Hail! \,,/ Nummirock 2012
Juhannus taittui vauhdikkaasti Nummirockissa Kauhajoella YADn kera. Metallimusiikki soi metsän keskellä ja infopisteellä riitti kävijöitä kauniissa kesäsäässä Nummijärven tuntumassa.
Kahden päivän aikana tuli käytyä erittäin mielenkiintoisia keskusteluja keltamustan teltan edustalla ja jotkut ohimennen heittivätkin kommenttia, kuinka hienoa kun olemme
täällä ja kuulemma teemme arvokasta työtä. Tämän lisäksi erityisesti monet vähän nuoremmat kaverit antoivat positiivista palautetta YADn eli meidän vapaaehtoisten kanssa käydystä päihdekeskustelusta.
Uutta tuntumaa keskusteluihin toi Myssy Pois Silmiltä -kannanottomme kannabiksesta, joka jakaa mielipiteiltään suomalaisia selvästi kahtia puolesta ja vastaan. Taisimme kuitenkin saada aika monta allekirjoitusta mielipiteemme puolesta – vaikka paikanpäällä pyörähti myös kannabiksen laillistamista puoltava adressi.
Metallikansa on kokemuksiemme mukaan ollut Nummirockissa aina rauhallista ja puheliasta porukkaa. Suurin piirtein keskikokoinen musiikkifestivaali Suomen tasolla tarjosi monenlaisia infopistekävijöitä, joiden kanssa oli ilo käydä monentasoista päihdekeskustelua. Saimme kuulla aatteista huumeiden puolesta käyttäjiltä, mutta mukaan mahtui myös selvin päin feissuja viettävää kansaa!
Jälleen kerran saimme kokea mahtavat festarit − ja täysin selvin päin. Hyvä fiilis irtosi mahtavista keikoista (muun muassa Mokoma sekä akustisesti että sähköisesti ja Before the Dawn) ja loistavasta seurasta. Konkreettisesti päänsä saivat sekaisin puolet porukastamme hyppäämällä benji-hypyn! Kunniakirjan kyseisestä suorituksesta saivat festariporukastamme Tuulia, Katsu, Olli ja Sini.
Kaiken lisäksi on aina mukava odottaa festareita, jos saattaisi vaikka tutustua uusiin YADilaisiin matkalla. Keskimäärin joka kesä tapaa uusia tyyppejä YADn reissussa, kuten tälläkin festarilla!
Kiitos erittäin paljon kaikille seurueemme yadilaisille mielettömästä reissusta.
Toivottavasti Nummirock kutsuu myös ensi vuonna!
Tuulia L., Miio S., YAD vapaaehtoiset
Provinssitunnelmia
Kesä toisensa jälkeen festareille on mahtavaa lähteä YAD porukalla. Meidän porukka on kuin suuren suuri perhe, jossa toisista pidetään huolta ja jonka kanssa voi tehdä kaikkea. Tässä porukassa voi luottaaa siihen että vaikka mokaa, tulee muut auttamaan tai vähintäänkin lohduttamaan.
Tänä vuonna Provinssiin saavuttiin ilman tuoleja. Ja hieman myöhässä. Mutta energiaa puhkuen laitoimme pisteen pystyyn ja työskentelimme ensimmäisen päivän jaloillamme. Loppuviikonlopusta olimmekin shoppailleet itsellemme söpöt festarituolit.
Tänä vuonna toimin festarivastaavana Provinssissa. Vapaaehtoisten hyvinvointi oli minun vastuunani prioriteetilla #1 heti perässä tullen saman festarityön tekeminen. Ruokien ja ruokataukojen suunnittelu sekä aikataulujen laatiminen pisteellä olevien vähimmäismäärän varmistamiseksi oli sinänsä haastavaa. Festariporukkamme toimi onneksi joustavasti ja hyvin yhteen.
Festarin aikana teimme monen monta huumetestiä ja festaritatuointia, jaoimme materiaalejamme ja keräsimme nimiä Kannabiskannanottoon. Työ oli monipuolista ja palkitsevaa. Saimme mahtavaa palautetta ja kehuja hyvästä työstä, jota koko YAD ry edustaa. Parhaimmat keskustelut ilahduttivat useampaan otteeseen. Parhaimpia asioita muisteltiin jälkikäteenkin porukalla ja oli kivaa kun samat ihmiset kävivät useampaankin otteeseen puhumassa ja kertomassa kuulumisia. Keskusteluja käytiin niin huumorinväritteisesti kuin hieman kipakammin vahvempien mielipiteiden kohdatessa. Henkilökohtaisesti itsekin kävin yhden kovempivoluumisen ja intensiivisen väittelyn, josta ihme kyllä kummatkin kävelimme pois hymyissäsuin.
Ehdottomasti parasta festareiden keskusteluissa on se, kun saa opettaa tai jopa oppia jotain uutta. Festarikävijöiden kokemuksista ja asenteista kuuleminen on erittäin opettavaista ja tuo meidät lähelle ihmisiä. Hyvän keskustelun tuoma euforian tunne on syy miksi teen vapaaehtoistyötä YAD:ssa.
Keskusteluja käytiin monenmoisesta eri aiheesta. Uudelle huumetestipohjalle paljon kiitosta. Asiakkaat saivat valita itseään kiinnostavan testiaiheen ja keskustelut olivat huomattavasti tuottoisempia tänä vuonna.
Suureksi suosikiksi aiheista nousi sukulaisen/läheisen päihteiden käyttö. Moni valitsi aiheen juuri lähipiiriään ajatellen. Keskusteluissa kävi ilmi, että moni pitää läheisen päihteidenkäyttöön vaikuttamista vaikeana. Aina voi tarjota tukea ja järjestää vaihtoehtoista toimintaa, mutta päätöstä muutokseen ei voi tehdä toisen puolesta. Ystävien vaikutus omaan päätökseen käyttää päihteitä oli taas yleisen mielipiteen mukaisesti vahva. Ryhmän paine on suuri. Sinänsä mielenkiintoista kuinka läheiset voivat vaikuttaa hyvin vahvasti toisen päihteidenkäyttöön, mutta samalla kokevat olevansa asemassa jossa eivät voi vaikuttaa.
Festareita vuosikausia raittiina kiertäneenä voin sitä lämpimästi suositella. Musiikki, ilmapiiri sekä ihmisten kohtaaminen ovat festareiden parasta antia. Se täytyy nähdä ja kokea itse. Musiikin tahtiin tanssiminen yhdessä muiden kanssa sekä omien lempiartistien näkeminen eturivistä on eufoorista. Festareilla ihmiset ovat tuttavallisia ja ystävällisiä ja tulevat tarvittaessa jopa tuntemattomallekkin avuksi. Minuakin suojeltiin Justicen eturivissä, ettei päältäni tanssittaisi musiikin viemänä. Festareilla tulee, pitää ja kuuluu panostaa ihmisiin, musiikkiin ja muihinkin kokemuksiin, kuten vaikkapa sumopainiin!
Pisteellämme kohtasimme selvinpäin olevista festarikansalaisista muun muassa yhden streittaritytön. Hänellä meininki oli hyvä ja asenne mahtava. Keskustelimme hänen kanssaan lähipiirin päihteidenkäytöstä, sekä hänen omasta elämäntavastaan. Hän suositteli hyvän aseenteensa lisäksi mahtavia bändejä aiheeseen liittyen, kuten Raivoraittius.
Sibriina, YAD vapaaehtoinen
Kivenlahtirock – Aurinkoa, pastasalaattia ja muurahaisia
Mitä useammalla festarilla tulee käytyä, sitä suurempaan rooliin ruoka nousee. Itselläni on menossa 8. vuosi YADissa ja festareilla, vaikka pari kesää on tainnut jäädä välistä, eli ruoka on todella tärkeää. Ikä tietysti saattaa vaikuttaa asiaan. Tällä kertaa vastaavana päätin tehdä pastasalaattia porukalle etukäteen kun en tiennyt mitä alueelta saa. Kylmänähän mikään ei pysy kuin puoli päivää, joten ilta mennään suklaalla, banaaneilla ja suolakekseillä. Meillä on usein pitkä päivä, sillä infopiste kasataan ennen festarialueen avaamista ja illalla lähdetään vasta kun meno rauhoittuu. Ei todellakaan tee mieli jammailla, jos on nälkä tai festarisafkasta kipeä maha. Tällä kertaa ongelmilta taidettiin välttyä, ellei satunnaisia muurahaisia lasketa.
Kivenlahtirock osoittautui mukavaksi keskikokoiseksi tapahtumaksi, jonka kruunaavat nurmikkoalueet ja aurinko. Harmi, että kiinnostava Experience-lava tai -teltta oli kokonaisuudessaan K-18, sillä se oli todellakin kokemus sekä sisustuksellisesti että teknomusaltaan.
On kuitenkin käsittämätöntä miten vaikea pääkaupunkiseudulla on liikkua pakun kokoisen auton kanssa. Raitiovaunuja sinkoilee, tietyöt vaivaa ja opasteita on laitettu vain hämäämään periferiasta tulevaa. Espoosta Hakaniemeen sompaileminen majapaikkaan vaatii todellakin lehmän hermoja.
Keskusteluja käytiin la
uantaina rauhalliseen tahtiin ja rusketusrajoja hankittiin niiden väliaika. Joissain tapahtumissa saa olla puhumassa jatkuvasti, mutta nyt ihmisiä piti vähän houkutella. Kohtuukäyttö ja kannabis tuntuvat puhuttavan Espoossakin, varmaan kyllä ympäri Suomea. Katsotaan miten toisen päivän meno luonnistuu, sadetta on luvattu…
Susanna, Jyväskylän paikkarilta
Maailma Kylässä – Festarit YADin vapaaehtoisen silmin
Vapaaehtoiset YADin infopisteellä.
Maailma kylässä – Festarit 26.-27.5.12 oli pullollaan erilaisten vapaaehtoisjärjestöjen esittelyjä,yhtenä tietenkin YAD. Pienellä porukalla saimme paljon keskustelua aikaan ja mielestäni mielenkiintoisinta oli kannabiskannanotto – keskustelu ja se kuinka keskustelu jakoi ihmiset kolmeen luokkaan. Heihin, jotka olivat puolesta, heihin jotka olivat vastaan ja heihin, joita asia ei edes kiinnostanut. Mielestäni saimme tuotua YADin argumentit hyvin esiin, mutta emme myöskään lytänneet muiden mielipiteitä vaan keskustelimme asiasta.
Tapahtumaa helli mahtava sää, tosin YADin porukka sai siitä nauttia vain taukojen merkeissä ja iltasella. Kävijöitä oli ennätysmäärä ja tungosta kyllä oli. Esiintyjistä eniten vetivät väkeä kuuntelemaan Paula Koivuniemi ja Jukka Poika. Muut esiintyjät olivatkin hieman tuntemattomampia ja osa esiintyjistä oli etnisempää musiikkia.
Kokonaisuudessaan festareilla oli hyvä meininki. Oma kokemukseni festareista on se , että sinne menen kuuntelemaan musiikkia ja antautumaan musiikin matkaan, itseäni harmittaa, että festareilla usein on liian päihdemyönteinen meininki. Musiikki ja sen mukana meneminen on itselleni todellista nautintoa. Oma panokseni festareihin oli hieman vielä hakemista, koska en hirveästi ole vielä ollut YAD:n toiminnassa mukana, mutta tämä oli hyvää harjoittelua. Seuraavilla festareilla olen varmaan jo luontevampi. Itse keskustelin infopisteellä hyvin erilaisten ihmisten kanssa: vanhempien ihmisten, nuorempien, perheenäitien ja isien kanssa.
Vapaaehtoiset YADin infopisteellä.
Keskustelua kävimme hyvin laajalla rintamalla: päihteiden vaaroista, yadin toiminnasta, kannabis- asiasta ja mielipiteet jakautuivat hyvin laajalti. Minulle tapahtuma oli hyvin palkitseva ja onneksi tänä kesänä pääsen myös muillekin festareille. 🙂 Tutustuin myös hieman muihin vapaaehtoisiin ja hauskaa oli varsinkin iltaisin. Katselimme videoita netistä, kävimme kävelyllä hakaniemen rannalla ja teimme ruokaa yhdessä. Uudet tuttavuudet ovat aina mukavia ja meinaan jatkossakin olla heihin yhteydessä ainakin jossain muodossa. Odotan innolla muita kesän festareita joihin olen vielä pääsemässä. 🙂
Eetu YAD:n vapaaehtoinen kiittää ja kuittaa
Uusi slogan vielä loppuun,
Nauti kesästä, älä piipunpesästä.
yad infopisteillä 