleman mukaan italianpataa..)

Lost Unicorn – festaripaidat. Kuva: Eetu Pakkanen

Työntekijän silmin täällä toimistolta käsin ja puhelimen välityksellä (back uppina) pyrimme tekemään kaikkemme kesän aikana, että hommat sujuivat hyvin YADin festarireissuilla. Ja, että suurinosa festarikuutiosta olisi reissussa mukana…:D Festaripäivystysvuoroissa toimivat tänä vuonna Iida, Janina, Anne, Taneli ja Janne. Festaritavaroiden läpikäyntiä ja uudelleen kasaamista sekä purkamista ja tiskaamista yms. Myös reissukohtaista säätämistä lähtijälistan osalta oli tuttuun tapaan useaan otteeseen. Muutamat fesut jouduttiin perumaan, mutta lopulta festarilistalta saimme onnistumaan 11 eri festarit WUHUU!!

Oli ilo elää festarihenkeä näin toimistolta käsin ja sai tosiaan kuulla hauskoja festaritarinoita jokaiselta reissulta. YADilaisuus huokui jokaisella reissulla ja välittyi myös somen kautta mm. facessa sekä instagramin puolella #streittinäfestareilla #YADry. Myös yksi lehtijuttu sekä radiohaastattelukin mahtui mukaan festaritoiminnan tiimellyksessä.

Festarireissuista Puntala-Rockissa vapaaehtoistemme Benjamin pääsi haastatteluun Scum Radioon (42:05 – 44:25): https://www.mixcloud.com/ScumRadio/scum-radio-puntala-rock-2019-spesiaalil%C3%A4hetys-feat-olotila-ja-juggling-jugulars/

Himoksella Pinjaa haastateltiin Keskisuomalaiseen ja tässä Screenshot-kuva nettilehdestä.

Tänä vuonna festareilla toimineet vaparit saivat itselleen Lost Unicorn – paidat sekä halutessaan festarikohtaiset Open Badge – virtuaaliset osaamismerkit tehdystä vapaaehtoistyöstä. Kiitoksena tosiaan vielä pidetään purkuviikonloppu kaikille niille vapaaehtoisille, jotka ovat tänä kesänä YADin mukana kiertäneet festareita ❤

Festarikohtaiset Open Badge – virtuaaliset osaamismerkit vuosimallia 2019

Purkuviikonlopusta tulee vielä tunnelmia sitten elokuun lopulla tänne blogin puolelle myös. 🙂

HOX!: Jos mielii varmistaa festaripaikan YADin matkassa kesänä 2020, niin sen voi varmistaa käymällä YADin Festarityön Infopistekoulutuksen. Seuraava koulutus pidetään Tampereella 30.11.-1.12.2019.

Koulutukseen ilmoittautuminen aukeaa 28.10.2019. Seuraamalla YADin kanavia, voit bongata ajankohtaisimmat jutut sekä tulevat koulutukset!

 

Festariterkuin,

Iida YAD ❤

Simerockin reissulta kantautui ihania festariterkkuja ❤

Simerock 9.-10.8.2019

Kuva

Tiina kertoo aluksi festarikuulumiset ja sen jälkeen Matti kertoo vastaavan näkökulmasta kuulumiset.

 

Heipparallaa, Tiina täällä kirjoittelee pitkästä aikaa!

Vuosina 2013-2016 kiersin Yadin mukana festareilla todella ahkerasti, mutta sen jälkeen yadeilu on hiipunut omien kiireiden takia. Viime vuonna ei ennättänyt festareille ollenkaan, joten oli mahtavaa, kun sain järjestettyä työkuviot niin, että nyt pääsin vihdoin mukaan!

Hyppäsin muun porukan mukaan Rantsilasta ja suoraan kuskin penkille. Ennen en oo yadireissuilla ollut kuskina enkä ikinä ajanut noin isoa autoa, joten tämä pesti jännitti. On mahtavaa kohdata omia pelkojaan ja hypätä epämukavuusalueelle! Hyvin pian ymmärsin, että tämä kuskin pesti on ollut täysin turha pelko ja ajaminen oli oikeesti mukavaa ja helppoa.

Pitkän ajomatkan jälkeen löydettiin festarialueelle, mihin mentiin hakemaan rannekkeet, passit ja ajoluvat sekä rakentamaan infopiste. Infopiste rakennettiin yhdessä tiiminä ja se oli nopeasti kasassa. Kasaamisen jälkeen lähdettiin väsyneenä kauppaan ostamaan koko viikonlopun ruuat ja sen jälkeen vihdoin majapaikkaan lepäämään. Majoituttiin Motelli Rovaniemessä. Paikka oli parempi kuin mitä vaatimaton ulkoasu antaa ymmärtää. Meidän mökissä oli neljä huonetta, joista kaksi oli varattu meille. Majoituimme siis yhdessä muiden asiakkaiden kanssa. Toivottavasti meidän myöhäiset “kotiintuloajat” eivät kovin häirinneet muita asukkaita.

 

Perjantaina saatiin nukkua pitkään ja heräillä hitaasti. Eetu jäi kokkaamaan kanawokkia, kun me muut lähdettiin “pikaisesti” käymään Rovaniemen keskustassa Lordin aukiolla. Menomatka sujui loistavasti, löydettiin keskustaan, käytiin ottamassa kuvia ja hieman shoppailemassakin. Paluumatkalla tehtiinkin Google Mapsin sponsoroimana pieni Tour de Rovaniemi, johon lisäjännitystä toi meidän Iso Valkoinen Mörkö (meidän paku) ja kapeat tiet. Maps siis sekoili ihan huolella ja opasti meidät millon mihinkin hukkaan. Kaikki tiet tuntui vievän joko työmaille tai takaisin keskustaan. Tiimityöllä saatiin kuitenkin homma toimiin ja auton keula kohti kauppaa ja majapaikkaa.

Festareiden alku oli hiljainen ja meidän infopiste vielä hiljaisempi. Pisteemme sijaitsi täysin syrjässä pääkulkuväyliin nähden. Iloa meille kuitenkin toi viereisen pisteen työntekijät (Balanssi ry) sekä viereisellä pisteellä speed dating -ohjelmanumeroa vetänyt Niko Nousiainen! Niko tuli pisteellemme rupattelemaan useampaan kertaan. 

Pinja ja Niko Nousiainen

 

Janne ja Eetu osallistui Speed Datingiin.

Koko festareilta halusin ehdottomasti nähdä vain Juha Tapion ja Elastisen. Molemmat esiintyivät perjantaina. Juha Tapio veti yllättävän energisen keikan! Hän on niin valoisa, lämminsydäminen ja rehellisen “jalat-maassa” -tyyppi. Tällasia artisteja on aina ilo kuunnella. Keikan jälkeen oli positiiviset ja toiveikkaat energiat!

Elastisen keikkaa odotin kovasti. Elastisen biisejä on mun tsemppibiisilistalla 95% ja aloitan aamuni aika usein hänen tsemppibiiseillään. Festarikeikka oli kuitenkin suunnattu humaltuneelle bilekansalle, joten en ehkä sopinut kohdeyleisöön. Keikka oli pieni pettymys, mutta onneksi on vielä konserttisalikiertue edessä! Pidetään peukkuja, että se olisi enemmän positiivisen energian ja tsempin täyteinen.

Lauantaina festarit alkoivat taas iltapäivällä. Kävijöitä oli enemmän, mutta ruuhkaa ei kuitenkaan tullut. Pisteellä kävijöistä 90% oli lapsia tai nuoria. Eräs poikajoukko innostui meidän tarroista kovasti ja toinen tyttöporukka kävi useampaan kertaan pyörittämässä epäonnenpyörää. Päihteet siis selvästi kiinnostaa jo 12 -vuotiaitakin lapsia. Todella fiksuja muksuja, jotka osasivat vastailla kiperiinkin kysymyksiin asiallisesti. Eniten heitä kiinnosti saada tietoa siitä, miten he voisivat välttää joutumasta tekemisiin huumeiden kanssa ja mikä saa ihmiset kiinnostumaan huumeista. Heillä oli selkeästi halu elää päihteettömästi. 

Lauantaina ei ollut minulle mieluisia artisteja, mutta kävin kiertelemässä alueella muuten vain. Käytiin Jannen ja Pinjan kanssa huvipuistolaitteissa sekä ottamassa kuvia someseinillä. Kävin kuuntelemassa pari biisiä Pyhimykseltä ja lepäilemässä riippukeinussa. Infopisteellä lauantai-ilta oli niin hiljainen, että suljettiin jo 21 jälkeen. Muut jäi vielä katsomaan pääesiintyjä JVG:n keikkaa, mutta me Pinjan kanssa lähdettiin autoon lepäilemään. Seuraavan päivän ajomatka oli pitkä ja yöunet vähäiset, joten kaikki uni oli tarpeen.

(c) Eetu

 

Kiitos Simerock, kiitos Rovaniemi, kiitos YAD, kiitos yadilaiset! Hyvällä porukalla reissu sujui hyvin. Nähdään taas!

terveisin: Tiina, Pinja, Janne, Matti ja Eetu.

—————————————————————————————————————

Nyt kun jo kuudetta vuotta kierrän YADin mukana festareilla, mietin monella aiemmalla tämän kesän festarilla, miksi en ole vielä ollut kertaakaan vastaavana. Nyt on sekin asia korjattu, kun tarjoutui mahdollisuus olla Simerockin vastaava.

Kuudessa vuodessa on ehtinyt nähdä ja kokea kaikenlaista festareilla ja näin voisi olettaa kaiken sujuvan helposti ja vaivattomasti. Niin ei kuitenkaan aina ole. Moneen otteeseen käydessäni sähköpostin välityksellä asioita läpi koskien mm. aikatauluja ja majoitusta heräsi mielessä kysymys ”Onko tämä nyt joku vitsi?”

Aiemmilla festareilla olemme saaneet sulkea pisteen ennen viimeistä esiintyjää tai millon itse katsomme parhaaksi. Simen kohdalla minulle annettiin ennakkoon tarkat säännöt, että kaikkien kojujen on oltava auki 1:30 asti, jolloin viimeinen artisti lopettaa. Tässä vaiheessa alkoi vähän stressitaso nousta ja tuntui, että tämähän on aivan järjetöntä nipottamista. Ymmärrän kyllä, että myyntikojujen kohdalla homma menee noin, mutta painotin vielä ettei me olla siellä myymässä mitään. Noh.. ei vastausta…

Saavuttuamme Torstaina festarialueelle yhteyshenkilö Sofimaaria oli vastassa ja hän vaikuttikin oikein mukavalta ja rennolta tyypiltä, kun hetken aikaa juttelimme. Olin pelännyt turhaan. Perjantaina ennen viimeistä esiintyjää pisteellämme oli tosi hiljaista ja oli turhauttavaa vain istuskella. Päätin kysyä, olisiki mitenkään mahdollista jos laitetaan piste kiinni aikaisemmin. ”Joo tosiaan niin tehän ette myy mitään niin laittakaa vaan!” Sitähän mä yritin selittää jo sähköpostissa aiemmin, mutta varmasti hänellä on ollut monta muutakin asiaa mielessä.

Aikataulujen lisäksi hämmennystä herätti myös sähköpostitse saamani info ettemme saa poistua, ennen kuin alue on tarkistettu ja todettu tarpeeksi siistiksi. Mikäli alue on roskainen, peritään 250€ sakko. Tässä vaiheessa en taas tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut ja jälleen mielessä pyöri ajatus ”Onko tämä(kin) joku vitsi?” Purettuamme pisteen lauantaina soitin Sofimaarialle, että tulee tarkistamaan alueen ja hän kehui kovasti miten siistinä olemme sen pitäneet ja sanoi odottavansa meitä ensi vuonna uudestaan. Kaikkineen festareista jäi hyvä fiilis ja kaikesta päästiin hyvin yhteisymmärrykseen keskustelemalla ja rennolla otteella pärjäsi, vaikka aluksi jännitti saammekko kontata hammasharjojen kanssa.

 

(c) Eetu

Majoitus Rovaniemi Motellissa se vasta jännä olikin… Kun yritin sähköpostitse selvittää, mihin asti respa on auki ja millon meidän pitää kirjautua sisään, ei henkilökunta tuntunut ymmärtävän edes, että olemme tulossa. Vastauksena saamani sähköposti oli kokonaisuudessaan vain seuraavat kysymykset: Mikä Youth Against Drugs?, Milloin varasitte? Mistä maasta olette? Millä nimellä varasitte? Saavuttuamme torstaina illalla motellille säätö vasta alkoikin. Varausjärjestelmästä löytyikin varaus Youth Against Drugs Ry:n nimellä, mutta se ei silti tehnyt asiasta helppoa. Respan nainen halusi nähdä ensin minun passin, koska sanoin olevani porukan vastaava. ”Ei täällä ole tällaista nimeä. Kuka tämän on varannut? Pitää olla sama henkilö.” Varaus löytyi jostain ihmeellisestä syystä (jota emme vieläkään tiedä) kuskimme Jannen nimellä. Yksi asia selvisi, mutta säätöä aiheutti toinen. Respan nainen selitti, kun varaus oli tehty bookings.comin kautta, se pitää maksaa heti. APUA!!! Eihän meillä ollut rahaa sellaiseen. Nopea paniikkipuhelu Iidalle ja vuoronperään henkilökunta kesksuteli keskenään ja Iidan kanssa puhelimitse. Lopulta saimme sovittua, että motelli laittaa Iidan sähköpostiin laskun. Niin no.. ainakin melkein… Tähänkin asiaan tuli pari muuttujaa, sillä sain laskun kuitenkin paperisena ja jouduin lähettämään siitä kuvan Iidalle.

Pekka Routalempi sanoisi tässä vaiheessa ”Hyvin jännä!” ja sitä tämä reissu kaikkine säätöineen oli ja erittäin opettavainen kokemus näin ensikertaa vastaavan hommissa. Ei ihan helpoin reissu, mutta hengissä selvittiin.
– Maza

Porispere 1-4.8.2019

Heips! Porispere oli ensimäiset festarini infopisteellä ja mua jännitti niin paljon.  Varsinkin kun lähtö tuli ihan extemporena. Olin vielä aika hiljaista tyttöä kun pääsin tampereen toimistolle,mutta kyllä ujous karisi matkan aikana. (Festari viikonlopun jälkeen oon ollut paljon sosiaalisempi kuin yleensä,meinasin alkaa kaupan kassalle höpöttämään tuossa pari päivää sitten :D)

Tosiaan tampereelta lähdettiin kohti poria,majoituimme porissa A-kiltaan.  Majoitus oli viihtyisä ja sain nukuttua vaikka pelkäsin ensin että en nuku koko viikonloppuna.  Joku muu taisi nukkua vähän huonosti sitten mun puolesta.  Käytiin kaupassa pariin otteeseen puuvillassa. Mä ja Matti valmistettiin meille sekasyöjille italian padat koko viikonlopulle.  Oli muuten hyvää!  Ruokaa riitti muutenkin tosi hyvin koko reissulle.

Ensimäisenä festari päivänä kävimme  ennen alueelle menoa kiertelemässä poria ja käytiin pyörimässä kirppiksellä.  Villiinnyttiin myös ottamaan vähän lävistyksiä viereisestä lävitysteltasta.

Alueelle meno jännitti,meinas pakokauhu iskeä mutta sitten rentouduin enkä lähtenyt juosten karkuun. Perjantaina kävi enemmän ehkä vanhempaa porukkaa,kun sitten taas lauantaina ja sunnuntaina nuorempia tyyppejä.  Sunnuntaina oli tosi paljon lapsia.  Lauantaina tuli käytyä pari tosi mielenkiintoista pidempää keskustelua,Mä ja Matti saatiin jopa kaakaot ja ryhmähali hyvän keskustelun myötä. Kaikille jakaantui hyvin hommat,jokainen pääsi kuuntelemaan välillä artisteja ja hommat sujui hyvin. 

Välillä oli niitä hetkiä että pisteelle ilmaantui tosi paljon jengiä ja sitten oli niitä hetkiä kun oli tosi hiljasta. Oli kyllä ihan kiva että välillä sai vähän hengähtää,väsymys oli tosi läsnä iltaa  kohden. Itse tein enemmän huumetestejä kun epäonnenpyörää,se oli hyvä vaihtoehto kun sai valita aiheet joista on luontevinta puhua.  Aikaisemmin mainitsin parista pidemmästä keskustelusta,puhuimme kannabiksesta ja nuorten kannabiksen polttamisesta ensimmäisessä keskustelussa. Toisessa pidemmässä keskustelussa puhuimme enemmänkin sosiaalisista paineista ja sen sellaisesta. 

opin että vahvoja mielipiteitä herättävästä aiheesta voi keskustella myös rauhallisesti.

Lähti testit käsistä

tässä olen absolutistina jonkin aikaa ollut ja festareilla on kivaa myös selvinpäin. Muistaa oikeasti artistit joita on käynyt katsomassa ja on freesi olo vaikka vähän ramaisikin väsymyksen takia. itse hieman jännitän humaltuneiden ihmisten kohtaamisia mutta pääsin oikeaan mielentilaan ja ei enää jännittänyt.

Oon YADin kautta tutustunut tosi mielenkiintoisiin ja mahtaviin tyyppeihin. Oli tosi kiva tiimi porisperessä,ehkä vähän oli pientä taistelua eetun kanssa mutta en kanna kaunaa. Pysty ottaa rennosti,oli hyvä ja turvallinen olo siinä porukassa..taino en kyllä tiiä oliko turvallinen olo kun toinen heittelee palloilla niin että joudun piiloutua roskiksen taakse. (vitsi vitsi)

Festarit antoi mulle paljon,opin itsestäni uusia puolia. En olis ikimaailmassa uskonut että tuun tekemään mitään tälläistä koska oon ollut tosi ujo.  Ihmisten positiivisesta palautteesta tuli mahtava fiilis,sellane fiilis et oikeesti tekee hyvää hommaa. voitin itseni ja olen ylpeä itestäni. Onneks oon lähtenyt tähän mukaan. Ensivuoden festareita odotellessa!

– Matilda, Festarivapaaehtoinen

Qstock 2019

 

Välillä voi olla hyväkin asia kun ei asiat mene niinkuin strömsössä.

Olin veneilemässä iskän kaa. Aurinko paistaa. Loma on parhaimmillaan. Sitten yhtäkkiä puhelin värähtää ja Facebookiin tippuu sellainen tieto että qstockiin on vapautunut 1 paikka. Lähtö olisi 2 päivän päästä. Olin jo totuttanut itseni ajatukseen että nyt on taukoa festareista. Taas se nähtiin että koskaan ei kannattaisi sanoa että joku on mahdotonta, koska sitten siitä yhtäkkiä tuleekin mahdollista. Noo siinä hetkessä ei liiemmin ollut aikaa miettiä. Se paikka piti joko ottaa tai sitten joku toinen vie sen. Näin sit vaan kävi että päätin ottaa paikan. Noo sitten alkoi jäätävä tuska ja päänsärky tiistaina vesillä, että miten ihmeessä täältä hurissalosta pääsenkin torstai päiväksi jyväskylän toimistolle, ja sitten minun pitäisi vielä sunnuntaina tulla takas Etelä- Savoon kun olin sopinut ensi viikon alkuunkin tärkeitä tapaamisia. Noo kuinka ollakaan taas sain huomata että joskus asioilla on vain tapana järjestyä. Sain auton lainaan jolla sitten torstaina aamuna kaartelin kotiin jyväskylään ja sieltä nappasin fesupaidan yms. ja sitten polkupyörällä poljin toimistolle jolloin vihdoin pääsin kuin pääsin auton kyytiin ja siitä alkoi matka kohti 2019 vuoden qstock

reissua. Vähän ennen lähtöä saimme vähän lisää jännitystä reissuun kun saimme kuulla että meidän reissu autossa ei tule olemaan ilmastointia. Pari tyyppiä, joiden kanssa oltiin viimekin vuonna qstockis tuli kuin suora deja vu hetki, koska silloin oli tismalleen sama tilanne, ja kaiken lisäksi oli vielä tismalleen sama autokin. Provinssista oppineena nyt sentään itse otin matkakaiuttimen mukaan. Ja niin matka jatkui jyväskyläst ouluun- keski suomest pohjoiseen. Matka sujui tosi sujuvasti ja ajoimme melkein 300 kilometriä ilman pysähdyksiä. Sitten kun perille päästiin kävimme vielä kaupasta ostaa ruoka tarvikkeet ja menimme majoitukseen ja pääsimme pikkuhiljaa vihdoin nukkumaan

 

Päivä 1

 

               

Heräsimme aamulla jo aikaisin ja suuntasimme alueelle pistettä rakentaa. Koimme pienen hauskan hetken kun haimme rannekkeet niin ne olikin viime vuoden rannekkeet. Sitten kun olimme jo rakentamassa pistettä, niin joku tuli kysymään että mitkä rannekkeet teillä oikein on. Sitten haimme uudet jotka oli nyt tämän vuoden. Pisteen kasaus meni tosi sujuvasti ja kaikki osallistui siihen. Loppua kohden huomasimme muutamia puutteita että joitain tarroja oli jäänyt matkasta, Ei auttanut kun mennä niillä mitä oli. Kun piste oli kasassa menimme vielä majoitukseen tekee ruokia. Alueelta oli vain puolentoista kilsan matka majoitukseen, mikä helpotti huomattavasti kyllä suunnittelua ja organisointia. Sitten vain ruuat ja kylmälaukut matkaan ja kohti festarialuetta. Kannoin yhen tyypin kanssa ison kylmälaukun ja kun aurinko paahtoi samalla niin alueelle päästyä tunsi todellakin että oli selvinnyt jostain. Kävimme päivän aikataulut pikaisesti läpi ja sitten alkoi täysi töhinä. Kuumuus teki kyllä perjantaina tehtävänsä osittain. Kun on juuri vasta moottoria käynnistämässä ja sitten vielä lämpöö puskee lisää moottoriin, niin kyllä se väkisinkin vaikeuttaa sen käynnistymistä. Jokainen kuitenkin teki parhaansa omalta osaltaan ja ryhmä alusta alkaen jo huokui täyttä luottamusta. Silloin kun kaikki luottaa toisiinsa, eikä asioista tarvii kinastella, niin kaikille tulee todella arvokas olo. Perjantaina oli jo hyvin porukkaa pisteellä ja aivan kaikenlaisia ja kaiken ikäisiä ihmisiä. Kävin monia hyviä pitkiä keskusteluja päihteistä ja kaveripiirin vaikutuksesta päihteisiin. Se on myös mainittava että hyvin vähän tuli tai törmäsi mihinkään ongelmatilanteisiin niin meidän pisteellä kuin itse alueellakaan.

 

 

                        

 

Perjantain kohokohta ainakin itselle oli ehdottomasti illan päättänyt amerikkalainen rokkibändi the offspring, jota pääsin vielä 4 tyypin kanssa fiilistelemään. Meiningi oli aivan hullua ja porukka sekoili moshpitteineen aivan täysii, ja tollaista ei vain joka päivä näe.

 

 

Itselle myös Elastisen keikka oli tottakai tosi merkittävä, koska se on sellainen artisti, jolla on ollut suuri vaikutus minun musiikkimakuun, persoonaan ja arvoihin. Sen keikoilla tulee aina hyvälle tuulelle. Offspringin jälkeen sit suuntasimme ruuhkaisen Oulun keskustan läpi majoitusta kohti ja sitten pikkuhiljaa nukkumaan

 

 

Päivä 2

Toinen päivä lähti ilman osalta vähän mukavammissa merkeissä liikkeelle. Aamulla kun ulos meni näki jopa pilviä. Söimme aamupalat puuroineen. Pakkasimme vedet, eväät yms. ja lähdimme suunnistaa festarialuetta kohti. Kun alueelle pääsimme alkoi lämpötila taas nopeaa vauhtia kohota. Alunperin ajattelin että perjantai on se päivä mitä itse oikeasti odotan ja lauantaina ei ole mitään kummallista, mutta kuinka väärässä jälleen voikin olla. Päivä lähti yllättävän musiikin täyteisesti liikkeelle. Menin yhden tyypin kanssa katsomaan chisua päälavalle ja sitten menin katsoo pieneen telttaan Jyväskyläläislähtöistä mouhousta, jonka olin aiemmin nähnyt, mutta ajattelin että ihan kiva nähdä mihin ne tällaisella isolla festareilla pystyyy. Kuinka ollakaan he järvestivät itselleni festareiden suurimman yllätyksen. Vaikka keikka alkoi jo puoli 2!! Siellä oli aivan hullu meno. Porukka teki varmaan 5-6 moshpittiä. Eli raivasi tilaa keskelle ja sitten hyppäsi samaan aikaan hyppimään ja fiilistelemään. Siellä oli aivan äärimmäisen kuuma, kun se oli vielä teltassa sisällä, mutta porukka silti vaan hyppi ja pomppi, koska ne oli niin riemuissaan. Oli kyllä tosi mahtava nähdä minkälaista riemua musiikki voikin ihmisissä aiheuttaa jopa aamupäivästäkin. Sieltä selvittyäni sit käväisin vielä rannas kurkkaa sini yaseminia, ja yllätykseni, siellä olikin yllättävän vähän porukkaa, noo se olikin ainut keikka missä olin ihan eturivissä. Sen jälkeen olinkin sit pitkän jakson pisteellä ja tänäänhän siellä enemmän riittikin porukkaa kuin eilen ainakin itselle. Tuli monia pitkiä keskusteluja. Kävin yhden pitkän keskustelun kannabiksen ja alkoholin vastakkainasettelusta. Lauantaina oli itselläkin paljon enemmän virtaa myös, koska moottori oli jo käynnistynyt. Lauantaina myös vahvistui kohtaamisten kautta se että meistä oikeesti hyvin pieni määrä tietää ja meidän toiminnasta kiinnostuneita oli paljon, ja tuli myös viestiä että olisi hyvä saada Ouluun päin meidän toimintaa, koska siellä oltiin oikeasti huolissaan nuorista, ja siitä kun Kemi ja Tornio ja Haaparanta on lähellä ja sieltä helposti tavaraa kulkeutuu. Se on ihan parasta,kun tuntee että meidän työllä voi oikeasti olla merkitystä ja joka aidosti kiinnostaa ihmisiä. festareilla tuli myös huomattua se että koskaan ei kannata asioita suunnitella liian pitkälle. Muutoksia voi aina tapahtua. Yksi muutos oli se että päälavan jatkona oli pitkä catwalk, mikä teki jokaisesta päälavan keikasta ainutlaatuisen. Se loi vain niin eri tunnelman, kun näki oikeasti sen artistin suoraan siinä edessä ylöspäin katsottuna. Erityisen hienoa oli kun Sanni kävi siinä vetää viulusoolon ja apulannan kitaristi soitti kitaraa makuulleen. Lauantain ja festarit päätti sit vielä 30 second to mars vetämällä aivan mielettömän shown ja voi pojat mikä show se olikaan. Festarit ei olisi voinut paremmin päättyä siltä osin. Yleisöön tuli isoja ilmapalloja, kumirengaita. Jared otti tosi hyvin kontaktia yleisöön ja sanoi jopa moi moi suomeksi. Loppua kohden meininki meinasi lähteä vähän lapasesta kun osaa porukkaa pyydettiin lavalle tanssii, niin sitten osa muukin innostui ja kiipesi portin yli ja yritti päästä sinne lavalle. Mutta tilanne saatiin kuitenkin sitten hallintaan. Se keikka meni kyllä heittämällä vuoden mielettömämpiin ja sen jälkeen ei kyllä enää katunut yhtään mitää vaan oli vain onnea ja kiitollisuutta täynnä.

 

                            

 

 

 

Sunnuntaina sitten herättyä ja aamupalat syötyä osa jäi siivoo majoitusta ja toiset lähti purkaa pistettä. Kun työt oli tehty niin alkoi matka kohti Jyväskylän toimistoa ja nyt oli minun vuoro astua rattiin. Ajo sujui ihan hyvin ja mukavasti, vaikka välillä meinasi tiet vähän ruuhkautua jonoista. Pyhäjärvellä sit pysähdyimme syömään ja siinä sitten vaihtui vielä toinen kuski rattiin. Tämä reissu oli poikkeus siinä että oli jopa 3 kortillista osallistujaa. Jyväskylään vihdoin päästyä sitten vielä purimme tavarat toimistolle ja niin tuli tämän vuoden qstock reissu päätökseen. Se oli myös ainakin omalla kohdalla poikkeus että tikkareita jäi jopa yli ja ylipäänsä kaikki palkinnot riitti tosi hyvin. Viime vuodesta samaan tyyliin jäi myös tosiaan mieleen se että miten siisti ja hyväkäytöksinen tunnelma qstockissa välitty. Ongelmatilanteita oli tosi vähän. Kaikki oli iloisia. Oli niin pieniä lapsia vanhempien kanssa, kuin kaveriporukoita, pariskuntia, nuoria, keski-ikäisiä ja niin edelleen. Kyllä tällaisessa tapahtumassa on vain ilo olla mukana ja esimerkkinä selvinpäin festareita yadin kaa viettämässä ja tekemässä.

 

Janne

 

Puntala 26.-27.7

Viime viikolla olin elämäni ekoilla festareilla Puntalassa, ja myöskin ensimmäistä kertaa Yadin infopisteellä. Viikonloppu minulla alkoikin oikeastaan jo torstaina, kun matkustin Jyväskylästä Tampereen toimistolle, jossa minua odottikin jo muut tiimiläiset (Mika, Erika, Benjamin, ja Jenni). Päällimmäisenä mielessä oli suunnaton jännitys. Vaikka luotin siihen, että saan tehdä hommia hyvän porukan kanssa, niin en oikein tiennyt mitä viikonlopulta odottaa. Kaikki tuntui jotenkin uudelta ja tuntemattomalta.

Perjantai

Perjantaina heräsimme aamutuimaan. Omasta jännityksestä huolimatta meininki tuntui melko rennolta ja kiireettömältä, ja kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis ekasta festaripäivästä. Aamupalan ja laittautumisien ohella pakattiin festarikamppeet, ja lähdimme ajamaan Puntalaan noin puoliltapäivin. Matkan aikana oma keskittyminen kului pitkälti itseni tsemppaamiseen, sekä uusien maisemien tarkkailuun.

Puntalaan päästyämme jouduimme hetkisen verran odottamaan lippupisteen avautumista, ja odottelun aikana sain jo pienen maistiaisen festarien tunnelmasta, mikä siis oli omaan mieleen varsin ainutlaatuinen. Ihmiset ja yleinen tunnelma tuntui olevan jollain lailla täysin vapaa siitä, miten ympäröivä maailma usein vaatii meidän käyttäytyvän.

Tämä samainen tunnelma jatkui ja tiivistyi kun vihdoin pääsimme festarialueelle kokoamaan telttaa. Teltan ja kamppeiden kasaaminen sujui melko nopeasti ja kivuttomasti, minkä jälkeen jäi pari tuntia aikaa henkisesti valmistautua ja tutustua ympäristöön. Jännityksen ohella tutkin ympäröivää maisemaa, mikä oli varsin luonnonläheinen ja omasta mielestäni kotoisa. Festarit alkoivat virallisesti klo 16, ja ihmiset alkoivat vyöryä sisään. Infopiste työskentely, ja ihmisten kanssa keskustelu sujui itselle yllättäen tosi hyvin Vaikka koen olevani erittäin ujo, niin ihmisille juttelu ei tuntunut vaikealta, vaan tosi luonnolliselta.

Uusi tilanne, ympäristö ja kuumus meinasi illemmalla etenkin olla henkisesti aika raskasta, mutta siitäkin pääsi yli huippujen tiimikavereiden tukemana (ja tajuamalla, että joskus on hyvä pitää taukoja ja esim. pulahtaa järvessä. Ja että aurinkolasit ois ollut ihan paras juttu kun telttaan paistaa aurinko täysiä melkein koko päivän).

Juttelin paljon erilaisten persoonien kanssa, ja mieleen jäi etenkin eräs venäläinen nainen, kenen kanssa tuntui tulevan juttua päihteiden lisäksi ihan kaikesta mahdollisesta maailman menoon liittyen. Positiivista oli myöskin se, miten moni tuntui olevan ihan aidosti kiinnostuneita keskustelemaan. Kun kyselin epäonnenpyörän tai huumetestin kysymyksiä, niin koin, että moni ehkä ekaa kertaa pitkästä aikaa pohti kyseisiä aiheita ihan oikeasti.

Lauantai

Lauantaina lyhyiden unien, aamupalan, ehkä jonkun pyhän hengen, ja uusien aurinkolasien voimalla oli aika aloittaa toinen festaripäivä. Olimme festaripaikalla 11 jälkeen, ja päivän ensimmäinen esiintyjä aloitti kello 12. Oma meininki oli väsynyt, mutta huomattavan paljon varmempi, kuin edellisenä päivänä. Luottoa oli sen suhteen, että homma sujuu, niin kuin sujuikin. Kuumuus meinasi sekoittaa päätä, mutta onneksi viisaana likkana osasin tällä kertaa pitää useammin uintitaukoja.

Kävijöitä oli edelliseen päivään verrattuna hieman vähemmän, mutta mielenkiintoisia kohtaamisia oli kuitenkin riittämiin ainakin itselleni. Mm. huojuvaa tornia pelatessa muutamia ihmisiä tuli liittymään peliin, minkä kautta tuli saatua myös hyviä keskusteluja aikaiseksi.

Viimeisen päivän päätteeksi purimme teltan myöhään illalla, minkä jälkeen jäin itse pakettiautoon parkkialueelle lepämään ja katselemaan auringonlaskua.

Kaiken kaikkiaan Puntala oli itselle hyvin uudenlainen kokemus. Vaikka festarityö oli uutta, festarit itsessään oli uutta, niin kaikki tuntui sujuvan hyvin. Ihmiset festareilla oli tuttavallisia, tiimikaverit olivat parhaita, ja vaikka olen kovin ujo olento, niin viikonlopun jälkeen tuntui, ettei siihen olisi ollut mitään tarvetta. Välillä oli hetkiä jolloin uupumus taisi painaa itse kullakin niskaan, mutta loppujenlopuksi viimeisen päivän jälkeen fiilis oli hyvä, ja olen todella tyytyväinen, että sain kokea tämän viikonlopun.

 

– Maria, Yadin eräs vapari olento

Provinssi (27.-29.6.2019)

Provinssin tekstiä Benjaminilta sekä kuvateksteissä tunnelmia Pauliinalta ❤ 

PAULIINA: ”Kävin YAD:illa festarityö koulutuksen ja päätin lähteä vapaaehtoiseksi festarityö hommiin. Ensimmäisinä festareina pääsin kokemaan Provinssin, jossa en ole ikinä aikaisemmin käynyt. Vaikka Provinssiin lähtö pelottikin alkuun, oli kokemus aivan mahtava.
Pääsin näkemään mahtavia bändejä sekä kohtaamaan upeita ihmisiä. Itseluottamukseni on kasvanut huimasti, kun olen saanut rohkeutta lähteä mukaan näihin kaikkiin toimintoihin.”

__________________________________________________________________________________________

Hei, olen Benjamin, mahtavaa kesää tasapuolisesti kaikille yadilaisille ja muille lukijoille. Tutustuin keväällä 2019 yadin toimintaan ja siten myös festaritoiminta tutuksi ja pääsin osallistumaan festari koulutukseen.  Ensimmäinen festari yad vaparina oli Provinssi, suoranainen tulikoe.

Lähtöpäivänä saavuimme Jyväskylän Lutakolle tekemään lähtöä, vastaava Eetu otti haltuun porukkaa heti kiitettävästi, yhteensä 8 hengen porukka sääti viimeisiä festari tavaroita kasaan  ja sitten autoa pakkaamaan. Pääsimme lähtemään hyvissä ajoin, mutta navigointi ei aluksi mennyt ihan putkeen. Ajoimme lähes tunnin mapsin neuvomaa kävelyreittiä pitkin, eikä sanonta, kävellen olisit jo perillä, olisi ollut kovin väärässä. Kuski Jannelle iso kiitos kärsivällisyydestä sekoilusta huolimatta, siis hauskaa oli selvinpäin. Porukalla oli todella hyvä asenne alusta asti ja pienet kommellukset jaksoivat lähinnä naurattaa. Pääsimme majapaikkaamme hyvissä ajoin uskokaa tai älkää ja Ilta meni kaupassa käydessä, haimme rannekkeet ja valmistelimme nukkumapaikkamme. Ensimmäisenä yönä minun ilmapatjasta pääsi lähes kaikki ilmat ja olin pakotettu menemään sohvalle, eli hyvin käynnistyi Provinssi reissu.

PAULIINA: ”Provinssi oli festaritapahtumista suurin ja haastavin ja tänäkin vuonna provinssiin tuli yli 73000 ihmistä. Suuresta ihmismäärästä  huolimatta tunnelma oli katossa ja YAD:in pisteellä pelailtiin huojuvaa tornia ja kohdattiin upeita ihmisiä, kuultiin paljon tarinoita päihteiden käytöstä, haastavista elämäntilanteista ja ilon aiheista.”

__________________________________________________________________________________________

Sitten alkoi ensimmäinen festari päivä, ajoimme Provinssin alueelle ja paikalle meno sujui mallikkaasti, piste oli pian paikallaan ja Eetun johdolla vielä kävimme läpi keikka aikataulut ja yleisesti kuulumiset.  Itselle infopistetyöskentely oli jo tuttua ja keskustelu yad päihdepoliittisten linjausten mukaisesti luontaista, sillä melko lailla omatkin kannat ovat samankaltaisia, silti tämä kokonaisuus, erilaiset persoonat vapaaehtoisina, sekä humaltuva festari kansa toivat aivan omanlaisensa lisän perus infopisteilyyn.

Sää oli hieman epävakaa, mutta ensimmäisenä päivänä kyllä aurinko pilkisteli. Laitoimme pelit esille ja huojuva torni oli tasaisessa käytössä, se myös veti kiinnostuneita  pisteelle, ihan pelaamaan ja sitten myös keskustelemaan. Festari konkari Matti sai torstaina parhaimman musiikkikattauksen ja ylipäätään kaikki saivat sovittua kiitettävästi keikoilla käyntinsä niin, että pisteellä oli silti 3-4 henkeä kokoajan. piste laitettiin puolelta öin kiinni ja  kaikki kävivät katsomassa viimeistä artistia macklemorea. Sitten menimme takaisin majapaikkaan ja nukkumaan, autossa kävimme vielä läpi tunnelmia.

Toinen päivä perjantai alkoi hyvin väsyneissä merkeissä, mutta hyvillä mielin, teimme ruokaa lihansyöjille sekä vegaaneille, 2 tunnissa 2 eri ruokaa ja 8 henkeä suihkussa, se on erittäin pätevää toimintaa ollut jokaiselta. Sää oli hieman sateinen, mutta meininkiä se ei haitannut. Festari kansaa olikin nyt huomattavasti enemmän liikkeellä ja paljon merkittäviä kohtaamisia jokainen koki. Itselle jäi muutama erityisesti mieleen, mm. nainen joka alkoi kertomaan elämänsä haasteista ja itse pystyin samaistumaan ja tukemaan tätä, ylipäätään parhaita keskusteluja syntyi melko sattumalta, selkeästi jonkinlainen tarve oli ihmisillä saada jakaa asioita ja todella moni kiitti työtä mitä teemme Yad vapaaehtoisena. Pääsin katsomaan Eerikan kanssa Lamb of God keikkaa ja meininki oli todella hurja, hädintuskin selvisimme omin jaloin pois yleisöstä, mutta hieno kokemus. Yöllä, kun oli lähtö festareilta, menimme vielä kauppaan aivan liian väsyneinä. Kaikki nauroivat tajuttomille jutuille. Eetu valitsi niin söpöt ostoskärryt, että hyppäsin niiden kyytiin härnäämään. Siis meillä oli todella hauskaa lyhyesti sanottuna. Ja Eerika änkesi vielä Eetun päälle etupenkille ja alkoi vilkkumysteerin selvitys, toisinsanoen Eerika oli saanut hätävilkut päälle kiipeillessä, mutta emme väsyneenä tällaisia heti älynneet. Sekoiluista huolimatta pääsimme kohtuullisen ajoissa nukkumaan ja keräämään voimia.

PAULIINA: ”Vaikka Provinssi oli reissuna todella raskas ja iso tapahtuma, joka meni vähillä yöunilla, mutta kovalla tsempillä, oli se reissuna ikimuistoinen. ” ”Yadilla olen päässyt mukaan Suomen suurimpiin festareihin, keskustelemaan ja kohtamaan ihmisiä sekä ajamaan yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita ja haastamaan myös itseäni ja omia sosiaalisia taitojani.”

Lauantaina, 3 festaripäivänä olimme pikkuisen virkeämpinä, taas valmiina hyvällä asenteella tekemään vapaaehtoista ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Selkeästi kaikki olivat jo rentona pisteellä ja muutenkin. Paljon sellaisia kävivät moikkaamassa vielä jotka olivat aiempina päivinä jutelleet, mutta myös todella monta pitempää keskustelua kävimme jokainen. Itse todistin erään naisen ovelaa sipsivarkautta, hänen keskustellessa matin kanssa, ovelalla tarkoitan röyhkeää. Samalla aikaa juttelin 3 nuoren tytön kanssa, joista yksi alkoi vaatimaan sipsiä myös, hyvin kärkkäästi, loppujen lopuksi kärsivällinen keskustelu tuotti sen tuloksen, että hekin arvostivat yad vapaaehtoistoimintaa, niin kuin suuren osan kävijöistä kanssa kävi. Jossain vaiheessa Pauliinaa koitettiin vikitelläja kyllähän niitä flirttejä tuli, milloin täytyi muistuttaa ystävällisesti mitä olimmekaan tekemässä, mutta ei mitään ahdistavaa käynyt kellekään, hurtilla huumorilla selvittiin jokainen. Ja nauraa kyllä sai jokaisen kanssa.

Keikoista ehdottomasti Juha Tapion keikka jäi mieleen, erityisesti hänen tyyli ottaa yleisö välittömästi ja lämmöllä mukaan oli erityistä.

Joka päivä vastaavamme otti haltuun porukan ja kävimme kohokohtia ja harmeja läpi, eikä sen puolesta jäänyt mitään kytemään, muutenkin oli todella hienoja hetkiä muiden vapareiden kanssa, esim. kun istuimme juomassa kahvia ja jaoimme jokainen siinä omasta elämästä ja sitä kautta motiiveistamme tehdä yad festarityötä.

Viimeisenä aamuna Seinäjoella, pakkasimme tavarat ja siivosimme jälkemme, kaikki tekivät osansa niin, että lähtö oli sujuva. Jyväskylään paluumatka sujui melko unisissa tunnelmissa, suuri kiitos Jannelle vielä kuskin hommista. Perillä toimistolla keitimme kahvit, purimme tunnelmia, nappasimme hyvän yhteiskuvan vielä ja hyvästelimme toisemme. Vaikka oli ihanaa mennä omaan kotiin rauhoittumaan ja omaan sänkyyn nukkumaan, ihmiset tulivat muistojen lämpöisissä fiiliksissä mukana ja saivat suupielet ylöspäin, kuten tätä kirjoittaessa.

Koin hienona sen aidon ilon, mitä pystyi selvinpäin keikoilla kokemaan ja tuhansien päihtyneiden ihmisten ympärillä. Rehellisesti pidimme hauskaa selvinpäin ja sekoilimme. Meillä oli toisemme ja jokaisen erilainen persoona antoi reissuun aivan uniikin lisän ja vahvuuden. Koin että kaikilla oli hyvä mieli Provinssista ja yhteishengestä, väsymyksestä huolimatta jaksoimme nauraa. Kiitos minun puolesta koko Provinssi porukalle, oli mahtavaa muodostaa tiimi kanssanne.

Benjamin kirjoitti pidemmän tekstin sekä kuvateksteissä Pauliinan ajatuskuplia ❤

KUVAT: Vapaaehtoisten ottamia kuvia

NUMMIROCK 2019 (19.-22.6.)

 

Juhannus ja Nummirock alkavat olla itselleni jo muodostumassa traditioksi – tänä vuonna YADin matkassa mentiin allekirjoittaneen puolesta jo neljättä kertaa peräkkäin tanssimaan raskaammat juhannustanssit. Ehdin jo aluksi pelätä, että pitää keksiä jotakin muuta tekemistä juhannukselle kunnes joku perui ja tuli viestiä festarivastaava Saanalta, että lähdenkö messiin. Eipä tarvinnut kysyä kahdesti.
Meitä lähti mukaan matkaan myös kuskimme Juno jo toista kertaa, itselleni uusina kasvoina kakkoskuskimme Touko sekä Enna ja Nummi-untuvikko, juniorimme Milja.

Reissu starttasi poikkeuksellisesti aiempiin vuosiin verrattuna Tampereen toimistolta, josta lähdettiin keskiviikkoaamuna niin täydellä pakulla että tuntui kun olisi lähteny kolmeksi vuodeksi johonkin keskelle ei-mitään. 😀
(Silti unohtui asioita toimistolle.)
Haettiin vielä Lidlistä nopeasti kaikille ensiksi virvoitusjuomia, koska yllättävää kyllä oli hyvin hyvin lämmin sää ja autossakin melko kuuma ja tiivis tunnelma. Matka meni leppoisasti turisten niitä näitä.

Perillä Kauhajoella majoituttiin, käytiin läpi nimikierros ja käytännön asiat, mentiin kauppareissulle ja alettiin väkertää ruokaa. Syötyämme lähdettiin alueelle hakemaan rannekkeet, sekä kasaamaan teltta. Ja voi sitä tunnetta, kun näki tämän kyltin taas ❤ Kaikki ne tutut maisemat saivat melkein itkun partaalle.

 

Kokosimme teltan ja päädyimme yhteistuumin lähtemään melko pian jo alueelta takaisin majoitukseen, Nummi alkaisi kunnolla kuitenkin vasta seuraavana päivänä. Ennen alueelta lähtöä kävimme kaikki jo tutuiksi tulleen Horror Shopin kojulla ostamassa pinssejä ja muuta mukavaa. Heidän huumorintajunsa iskee ainakin itseeni kuin veitsi kuumaan voihin. Ostin kyseisiä pinssejä viime vuonnakin, mutta hukkasin Vargin sekä Päivin. Nyt pitää vaalia näitä aarteita paremmin.

Ajettiin takaisin Kauhajoen keskustaan. Osa meni nukkumaan melko pian ja osa käväisi saunassa. Ollessamme kasaamassa telttaa alueella oli majoitukseen ilmestynyt mystinen lappu, että saisimme varhain aamulla vieraan pariksi tunniksi tiloihimme. Mietiskelimme että millä asialla kyseinen henkilö tulee; jos olisi joku mahdollisesti meluisa huoltoasia kyseessä, niin saisimmekohan sen suhteen nukkua rauhassa vai miten kävisi. (Kyllä saimme, onneksi, huoltoasiakin paljastui tietokonetöiksi.)

Torstaina herättiin, tehtiin syömistä, kasattiin itsemme ja eväät autoon, ajoimme alueelle ja laitoimme hommat käyntiin ihmeellisen aurinkoisessa säässä, joka on Nummirockille erittäin epätavallinen asia. Oli taas kuin olisi ollut vuoden poissa kotoa, ja heti lämmitti mieltä tulla paikalle. Menomatkalla alueelle kuuntelimme mm. Muumimusiikkia virittäytyäksemme Nummifiiliksiin.
Pisteellä käväisi porukkaa heti ekana päivänä tosi hyvin, mutta suosikki kaikista kävijöistä oli ehdottomasti tämä Möykky-niminen herrasoletettu, joka vain juoksi jalkoihimme kerjäämään rapsutuksia. Omistajan huhuilusta huolimatta ei meinannut Möykky millään lähteä hyväksi havaitsemaltaan paikalta meidän pisteellämme. Ollaanhan me nyt aika ihania hei, parasta festariseuraa saat meistä 😉 Kaveri sulatti kyllä meidän sydämet kovasti.

Torstain yhtyeistä tuli minun käytyä katsomassa vain Huora, joka veti hyvän keikan. Olen monesti kuullut heidän esiintymisensä, mutten mennyt liiemmin katsomaan. Nyt kannatti kyllä! Heitä on tullut luukutettua ennen ja etenkin jälkeen Nummen tosi paljon.

Pisteellä tuli käymään niin uusia, kuin vanhoja tuttuja, joista yksi suosikkini on tämä huskyhattu-häiskä – joka tulee lähinnä siksi, että meiltä saa aina varmasti tikkareita. Ja fantsuja tarroja. Lisäksi me ollaan muutenkin ”6/5”.

Ja koska Nummirock on rakkauden juhla ja festivaali, niin tottakai vähintään puolet meidän jengistä saa aina kosintoja sekä muuta vastaavaa. Aina jostakusta tulee jonkun pisteellä kävijän elämän rakkaus, vaimo/sulhanen tmv, ja kuulee miten tulevaisuutta maalaillaan siinä vesitatuoinnin teon lomassa. Itseäni kysyttiin mm. Lappiin huuhtomaan kultaa, jätin tällä kertaa väliin kuitenkin. Festaritatuointeja haettiin paljon; mieleen jäi neljän hengen poikaporukka joista kaikille piti pätkiä ”Tupu/Hupu/Lupu/Subu”-tatska osiin ja laittaa yksittäiset nimet kunkin oikean kulmakarvan/silmän yläpuolelle. Sekä eräs silinteripäinen poika, jonka kanssa juteltiin paljon siitä miten rauhallinen ja lämminhenkinen festivaali Nummirock on, miten tulee aina tunne että se on kuin yksi suuri perhe. Hänelle tämä oli jo kymmenes Nummi putkeen.  Illan viimeisimmät esiintyjät jätin itse väliin kun olimme pistäneet pisteen kiinni, ja majoituksessa hyvin ripeästi unten maille.

Perjantaina taas aamuhommat, ruokaa, pakkaus ja alueelle, jossa oli tänään perinteisesti synkeä päivä bläkkis-teemalla. Pääesiintyjänä perjantaina olivat kotimainen Vorna sekä teiniaikojeni suosikki, Cradle of Filth jota päätin piipahtaa katsomaan muutaman kappaleen verran nostalgian vuoksi. Oli taas mukavan lämmin päivä ja vieressä kimmeltävä järvi houkutti kovasti. Oli myös vapauttavaa kävellä kerrankin pitkin Nummen aluetta ilman kenkiä! Pisteellä kävi jengiä, josta mieleenpainuvin taisi olla henkilö joka päätti tehdä minusta festarivaimonsa. Hänen kanssaan kommunikoiminen ja oleminen kyllä kasvatti itsessäni monenlaista tunnetta laidasta laitaan, mutta oli myös opettavainen kokemus siinä mielessä miten jatkossa vastaavanlaisten kanssa toimia. Kävin kastautumassa Saanan kanssa, kun meitä pyydettiin sinnikkäästi uimaan. Se oli hauska kokemus, ja meidän kanssa uimassa olleet huutelivatkin pisteen ohi mennessään ”Moi uimakaverit!”. Itse en osaa uida, joten minua uitettiin ja opetettiin uimaan. Nauramiseksi se uiminen enimmäkseen meni, mutta onneksi tuli kannustusta. 😀

 

Monelle meistä sateli myös kehuja sekä kiitosta työstä jota teemme, ja toivottiin monille festareille joissa YAD ei ole kai aiemmin ollutkaan. Oli usea syvällinen keskustelu, vaikken itse nin tällä kertaa tehnyt huumetestejä vaan keskityin epäonnenpyörän kanssa säheltämiseen. Iso osa porukkaa halusi myös keskustella asioista syvällisemminkin, mikä oli ihan jees, ettei tultu vain nopean vastauksen kanssa pyörittämään ja hakemaan äkkiä palkinto.

Perjantain parhaimpiin asioihin kuuluikin Saanan kanssa herra Spektaakkelin, Spekkelin, Spellgothin eli tuttavallisemmin ex-Turmion Kätilö-solistin Tuomas Rytkösen tapaaminen. Ja halaus! JA YHTEISKUVA!!

Tuli sitä Filthiä käväistyä katsomassa. Aika kultaa muistot, sanotaanko näin, ja lähdin jo ennen keikan loppupuolta autolle hieman pettyneenä, ”Nymphetaminen” soidessa kävellessäni. Olin kuitenkin saanut juhannustanssinikin jo tanssia, mikä sekin oli ihan hauskaa.

Lauantaina alkoi sitten jo iskeä vähän surku puseroon, koska viimeistä päivää vietiin. Saimme myös sen perinteisen Nummi-sateen, ja sään viilenemisen viimeiselle päivälle. Piti sit ostaa vihdoin se Nummirock-huppari, kun iski vilu. Koitettiin silti vielä jaksaa, mutta kai meillä alla olevista kuvista päätellen alkoi olla jo joku raittiin ilman myrkytys käynnissä…

Piipahdin myös Nummirockin olympialaisissa osallistumassa osana erästä porukkaa, johon hetkellisesti tarvittiin kolmas osallistuja. Oli mm. kottikärryissä istuskelemista sekä sokkona piti etsiä laukusta 7 erilaista esinettä vain näppituntuman avulla.

Pistimme pistettä kiinni noin Ruoskan aloitellessa keikkaa, koska sen jälkeen esiintyneet nimet alkoivat olla sen verta vetovoimaisia ettei pisteelle varmaan olisi enää ketään tullut.. tosin muutama poika harmitteli, että olimme jo ehtineet laittaa lapun luukulle koska olisivat tulleet vielä jutulle. Onneksi oli kassissa muutama hätävara-tikkari jotka annoin pojille tarrojen ja kondomin kera. Poikien ilo ja riemu olivat ylimmillään ja sain tiukan ryhmähalauksen. Piipahdin Mokoman lopetettua leirinnässä katsomassa, näkyykö tuttuja enää, ei näkynyt mutta hupaisia asioita ja nimiä kyllä paljon. Kävin mm. yhden leirinnän pöydällä tanssimassa varovaisesti, ja sain ehtoollisen – tosin ehtoollisviinin jätin väliin ja otin vain ehtoollisleipänä toimineen piparkakun. Viinin sijasta sain kuitenkin avaamattoman lähdevesipullon, joka tuli tarpeeseen. ❤ Hain vielä päärynäjäätelön kojusta ja fiilistelin viimeisen päivän tunnelmaa. Asuntoautoissa soi lastenlauluja sekä örinäheviä, ihmiset grillasivat ja lauloivat, joku otti ilta-aurinkoakin alasti nyt kun sade oli lakannut ja sää vähän selkiintynyt. Olo oli lämmin sisäisesti ja ulkoisesti.

Pikkuhiljaa palasin taas festarialueelle, ja kävin telttalavalla katsomassa Suamenlejjonan – poijjaat kun on tulleet tutuiksi ja ennen keikkaa he kävivät niin ikään myös pisteellä halaamassa ja vaihtamassa kuulumiset. Laitoin heille myös sävyttävää huulirasvaa. Keikalla oli sen verran meininki katossa että en ihan loppuun asti ollut yleisössä – keikalla jaettiin jääkiekkomailoja Suomen MM-kullan johdosta, ja niistä tuli saatua biisien aikana muutama kerta hieman kipeästi takaraivoon. Radio Rock-stagella ja sen edustalla oli harras tunnelma: Swallow the Sun oli pian aloittamassa. Hain sitä ennen elämäni hirveimmän makuisen kahvin ja menin mellakka-aitaa vasten nojailemaan. Auringonsäteet lämmittivät poskia ja musiikin alkaessa herkistyin kovasti, vaikkei STS ollut aikaisemmin kuin nimellisesti tuttu minulle. Katsoin keikasta puolet, ja seikkailin vielä hetken aikaa alueella. Illan pääesiintyjänä oli Children of Bodom, sekin teiniaikojen suuria suosikkeja. Ennen keikkaa tuli vielä nopeasti nähtyä muutama tuttu ja mentyä hetkeksi mellakka-aidan lähelle. Keikka lähti ”Are you dead yet”-kappaleella ja hetken hyvin typerästä mielijohteesta sitten PITTIIN PYÖRIMÄÄN! Osumaahan siellä tuli, mutta onneksi porukka auttaa heti ylös. Loppukeikka meni kaukana pitistä poissa, mutta letti heilui huolella etenkin ”Hate Crew Deathrollin” tahtiin ja oli siinä letkajenkkaakin sekä rivitanssia. Lopuksi tuli ilotulitus ja kävelin vähän huterin askelin takaisin autolle. Nummi oli taas ohi tältä vuodelta ja Post Nummi Depression hiipi niskaan enimmän onnenhuurun alta. Jonkinasteinen massahepuli iski meille kaikille majoituksessa ja kuva ehkä kertoo taas siitäkin:

 

Sunnuntaina siivoaminen, ja lähtö kohti Tamperetta takaisin. Kuuntelimme musiikkia ja pysähdyimme nopeasti Parkanon kohdalla hakemassa jäätelöitä yms. Kamat toimistolla paikoilleen ja kohti omia koteja. Kotona tulikin sitten mentyä aika suoraan kylpyyn.

Kiitos mukana olleille ja kiitos YAD taas yhdestä kivasta festarireissusta, jonka mahdollistatte ❤  – Katja

Aitoon Kirkastusjuhlat 6.-8.7

Päivä 1: Maalaismaisemia ja vintage kitaroita

Lauantai-iltana Tampereen toimistolta matkaan lähtivät Benjamin, Jenni, Valtsu, Enna, Janina ja allekirjoittanut. Saavuttuamme festarialueelle tuntui jotenkin oudolta, kun ensimmäistä kertaa kukaan ei kysynyt meiltä ajolupaa, henkkareita, tai oikeastaan juuri mitään muutakaan. Nyt jo kuudetta kesää YADin matkassa mukana olleena olen nähnyt monenlaisia festareita, mutta pienessä maalaisfestarissa oli jotenkin aivan oma fiilis. Tunnelma alueella oli rauhallinen ja vastaanotto mukavan lämminhenkinen. Oli hienoa nähdä, kuinka paljon festarikävijöitä oli tullut paikalle koko perheen voimin.

Oman illan kohokohta ehdottomasti oli festarit aloittanut Anssi Kelan keikka ja Gretschin vintage kitarat olivat karkkia silmille. Päälava oli sopivasti nimetty Rokkiliiteriksi, joka sopi oikein hyvin maalaistunnelmaan.

Päivä 2: Sadetta, jalan sitomista ja progea

Ilta alkoi sateisissa tunnelmissa ja panikoin, tuleeko pisteellemme yhtään kävijää. Aluksi vaikutti todella hiljaiselta, mutta vähitellen sateen lakattua kävijöitä riitti mukavasti.

Valtsun kanssa askarreltiin muovipussista, nippusiteistä ja teipistä kiva paketti Ennan jalan suojaksi.

Toisen illan parasta antia vanhalle progehipille oli illan päättänyt Ellips.

Päivä 3: Kokemusten jakoa, hämmentäviä tunteita ja kuluneita sanontoja

Viimeinen ilta oli myös hyvin sateinen, mutta siitä huolimatta teimme pisteellä festarin kävijäennätyksen.

Mieleen jäi mieshenkilö, joka halusi vastata lähes kaikkiin epäonnenpyörän kysymyksiin kertoen samalla olevansa itse huumeiden käyttäjä.

Jokaisella festarilla olen tottunut kuulemaan samoja kuluneita sanontoja (mm. ”Myyttekö te huumeita?”, ”Saaks täältä kannabista?” ”Mihin purkkiin mun pitää kusta?” ”Mitä, jos testi näyttää jotain?”, ”Ootteko te joku lahko?”), joilla kävijät yrittävät olla hauskoja. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Kun vanhat vitsit oli käyty läpi, heitti eräs herrasmies naurahtaen uuden ”Ei lapsille välttämättä tarvi tarjota huumeita!”. Niin… Tottahan se toki on, mutta ei minusta vitsailun aihe.

Keskustelujen osalta illan parasta antia itselle oli kaksi nuorta tyttöä, joiden kanssa keskustelin masennuksesta ja alkoholista. Kuuntelin mielenkiinnolla tyttöjen omakohtaisia kokemuksia, jonka jälkeen kerroin heille avoimesti, kuinka itse nuorempana yritin vuosia paeta masennusta runsaalla alkoholin käytöllä. Keskustelu olisi jatkunut vielä pidempäänkin, mutta tytöillä oli kiire katsomaan Popedaa ja harmiksi olimme ehtineet jo sulkea pisteen, kun näin heidät uudestaan. Tytöt halusivat lähtiessään ottaa vielä yhteiskuvan minun ja Benin kanssa.

Suurta ihmetystä minussa herätti, kun aiemmilla festareilla vesitatskat ovat olleet tosi kuuma juttu, mutta tällä kertaa sain tehdä koko kolmen päivän aikana tasan yhden tatskan. Eikä se ihmettely ja hämmennys siihen päättynyt. Toinen hämmentävä tilanne oli noin puoli tuntia ennen festareiden loppua, kun yksi järjestyksen valvoja ihmetteli, olemmeko alueella töissä. Jännä tunne, kun vasta viimeisen illan lopussa meiltä kysyttiin rannekkeita, vaikka olimme jo kolmatta iltaa paikalla.

 

Maza The Progehippi