Vaihtoehtoisia Trippejä – tour 2021!

Hei taas pienen tauon jälkeen! Festareille ei olla nyt pandemian takia päästy, sormet ristiin, että onnistuu taas ensi vuonna. Tänä kesänä päästiin kuitenkin järjestämään Vaihtoehtoisia Trippejä – tour 2021! Ollaan pidetty erilaisia piknikkejä Tampereella, Pieksämäellä, Jyväskylässä ja tarkoituksena päästä kertaalleen vielä Tampereelle 🙂 Jaetaan matskuja ja pidetään mm. epäonnenpyörää, mietitään vaihtoehtoja päihteidenkäytölle ja jutskaillaan hyvällä hengellä, kyl te tiiätte!

”Kohtasimme monia potentiaalisia nuoria ja nuoria aikuisia joille jäimme varmasti mieleen myös muulla tavalla, kuin vain palkintojen myötä. Kumpanakaan päivänä ei satanut ja kelit oli oikein mallikkaat vaikkakin varsinkin sunnuntaina myös hieman hiostavat. Kummallakaan pisteellä ei tullut mitään haastavia asiakastilanteita vaan saimme hyvin rauhassa olla ja viettää aikaa ja meidän porukka oli tosi hyvä ja yhtenäinen. Jokainen teki ja yritti parhaansa ja olen vastaavana tosi tyytyväinen meidän jokaisen vapaaehtoisen ja työntekijän panokseen tätä reissua varten. Ja erityisen iso kiitos menee vielä minun etäisellä avustavalle työparille, joka katsoi tavarat meille valmiiksi, hoiti auton hakemisen, palautuksen ja kertoi kaiken mahdollisen tärkeän tiedon ja infon jota minun oli vastaavana hyvä tietää ja se helpotti huomattavsti omaa taakkaa, kun ei tarvinnut käytännön järjestelyjä niin paljon miettiä, vaan itse vaan pystyin täysillä keskittyy siihen, että miten siellä pisteellä sitten toimin, ja miten huolehdin muiden osallistujien jaksamisesta ja turvallisuudesta, ja miten esittelemme itsemme yleisölle ja minne sijoitamme pisteemme. Siitä oli todellakin aivan mieletön apu näin ensimmäistä kertaa vastaavana toiminneelle henkilölle. Jos tuli jotain yllättävää tai kysyttävää, niin tämä työpari oli aina vain puhelinsoiton päässä ja se oli myös huomattava tuki ja turva, mikä helpotti omaa työskentelyä kun tiesi, että jos jotain tulee niin voi soittaa jollekin, joka osaa kertoa ja neuvoa miten siinä tilanteessa sit toimitaan. Ainoat asiat mitkä olisi voineet mennä paremmin oli se että kävijöitä olisi ollut vähän enemmän ja tasaisemmin, sekä palkinnot olisi mietitty vähän paremmin ottaen olosuhteet huomioon. Markkinointia etukäteen olisi voinut tehdä myös vähän enemmän ja näin ehkä enemmän porukkaakin olisi löytänyt paikalle, mutta yhteenvetona sanon että en kyllä todellakaan kadu, että lähdin mukaan vastaavaksi tälle reissulle. Reissusta jäi loppujen lopuksi erittäin positiivinen ja onnistunut fiilis. Meillä oli tosi nasta jengi, tuki ja turvatoimet, kelit oli vallan mainiot ja kohtaamiset mitä tuli niin oli todella antoisia ja palkitsevia, ja monet kehui meidän toimintaa ja päällisin puolin jäi vain tosi positiivinen fiilis näistä päivistä. Milloin vain lähtisin kyllä ehdottomasti uudelleen! 💪🏻🔥😎”
– vastaava 2021

Palkintomehujäille tuli tosiaan surullinen loppu aika nopeaan näillä keleillä 🥵😆 onneksi siitäkin selvittiin! Kiitos kaikille mukanaolleille ja järjestäjille. Huippua, että päästään taas järjestää ja olemaan vähän normaalimmin. Stay safe ja ihanaa loppu kesää!! 💛🌞

15.7.2021 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Porispere 1-4.8.2019

Heips! Porispere oli ensimäiset festarini infopisteellä ja mua jännitti niin paljon.  Varsinkin kun lähtö tuli ihan extemporena. Olin vielä aika hiljaista tyttöä kun pääsin tampereen toimistolle,mutta kyllä ujous karisi matkan aikana. (Festari viikonlopun jälkeen oon ollut paljon sosiaalisempi kuin yleensä,meinasin alkaa kaupan kassalle höpöttämään tuossa pari päivää sitten :D)

Tosiaan tampereelta lähdettiin kohti poria,majoituimme porissa A-kiltaan.  Majoitus oli viihtyisä ja sain nukuttua vaikka pelkäsin ensin että en nuku koko viikonloppuna.  Joku muu taisi nukkua vähän huonosti sitten mun puolesta.  Käytiin kaupassa pariin otteeseen puuvillassa. Mä ja Matti valmistettiin meille sekasyöjille italian padat koko viikonlopulle.  Oli muuten hyvää!  Ruokaa riitti muutenkin tosi hyvin koko reissulle.

Ensimäisenä festari päivänä kävimme  ennen alueelle menoa kiertelemässä poria ja käytiin pyörimässä kirppiksellä.  Villiinnyttiin myös ottamaan vähän lävistyksiä viereisestä lävitysteltasta.

Alueelle meno jännitti,meinas pakokauhu iskeä mutta sitten rentouduin enkä lähtenyt juosten karkuun. Perjantaina kävi enemmän ehkä vanhempaa porukkaa,kun sitten taas lauantaina ja sunnuntaina nuorempia tyyppejä.  Sunnuntaina oli tosi paljon lapsia.  Lauantaina tuli käytyä pari tosi mielenkiintoista pidempää keskustelua,Mä ja Matti saatiin jopa kaakaot ja ryhmähali hyvän keskustelun myötä. Kaikille jakaantui hyvin hommat,jokainen pääsi kuuntelemaan välillä artisteja ja hommat sujui hyvin. 

Välillä oli niitä hetkiä että pisteelle ilmaantui tosi paljon jengiä ja sitten oli niitä hetkiä kun oli tosi hiljasta. Oli kyllä ihan kiva että välillä sai vähän hengähtää,väsymys oli tosi läsnä iltaa  kohden. Itse tein enemmän huumetestejä kun epäonnenpyörää,se oli hyvä vaihtoehto kun sai valita aiheet joista on luontevinta puhua.  Aikaisemmin mainitsin parista pidemmästä keskustelusta,puhuimme kannabiksesta ja nuorten kannabiksen polttamisesta ensimmäisessä keskustelussa. Toisessa pidemmässä keskustelussa puhuimme enemmänkin sosiaalisista paineista ja sen sellaisesta. 

opin että vahvoja mielipiteitä herättävästä aiheesta voi keskustella myös rauhallisesti.

Lähti testit käsistä

tässä olen absolutistina jonkin aikaa ollut ja festareilla on kivaa myös selvinpäin. Muistaa oikeasti artistit joita on käynyt katsomassa ja on freesi olo vaikka vähän ramaisikin väsymyksen takia. itse hieman jännitän humaltuneiden ihmisten kohtaamisia mutta pääsin oikeaan mielentilaan ja ei enää jännittänyt.

Oon YADin kautta tutustunut tosi mielenkiintoisiin ja mahtaviin tyyppeihin. Oli tosi kiva tiimi porisperessä,ehkä vähän oli pientä taistelua eetun kanssa mutta en kanna kaunaa. Pysty ottaa rennosti,oli hyvä ja turvallinen olo siinä porukassa..taino en kyllä tiiä oliko turvallinen olo kun toinen heittelee palloilla niin että joudun piiloutua roskiksen taakse. (vitsi vitsi)

Festarit antoi mulle paljon,opin itsestäni uusia puolia. En olis ikimaailmassa uskonut että tuun tekemään mitään tälläistä koska oon ollut tosi ujo.  Ihmisten positiivisesta palautteesta tuli mahtava fiilis,sellane fiilis et oikeesti tekee hyvää hommaa. voitin itseni ja olen ylpeä itestäni. Onneks oon lähtenyt tähän mukaan. Ensivuoden festareita odotellessa!

– Matilda, Festarivapaaehtoinen

11.8.2019 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Qstock 2019

Välillä voi olla hyväkin asia kun ei asiat mene niinkuin strömsössä.

Olin veneilemässä iskän kaa. Aurinko paistaa. Loma on parhaimmillaan. Sitten yhtäkkiä puhelin värähtää ja Facebookiin tippuu sellainen tieto että qstockiin on vapautunut 1 paikka. Lähtö olisi 2 päivän päästä. Olin jo totuttanut itseni ajatukseen että nyt on taukoa festareista. Taas se nähtiin että koskaan ei kannattaisi sanoa että joku on mahdotonta, koska sitten siitä yhtäkkiä tuleekin mahdollista. Noo siinä hetkessä ei liiemmin ollut aikaa miettiä. Se paikka piti joko ottaa tai sitten joku toinen vie sen. Näin sit vaan kävi että päätin ottaa paikan. Noo sitten alkoi jäätävä tuska ja päänsärky tiistaina vesillä, että miten ihmeessä täältä hurissalosta pääsenkin torstai päiväksi jyväskylän toimistolle, ja sitten minun pitäisi vielä sunnuntaina tulla takas Etelä- Savoon kun olin sopinut ensi viikon alkuunkin tärkeitä tapaamisia. Noo kuinka ollakaan taas sain huomata että joskus asioilla on vain tapana järjestyä. Sain auton lainaan jolla sitten torstaina aamuna kaartelin kotiin jyväskylään ja sieltä nappasin fesupaidan yms. ja sitten polkupyörällä poljin toimistolle jolloin vihdoin pääsin kuin pääsin auton kyytiin ja siitä alkoi matka kohti 2019 vuoden qstock

reissua. Vähän ennen lähtöä saimme vähän lisää jännitystä reissuun kun saimme kuulla että meidän reissu autossa ei tule olemaan ilmastointia. Pari tyyppiä, joiden kanssa oltiin viimekin vuonna qstockis tuli kuin suora deja vu hetki, koska silloin oli tismalleen sama tilanne, ja kaiken lisäksi oli vielä tismalleen sama autokin. Provinssista oppineena nyt sentään itse otin matkakaiuttimen mukaan. Ja niin matka jatkui jyväskyläst ouluun- keski suomest pohjoiseen. Matka sujui tosi sujuvasti ja ajoimme melkein 300 kilometriä ilman pysähdyksiä. Sitten kun perille päästiin kävimme vielä kaupasta ostaa ruoka tarvikkeet ja menimme majoitukseen ja pääsimme pikkuhiljaa vihdoin nukkumaan

Päivä 1

Heräsimme aamulla jo aikaisin ja suuntasimme alueelle pistettä rakentaa. Koimme pienen hauskan hetken kun haimme rannekkeet niin ne olikin viime vuoden rannekkeet. Sitten kun olimme jo rakentamassa pistettä, niin joku tuli kysymään että mitkä rannekkeet teillä oikein on. Sitten haimme uudet jotka oli nyt tämän vuoden. Pisteen kasaus meni tosi sujuvasti ja kaikki osallistui siihen. Loppua kohden huomasimme muutamia puutteita että joitain tarroja oli jäänyt matkasta, Ei auttanut kun mennä niillä mitä oli. Kun piste oli kasassa menimme vielä majoitukseen tekee ruokia. Alueelta oli vain puolentoista kilsan matka majoitukseen, mikä helpotti huomattavasti kyllä suunnittelua ja organisointia. Sitten vain ruuat ja kylmälaukut matkaan ja kohti festarialuetta. Kannoin yhen tyypin kanssa ison kylmälaukun ja kun aurinko paahtoi samalla niin alueelle päästyä tunsi todellakin että oli selvinnyt jostain. Kävimme päivän aikataulut pikaisesti läpi ja sitten alkoi täysi töhinä. Kuumuus teki kyllä perjantaina tehtävänsä osittain. Kun on juuri vasta moottoria käynnistämässä ja sitten vielä lämpöö puskee lisää moottoriin, niin kyllä se väkisinkin vaikeuttaa sen käynnistymistä. Jokainen kuitenkin teki parhaansa omalta osaltaan ja ryhmä alusta alkaen jo huokui täyttä luottamusta. Silloin kun kaikki luottaa toisiinsa, eikä asioista tarvii kinastella, niin kaikille tulee todella arvokas olo. Perjantaina oli jo hyvin porukkaa pisteellä ja aivan kaikenlaisia ja kaiken ikäisiä ihmisiä. Kävin monia hyviä pitkiä keskusteluja päihteistä ja kaveripiirin vaikutuksesta päihteisiin. Se on myös mainittava että hyvin vähän tuli tai törmäsi mihinkään ongelmatilanteisiin niin meidän pisteellä kuin itse alueellakaan.

Perjantain kohokohta ainakin itselle oli ehdottomasti illan päättänyt amerikkalainen rokkibändi the offspring, jota pääsin vielä 4 tyypin kanssa fiilistelemään. Meiningi oli aivan hullua ja porukka sekoili moshpitteineen aivan täysii, ja tollaista ei vain joka päivä näe.

Itselle myös Elastisen keikka oli tottakai tosi merkittävä, koska se on sellainen artisti, jolla on ollut suuri vaikutus minun musiikkimakuun, persoonaan ja arvoihin. Sen keikoilla tulee aina hyvälle tuulelle. Offspringin jälkeen sit suuntasimme ruuhkaisen Oulun keskustan läpi majoitusta kohti ja sitten pikkuhiljaa nukkumaan

Päivä 2

Toinen päivä lähti ilman osalta vähän mukavammissa merkeissä liikkeelle. Aamulla kun ulos meni näki jopa pilviä. Söimme aamupalat puuroineen. Pakkasimme vedet, eväät yms. ja lähdimme suunnistaa festarialuetta kohti. Kun alueelle pääsimme alkoi lämpötila taas nopeaa vauhtia kohota. Alunperin ajattelin että perjantai on se päivä mitä itse oikeasti odotan ja lauantaina ei ole mitään kummallista, mutta kuinka väärässä jälleen voikin olla. Päivä lähti yllättävän musiikin täyteisesti liikkeelle. Menin yhden tyypin kanssa katsomaan chisua päälavalle ja sitten menin katsoo pieneen telttaan Jyväskyläläislähtöistä mouhousta, jonka olin aiemmin nähnyt, mutta ajattelin että ihan kiva nähdä mihin ne tällaisella isolla festareilla pystyyy. Kuinka ollakaan he järvestivät itselleni festareiden suurimman yllätyksen. Vaikka keikka alkoi jo puoli 2!! Siellä oli aivan hullu meno. Porukka teki varmaan 5-6 moshpittiä. Eli raivasi tilaa keskelle ja sitten hyppäsi samaan aikaan hyppimään ja fiilistelemään. Siellä oli aivan äärimmäisen kuuma, kun se oli vielä teltassa sisällä, mutta porukka silti vaan hyppi ja pomppi, koska ne oli niin riemuissaan. Oli kyllä tosi mahtava nähdä minkälaista riemua musiikki voikin ihmisissä aiheuttaa jopa aamupäivästäkin. Sieltä selvittyäni sit käväisin vielä rannas kurkkaa sini yaseminia, ja yllätykseni, siellä olikin yllättävän vähän porukkaa, noo se olikin ainut keikka missä olin ihan eturivissä. Sen jälkeen olinkin sit pitkän jakson pisteellä ja tänäänhän siellä enemmän riittikin porukkaa kuin eilen ainakin itselle. Tuli monia pitkiä keskusteluja. Kävin yhden pitkän keskustelun kannabiksen ja alkoholin vastakkainasettelusta. Lauantaina oli itselläkin paljon enemmän virtaa myös, koska moottori oli jo käynnistynyt. Lauantaina myös vahvistui kohtaamisten kautta se että meistä oikeesti hyvin pieni määrä tietää ja meidän toiminnasta kiinnostuneita oli paljon, ja tuli myös viestiä että olisi hyvä saada Ouluun päin meidän toimintaa, koska siellä oltiin oikeasti huolissaan nuorista, ja siitä kun Kemi ja Tornio ja Haaparanta on lähellä ja sieltä helposti tavaraa kulkeutuu. Se on ihan parasta,kun tuntee että meidän työllä voi oikeasti olla merkitystä ja joka aidosti kiinnostaa ihmisiä. festareilla tuli myös huomattua se että koskaan ei kannata asioita suunnitella liian pitkälle. Muutoksia voi aina tapahtua. Yksi muutos oli se että päälavan jatkona oli pitkä catwalk, mikä teki jokaisesta päälavan keikasta ainutlaatuisen. Se loi vain niin eri tunnelman, kun näki oikeasti sen artistin suoraan siinä edessä ylöspäin katsottuna. Erityisen hienoa oli kun Sanni kävi siinä vetää viulusoolon ja apulannan kitaristi soitti kitaraa makuulleen. Lauantain ja festarit päätti sit vielä 30 second to mars vetämällä aivan mielettömän shown ja voi pojat mikä show se olikaan. Festarit ei olisi voinut paremmin päättyä siltä osin. Yleisöön tuli isoja ilmapalloja, kumirengaita. Jared otti tosi hyvin kontaktia yleisöön ja sanoi jopa moi moi suomeksi. Loppua kohden meininki meinasi lähteä vähän lapasesta kun osaa porukkaa pyydettiin lavalle tanssii, niin sitten osa muukin innostui ja kiipesi portin yli ja yritti päästä sinne lavalle. Mutta tilanne saatiin kuitenkin sitten hallintaan. Se keikka meni kyllä heittämällä vuoden mielettömämpiin ja sen jälkeen ei kyllä enää katunut yhtään mitää vaan oli vain onnea ja kiitollisuutta täynnä.

Sunnuntaina sitten herättyä ja aamupalat syötyä osa jäi siivoo majoitusta ja toiset lähti purkaa pistettä. Kun työt oli tehty niin alkoi matka kohti Jyväskylän toimistoa ja nyt oli minun vuoro astua rattiin. Ajo sujui ihan hyvin ja mukavasti, vaikka välillä meinasi tiet vähän ruuhkautua jonoista. Pyhäjärvellä sit pysähdyimme syömään ja siinä sitten vaihtui vielä toinen kuski rattiin. Tämä reissu oli poikkeus siinä että oli jopa 3 kortillista osallistujaa. Jyväskylään vihdoin päästyä sitten vielä purimme tavarat toimistolle ja niin tuli tämän vuoden qstock reissu päätökseen. Se oli myös ainakin omalla kohdalla poikkeus että tikkareita jäi jopa yli ja ylipäänsä kaikki palkinnot riitti tosi hyvin. Viime vuodesta samaan tyyliin jäi myös tosiaan mieleen se että miten siisti ja hyväkäytöksinen tunnelma qstockissa välitty. Ongelmatilanteita oli tosi vähän. Kaikki oli iloisia. Oli niin pieniä lapsia vanhempien kanssa, kuin kaveriporukoita, pariskuntia, nuoria, keski-ikäisiä ja niin edelleen. Kyllä tällaisessa tapahtumassa on vain ilo olla mukana ja esimerkkinä selvinpäin festareita yadin kaa viettämässä ja tekemässä.

Janne

6.8.2019 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Puntala 26.-27.7

Viime viikolla olin elämäni ekoilla festareilla Puntalassa, ja myöskin ensimmäistä kertaa Yadin infopisteellä. Viikonloppu minulla alkoikin oikeastaan jo torstaina, kun matkustin Jyväskylästä Tampereen toimistolle, jossa minua odottikin jo muut tiimiläiset (Mika, Erika, Benjamin, ja Jenni). Päällimmäisenä mielessä oli suunnaton jännitys. Vaikka luotin siihen, että saan tehdä hommia hyvän porukan kanssa, niin en oikein tiennyt mitä viikonlopulta odottaa. Kaikki tuntui jotenkin uudelta ja tuntemattomalta.

Perjantai

Perjantaina heräsimme aamutuimaan. Omasta jännityksestä huolimatta meininki tuntui melko rennolta ja kiireettömältä, ja kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis ekasta festaripäivästä. Aamupalan ja laittautumisien ohella pakattiin festarikamppeet, ja lähdimme ajamaan Puntalaan noin puoliltapäivin. Matkan aikana oma keskittyminen kului pitkälti itseni tsemppaamiseen, sekä uusien maisemien tarkkailuun.

Puntalaan päästyämme jouduimme hetkisen verran odottamaan lippupisteen avautumista, ja odottelun aikana sain jo pienen maistiaisen festarien tunnelmasta, mikä siis oli omaan mieleen varsin ainutlaatuinen. Ihmiset ja yleinen tunnelma tuntui olevan jollain lailla täysin vapaa siitä, miten ympäröivä maailma usein vaatii meidän käyttäytyvän.

Tämä samainen tunnelma jatkui ja tiivistyi kun vihdoin pääsimme festarialueelle kokoamaan telttaa. Teltan ja kamppeiden kasaaminen sujui melko nopeasti ja kivuttomasti, minkä jälkeen jäi pari tuntia aikaa henkisesti valmistautua ja tutustua ympäristöön. Jännityksen ohella tutkin ympäröivää maisemaa, mikä oli varsin luonnonläheinen ja omasta mielestäni kotoisa. Festarit alkoivat virallisesti klo 16, ja ihmiset alkoivat vyöryä sisään. Infopiste työskentely, ja ihmisten kanssa keskustelu sujui itselle yllättäen tosi hyvin Vaikka koen olevani erittäin ujo, niin ihmisille juttelu ei tuntunut vaikealta, vaan tosi luonnolliselta.

Uusi tilanne, ympäristö ja kuumus meinasi illemmalla etenkin olla henkisesti aika raskasta, mutta siitäkin pääsi yli huippujen tiimikavereiden tukemana (ja tajuamalla, että joskus on hyvä pitää taukoja ja esim. pulahtaa järvessä. Ja että aurinkolasit ois ollut ihan paras juttu kun telttaan paistaa aurinko täysiä melkein koko päivän).

Juttelin paljon erilaisten persoonien kanssa, ja mieleen jäi etenkin eräs venäläinen nainen, kenen kanssa tuntui tulevan juttua päihteiden lisäksi ihan kaikesta mahdollisesta maailman menoon liittyen. Positiivista oli myöskin se, miten moni tuntui olevan ihan aidosti kiinnostuneita keskustelemaan. Kun kyselin epäonnenpyörän tai huumetestin kysymyksiä, niin koin, että moni ehkä ekaa kertaa pitkästä aikaa pohti kyseisiä aiheita ihan oikeasti.

Lauantai

Lauantaina lyhyiden unien, aamupalan, ehkä jonkun pyhän hengen, ja uusien aurinkolasien voimalla oli aika aloittaa toinen festaripäivä. Olimme festaripaikalla 11 jälkeen, ja päivän ensimmäinen esiintyjä aloitti kello 12. Oma meininki oli väsynyt, mutta huomattavan paljon varmempi, kuin edellisenä päivänä. Luottoa oli sen suhteen, että homma sujuu, niin kuin sujuikin. Kuumuus meinasi sekoittaa päätä, mutta onneksi viisaana likkana osasin tällä kertaa pitää useammin uintitaukoja.

Kävijöitä oli edelliseen päivään verrattuna hieman vähemmän, mutta mielenkiintoisia kohtaamisia oli kuitenkin riittämiin ainakin itselleni. Mm. huojuvaa tornia pelatessa muutamia ihmisiä tuli liittymään peliin, minkä kautta tuli saatua myös hyviä keskusteluja aikaiseksi.

Viimeisen päivän päätteeksi purimme teltan myöhään illalla, minkä jälkeen jäin itse pakettiautoon parkkialueelle lepämään ja katselemaan auringonlaskua.

Kaiken kaikkiaan Puntala oli itselle hyvin uudenlainen kokemus. Vaikka festarityö oli uutta, festarit itsessään oli uutta, niin kaikki tuntui sujuvan hyvin. Ihmiset festareilla oli tuttavallisia, tiimikaverit olivat parhaita, ja vaikka olen kovin ujo olento, niin viikonlopun jälkeen tuntui, ettei siihen olisi ollut mitään tarvetta. Välillä oli hetkiä jolloin uupumus taisi painaa itse kullakin niskaan, mutta loppujenlopuksi viimeisen päivän jälkeen fiilis oli hyvä, ja olen todella tyytyväinen, että sain kokea tämän viikonlopun.

– Maria, Yadin eräs vapari olento

2.8.2019 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

NUMMIROCK 2019 (19.-22.6.)

Juhannus ja Nummirock alkavat olla itselleni jo muodostumassa traditioksi – tänä vuonna YADin matkassa mentiin allekirjoittaneen puolesta jo neljättä kertaa peräkkäin tanssimaan raskaammat juhannustanssit. Ehdin jo aluksi pelätä, että pitää keksiä jotakin muuta tekemistä juhannukselle kunnes joku perui ja tuli viestiä festarivastaava Saanalta, että lähdenkö messiin. Eipä tarvinnut kysyä kahdesti.
Meitä lähti mukaan matkaan myös kuskimme Juno jo toista kertaa, itselleni uusina kasvoina kakkoskuskimme Touko sekä Enna ja Nummi-untuvikko, juniorimme Milja.

Reissu starttasi poikkeuksellisesti aiempiin vuosiin verrattuna Tampereen toimistolta, josta lähdettiin keskiviikkoaamuna niin täydellä pakulla että tuntui kun olisi lähteny kolmeksi vuodeksi johonkin keskelle ei-mitään. 😀
(Silti unohtui asioita toimistolle.)
Haettiin vielä Lidlistä nopeasti kaikille ensiksi virvoitusjuomia, koska yllättävää kyllä oli hyvin hyvin lämmin sää ja autossakin melko kuuma ja tiivis tunnelma. Matka meni leppoisasti turisten niitä näitä.

Perillä Kauhajoella majoituttiin, käytiin läpi nimikierros ja käytännön asiat, mentiin kauppareissulle ja alettiin väkertää ruokaa. Syötyämme lähdettiin alueelle hakemaan rannekkeet, sekä kasaamaan teltta. Ja voi sitä tunnetta, kun näki tämän kyltin taas ❤ Kaikki ne tutut maisemat saivat melkein itkun partaalle.

Kokosimme teltan ja päädyimme yhteistuumin lähtemään melko pian jo alueelta takaisin majoitukseen, Nummi alkaisi kunnolla kuitenkin vasta seuraavana päivänä. Ennen alueelta lähtöä kävimme kaikki jo tutuiksi tulleen Horror Shopin kojulla ostamassa pinssejä ja muuta mukavaa. Heidän huumorintajunsa iskee ainakin itseeni kuin veitsi kuumaan voihin. Ostin kyseisiä pinssejä viime vuonnakin, mutta hukkasin Vargin sekä Päivin. Nyt pitää vaalia näitä aarteita paremmin.

Ajettiin takaisin Kauhajoen keskustaan. Osa meni nukkumaan melko pian ja osa käväisi saunassa. Ollessamme kasaamassa telttaa alueella oli majoitukseen ilmestynyt mystinen lappu, että saisimme varhain aamulla vieraan pariksi tunniksi tiloihimme. Mietiskelimme että millä asialla kyseinen henkilö tulee; jos olisi joku mahdollisesti meluisa huoltoasia kyseessä, niin saisimmekohan sen suhteen nukkua rauhassa vai miten kävisi. (Kyllä saimme, onneksi, huoltoasiakin paljastui tietokonetöiksi.)

Torstaina herättiin, tehtiin syömistä, kasattiin itsemme ja eväät autoon, ajoimme alueelle ja laitoimme hommat käyntiin ihmeellisen aurinkoisessa säässä, joka on Nummirockille erittäin epätavallinen asia. Oli taas kuin olisi ollut vuoden poissa kotoa, ja heti lämmitti mieltä tulla paikalle. Menomatkalla alueelle kuuntelimme mm. Muumimusiikkia virittäytyäksemme Nummifiiliksiin.
Pisteellä käväisi porukkaa heti ekana päivänä tosi hyvin, mutta suosikki kaikista kävijöistä oli ehdottomasti tämä Möykky-niminen herrasoletettu, joka vain juoksi jalkoihimme kerjäämään rapsutuksia. Omistajan huhuilusta huolimatta ei meinannut Möykky millään lähteä hyväksi havaitsemaltaan paikalta meidän pisteellämme. Ollaanhan me nyt aika ihania hei, parasta festariseuraa saat meistä 😉 Kaveri sulatti kyllä meidän sydämet kovasti.

Torstain yhtyeistä tuli minun käytyä katsomassa vain Huora, joka veti hyvän keikan. Olen monesti kuullut heidän esiintymisensä, mutten mennyt liiemmin katsomaan. Nyt kannatti kyllä! Heitä on tullut luukutettua ennen ja etenkin jälkeen Nummen tosi paljon.

Pisteellä tuli käymään niin uusia, kuin vanhoja tuttuja, joista yksi suosikkini on tämä huskyhattu-häiskä – joka tulee lähinnä siksi, että meiltä saa aina varmasti tikkareita. Ja fantsuja tarroja. Lisäksi me ollaan muutenkin ”6/5”.

Ja koska Nummirock on rakkauden juhla ja festivaali, niin tottakai vähintään puolet meidän jengistä saa aina kosintoja sekä muuta vastaavaa. Aina jostakusta tulee jonkun pisteellä kävijän elämän rakkaus, vaimo/sulhanen tmv, ja kuulee miten tulevaisuutta maalaillaan siinä vesitatuoinnin teon lomassa. Itseäni kysyttiin mm. Lappiin huuhtomaan kultaa, jätin tällä kertaa väliin kuitenkin. Festaritatuointeja haettiin paljon; mieleen jäi neljän hengen poikaporukka joista kaikille piti pätkiä ”Tupu/Hupu/Lupu/Subu”-tatska osiin ja laittaa yksittäiset nimet kunkin oikean kulmakarvan/silmän yläpuolelle. Sekä eräs silinteripäinen poika, jonka kanssa juteltiin paljon siitä miten rauhallinen ja lämminhenkinen festivaali Nummirock on, miten tulee aina tunne että se on kuin yksi suuri perhe. Hänelle tämä oli jo kymmenes Nummi putkeen.  Illan viimeisimmät esiintyjät jätin itse väliin kun olimme pistäneet pisteen kiinni, ja majoituksessa hyvin ripeästi unten maille.

Perjantaina taas aamuhommat, ruokaa, pakkaus ja alueelle, jossa oli tänään perinteisesti synkeä päivä bläkkis-teemalla. Pääesiintyjänä perjantaina olivat kotimainen Vorna sekä teiniaikojeni suosikki, Cradle of Filth jota päätin piipahtaa katsomaan muutaman kappaleen verran nostalgian vuoksi. Oli taas mukavan lämmin päivä ja vieressä kimmeltävä järvi houkutti kovasti. Oli myös vapauttavaa kävellä kerrankin pitkin Nummen aluetta ilman kenkiä! Pisteellä kävi jengiä, josta mieleenpainuvin taisi olla henkilö joka päätti tehdä minusta festarivaimonsa. Hänen kanssaan kommunikoiminen ja oleminen kyllä kasvatti itsessäni monenlaista tunnetta laidasta laitaan, mutta oli myös opettavainen kokemus siinä mielessä miten jatkossa vastaavanlaisten kanssa toimia. Kävin kastautumassa Saanan kanssa, kun meitä pyydettiin sinnikkäästi uimaan. Se oli hauska kokemus, ja meidän kanssa uimassa olleet huutelivatkin pisteen ohi mennessään ”Moi uimakaverit!”. Itse en osaa uida, joten minua uitettiin ja opetettiin uimaan. Nauramiseksi se uiminen enimmäkseen meni, mutta onneksi tuli kannustusta. 😀

Monelle meistä sateli myös kehuja sekä kiitosta työstä jota teemme, ja toivottiin monille festareille joissa YAD ei ole kai aiemmin ollutkaan. Oli usea syvällinen keskustelu, vaikken itse nin tällä kertaa tehnyt huumetestejä vaan keskityin epäonnenpyörän kanssa säheltämiseen. Iso osa porukkaa halusi myös keskustella asioista syvällisemminkin, mikä oli ihan jees, ettei tultu vain nopean vastauksen kanssa pyörittämään ja hakemaan äkkiä palkinto.

Perjantain parhaimpiin asioihin kuuluikin Saanan kanssa herra Spektaakkelin, Spekkelin, Spellgothin eli tuttavallisemmin ex-Turmion Kätilö-solistin Tuomas Rytkösen tapaaminen. Ja halaus! JA YHTEISKUVA!!

Tuli sitä Filthiä käväistyä katsomassa. Aika kultaa muistot, sanotaanko näin, ja lähdin jo ennen keikan loppupuolta autolle hieman pettyneenä, ”Nymphetaminen” soidessa kävellessäni. Olin kuitenkin saanut juhannustanssinikin jo tanssia, mikä sekin oli ihan hauskaa.

Lauantaina alkoi sitten jo iskeä vähän surku puseroon, koska viimeistä päivää vietiin. Saimme myös sen perinteisen Nummi-sateen, ja sään viilenemisen viimeiselle päivälle. Piti sit ostaa vihdoin se Nummirock-huppari, kun iski vilu. Koitettiin silti vielä jaksaa, mutta kai meillä alla olevista kuvista päätellen alkoi olla jo joku raittiin ilman myrkytys käynnissä…

Piipahdin myös Nummirockin olympialaisissa osallistumassa osana erästä porukkaa, johon hetkellisesti tarvittiin kolmas osallistuja. Oli mm. kottikärryissä istuskelemista sekä sokkona piti etsiä laukusta 7 erilaista esinettä vain näppituntuman avulla.

Pistimme pistettä kiinni noin Ruoskan aloitellessa keikkaa, koska sen jälkeen esiintyneet nimet alkoivat olla sen verta vetovoimaisia ettei pisteelle varmaan olisi enää ketään tullut.. tosin muutama poika harmitteli, että olimme jo ehtineet laittaa lapun luukulle koska olisivat tulleet vielä jutulle. Onneksi oli kassissa muutama hätävara-tikkari jotka annoin pojille tarrojen ja kondomin kera. Poikien ilo ja riemu olivat ylimmillään ja sain tiukan ryhmähalauksen. Piipahdin Mokoman lopetettua leirinnässä katsomassa, näkyykö tuttuja enää, ei näkynyt mutta hupaisia asioita ja nimiä kyllä paljon. Kävin mm. yhden leirinnän pöydällä tanssimassa varovaisesti, ja sain ehtoollisen – tosin ehtoollisviinin jätin väliin ja otin vain ehtoollisleipänä toimineen piparkakun. Viinin sijasta sain kuitenkin avaamattoman lähdevesipullon, joka tuli tarpeeseen. ❤ Hain vielä päärynäjäätelön kojusta ja fiilistelin viimeisen päivän tunnelmaa. Asuntoautoissa soi lastenlauluja sekä örinäheviä, ihmiset grillasivat ja lauloivat, joku otti ilta-aurinkoakin alasti nyt kun sade oli lakannut ja sää vähän selkiintynyt. Olo oli lämmin sisäisesti ja ulkoisesti.

Pikkuhiljaa palasin taas festarialueelle, ja kävin telttalavalla katsomassa Suamenlejjonan – poijjaat kun on tulleet tutuiksi ja ennen keikkaa he kävivät niin ikään myös pisteellä halaamassa ja vaihtamassa kuulumiset. Laitoin heille myös sävyttävää huulirasvaa. Keikalla oli sen verran meininki katossa että en ihan loppuun asti ollut yleisössä – keikalla jaettiin jääkiekkomailoja Suomen MM-kullan johdosta, ja niistä tuli saatua biisien aikana muutama kerta hieman kipeästi takaraivoon. Radio Rock-stagella ja sen edustalla oli harras tunnelma: Swallow the Sun oli pian aloittamassa. Hain sitä ennen elämäni hirveimmän makuisen kahvin ja menin mellakka-aitaa vasten nojailemaan. Auringonsäteet lämmittivät poskia ja musiikin alkaessa herkistyin kovasti, vaikkei STS ollut aikaisemmin kuin nimellisesti tuttu minulle. Katsoin keikasta puolet, ja seikkailin vielä hetken aikaa alueella. Illan pääesiintyjänä oli Children of Bodom, sekin teiniaikojen suuria suosikkeja. Ennen keikkaa tuli vielä nopeasti nähtyä muutama tuttu ja mentyä hetkeksi mellakka-aidan lähelle. Keikka lähti ”Are you dead yet”-kappaleella ja hetken hyvin typerästä mielijohteesta sitten PITTIIN PYÖRIMÄÄN! Osumaahan siellä tuli, mutta onneksi porukka auttaa heti ylös. Loppukeikka meni kaukana pitistä poissa, mutta letti heilui huolella etenkin ”Hate Crew Deathrollin” tahtiin ja oli siinä letkajenkkaakin sekä rivitanssia. Lopuksi tuli ilotulitus ja kävelin vähän huterin askelin takaisin autolle. Nummi oli taas ohi tältä vuodelta ja Post Nummi Depression hiipi niskaan enimmän onnenhuurun alta. Jonkinasteinen massahepuli iski meille kaikille majoituksessa ja kuva ehkä kertoo taas siitäkin:

Sunnuntaina siivoaminen, ja lähtö kohti Tamperetta takaisin. Kuuntelimme musiikkia ja pysähdyimme nopeasti Parkanon kohdalla hakemassa jäätelöitä yms. Kamat toimistolla paikoilleen ja kohti omia koteja. Kotona tulikin sitten mentyä aika suoraan kylpyyn.

Kiitos mukana olleille ja kiitos YAD taas yhdestä kivasta festarireissusta, jonka mahdollistatte ❤  – Katja

11.7.2019 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Aitoon Kirkastusjuhlat 6.-8.7

Päivä 1: Maalaismaisemia ja vintage kitaroita

Lauantai-iltana Tampereen toimistolta matkaan lähtivät Benjamin, Jenni, Valtsu, Enna, Janina ja allekirjoittanut. Saavuttuamme festarialueelle tuntui jotenkin oudolta, kun ensimmäistä kertaa kukaan ei kysynyt meiltä ajolupaa, henkkareita, tai oikeastaan juuri mitään muutakaan. Nyt jo kuudetta kesää YADin matkassa mukana olleena olen nähnyt monenlaisia festareita, mutta pienessä maalaisfestarissa oli jotenkin aivan oma fiilis. Tunnelma alueella oli rauhallinen ja vastaanotto mukavan lämminhenkinen. Oli hienoa nähdä, kuinka paljon festarikävijöitä oli tullut paikalle koko perheen voimin.

Oman illan kohokohta ehdottomasti oli festarit aloittanut Anssi Kelan keikka ja Gretschin vintage kitarat olivat karkkia silmille. Päälava oli sopivasti nimetty Rokkiliiteriksi, joka sopi oikein hyvin maalaistunnelmaan.

Päivä 2: Sadetta, jalan sitomista ja progea

Ilta alkoi sateisissa tunnelmissa ja panikoin, tuleeko pisteellemme yhtään kävijää. Aluksi vaikutti todella hiljaiselta, mutta vähitellen sateen lakattua kävijöitä riitti mukavasti.

Valtsun kanssa askarreltiin muovipussista, nippusiteistä ja teipistä kiva paketti Ennan jalan suojaksi.

Toisen illan parasta antia vanhalle progehipille oli illan päättänyt Ellips.

Päivä 3: Kokemusten jakoa, hämmentäviä tunteita ja kuluneita sanontoja

Viimeinen ilta oli myös hyvin sateinen, mutta siitä huolimatta teimme pisteellä festarin kävijäennätyksen.

Mieleen jäi mieshenkilö, joka halusi vastata lähes kaikkiin epäonnenpyörän kysymyksiin kertoen samalla olevansa itse huumeiden käyttäjä.

Jokaisella festarilla olen tottunut kuulemaan samoja kuluneita sanontoja (mm. ”Myyttekö te huumeita?”, ”Saaks täältä kannabista?” ”Mihin purkkiin mun pitää kusta?” ”Mitä, jos testi näyttää jotain?”, ”Ootteko te joku lahko?”), joilla kävijät yrittävät olla hauskoja. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Kun vanhat vitsit oli käyty läpi, heitti eräs herrasmies naurahtaen uuden ”Ei lapsille välttämättä tarvi tarjota huumeita!”. Niin… Tottahan se toki on, mutta ei minusta vitsailun aihe.

Keskustelujen osalta illan parasta antia itselle oli kaksi nuorta tyttöä, joiden kanssa keskustelin masennuksesta ja alkoholista. Kuuntelin mielenkiinnolla tyttöjen omakohtaisia kokemuksia, jonka jälkeen kerroin heille avoimesti, kuinka itse nuorempana yritin vuosia paeta masennusta runsaalla alkoholin käytöllä. Keskustelu olisi jatkunut vielä pidempäänkin, mutta tytöillä oli kiire katsomaan Popedaa ja harmiksi olimme ehtineet jo sulkea pisteen, kun näin heidät uudestaan. Tytöt halusivat lähtiessään ottaa vielä yhteiskuvan minun ja Benin kanssa.

Suurta ihmetystä minussa herätti, kun aiemmilla festareilla vesitatskat ovat olleet tosi kuuma juttu, mutta tällä kertaa sain tehdä koko kolmen päivän aikana tasan yhden tatskan. Eikä se ihmettely ja hämmennys siihen päättynyt. Toinen hämmentävä tilanne oli noin puoli tuntia ennen festareiden loppua, kun yksi järjestyksen valvoja ihmetteli, olemmeko alueella töissä. Jännä tunne, kun vasta viimeisen illan lopussa meiltä kysyttiin rannekkeita, vaikka olimme jo kolmatta iltaa paikalla.

Maza The Progehippi

10.7.2019 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Himos Juhannus 20.-22.6.

Päivä 1: Vanha jengi kasaan ja bilettämään

Lähdimme festareille neljän hengen porukalla (Eetu, Pinja, Janne ja allekirjoittanut). Aluksi hieman epäröin ja pelkäsin, kuinka pärjäämme noin pienellä porukalla. Pelko osoittautui turhaksi ja suoriuduimme erinomaisesti. Aiemmilta festareilta tuttu huumetesti ei selvästikään ollut yhtä suosittu kuin uudempi epäonnenpyörä. Huumetestin suosituin aihe oli kavereiden ja läheisten päihteiden käyttö. Monia tuntui myös kiinnostavan oma suhtautumiseni päihteisiin ja erityisen miellyttävän keskustelun kävin naisen kanssa, joka kertoi olevansa vartija.

Edellisen vuoden festareista viisastuneina tiesimme vesitatuointien olevan kova hitti ja niinpä yritin pakata niitä lähtiessä mukaan niin paljon, että jäisi jopa yli. Monet festarikävijät olivat tulleet joko pienissä tai isommissa kaveriporukoissa ja porukan kesken saattoi olla esim. samanlaiset asut jokaisella. Näin ollen kaveriporukoiden kesken kaikki halusivat myös samanlaiset tatuoinnit. Mieleeni jäi kolmen miehen porukka, joilla oli paitoihin painettu nimet Tupu, Hupu ja Lupu. Kolmikko halusi samat nimet tatuoituna otsaan.

Päivä 2: Progehippejä, paljasta pintaa ja tatskoja

Tänään Janne vaihtui Hennaan. Perjantai alkoi hyvin vaihtelevin sää olosuhtein. Ajaessamme festarialueelle ajoittain satoi ja hetken päästä taas paistoi aurinko.

Itse odotin näkeväni Ellipsin keikan eturivistä ja toivoin myös, että keikan aikana sataisi oikein kunnolla. Miksi? Edellisenä iltana jengiä oli niin paljon Popedan aikana, etten suuren ihmismassan keskeltä nähnyt muutaman ensimmäisen biisin aikana yhtään mitään. Koska luonnollisesti pääsimme alueelle ennen porttien aukeamista, ryntäsin heti eturiviin odottamaan Ellipsiä ja sain katsoa soundcheckin aivan yksin. Toiveeni kunnon sateesta toteutui myös keikan aikana, sillä hetken aikaa jyrisi ukkonen ja vettä satoi kaatamalla. Lavan edustalla oli siis hyvin rauhallista ja ei tarvinnut pelätä, milloin joku tönisi minut pois eturivistä. Tämä vanha progehippi oli oikein onnellinen katsoessaan hippisieluja lavalla.

Pisteellämme ylivoimainen suosikki tänään(kin) oli vesitatskat ja minut nimettiin tatuointimestariksi.

Porukkaa riitti moneen otteeseen aivan jonoksi asti ja paljasta pintaakin vilkkui. Naiset halusivat tatuointeja rintoihinsa ja kaksi miestä pakaroihin.

Vastaavamme Eetu villitsi porukkaa dinosaurus asussaan.

Päivä sujui pääasiassa rauhallisesti, mutta yhden tilanteen koin todella ahdistavaksi. Pisteellemme tuli yksi kävijä, joka ei tuntunut lähtevän kulumallakaan pois. Asenne hänellä oli jo tullessaan kovin provosoiva ja selvästi huomasi, kuinka hän yritti kaiken aikaa ärsyttää ja päästä ihon alle. Eetu hoiti tilanteen hienosti, sillä minulla alkoi voimavarat olla lopussa ja kyseinen mies viipyi pisteellä puolitoista tuntia.

Päivä 3: Väsyneitä juhlijoita ja nostalgisia lapsuusmuistoja

Kolmas päivä alkoi tosi tuulisena ja kylmänä. Porttien avauduttua mietin, verottaako sääolosuhteet kävijöiden määrää, kun oli kylmä. Olin väärässä. Aluksi meno vaikutti hyvin rauhalliselta ja juhlijat väsyneiltä. Mitä lähemmäksi iltaa mentiin ja festarikansa oli saanut pahimmat krapulahöyryt haihdutettua, meno vain kasvoi.

Mieleenpainuvin tilanne oli, kun nuori nainen istui pisteemme vieressä ja samaan aikaan kaksi nuorta miestä vastaili epäonnenpyörän kysymyksiin. Nainen kommentoi aina väliin ”Ottakaa korvatulpat, että mä saan ne!”. Mieskaksikko kuitenkin jätti naisen täysin huomiotta ja hän vaikutti hieman surulliselta. Lohdutukseksi menin hänen luokseen ja annoin hänelle korvatulpat. Hän halasi minua ja huusi kavereilleen, kuinka olen ihana poika. Tytöt kertoivat, kuinka he ovat nukkuneet autossa ja siksi tarvitsevat korvatulppia, kun kaikki äänet kuuluvat auton sisälle.

Illan päätti mukavasti Bomfunk MC’s, jota jäimme kaikki katsomaan. Tunsin nuortuneeni 20 vuotta, koska heidän setistään tunnistamani biisit olivat silloin kova juttu. Nostalgiaa!!

Kokonaisuutena festarista jäi hyvä fiilis ja kohdeyleisön huomioon ottaen voin todeta, että olimme täysin oikeassa paikassa.

Matti, YADin vapaaehtoinen

25.6.2019 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Maailma kylässä 25.-26.5.2019

Viikko sitten vietettiin Maailma kylässä -festareita, joissa pääsin ensimmäistä kertaa pitämään YADin infopistettä. Nyt on mainio hetki palata vielä hetkeksi niihin fiiliksiin ja siihen, mitä kokemuksia tapahtumasta jäi käteen.

Löysin tieni lauantaiaamuna Helsingin rautatieasemalle, jossa saimme festaritiimin kasaan: meidän Maailma kylässä -porukka koostui kahdesta vähän kokeneemmasta konkarista ja kahdesta tuoreesta yadilaisesta – näistä kuulun itse jälkimmäiseen. Viikonlopun ohjelmassa oli siis ensimmäinen oma festarireissuni Yadin infopisteellä ja samalla ensimmäinen kertani Maailma kylässä -festareilla.

Festarialueen keskiössä oli suuri teltta varattuna eri järjestötoimijoille. Kun olimme löytäneet paikkamme, piste oli nopeasti kasassa. Kuin huomaamatta myös ympärillä olevat pöydät täyttyivät ja järjestäjien lisäksi teltassa alkoi liikkua uteliasta festarikansaa.

Oikeastaan ainoa asia, mikä hieman jännitti, oli huumetestin vetäminen, kun sitä en ollut vielä tehnyt. Pisteellä toimiminen tuntui kuitenkin nopeasti luontevalta, mitä tuki festarien mainio ja lämmin ilmapiiri, joka jatkui läpi tapahtuman.

Kävijäkunta oli luultavasti jokseenkin erilaista, kuin muilla festareilla. Pisteellä pääsi paljon esittelemään YADin toimintaa ammattinsa puolesta kiinnostuneille. Moni pisteen kävijöistä työskenteli sote-alalla tai opiskeli alaa. Muutama oli jollain tapaa ollut YADin toiminnassa aiemmin mukana ja tuli kurkkaamaan, millainen meininki meillä on.

Moni ohikulkeva tuntui ottavan huumetestin kirjaimellisesti. Silti pienen hämmennyksen saattelemana moni otti haasteen vastaan. Vaikka keskustelut olivat melko tiiviitä, uskon silti että ne herättivät myös uusia ajatuksia, sillä vastauksia täytyi usein hieman pohtia sen sijaan, että kaikkeen olisi löytynyt mielipide valmiiksi.

Mieleeni jäi erityisesti yksi asiakas, joka halusi erityisesti keskustella kavereiden ja sukulaisten päihteiden käytöstä tajuttuaan, ettei oikeastaan tiedä, miten toimisi, jos havaitsisi läheisellä ongelmakäyttöä. Se halu ottaa selvää jätti jotenkin lämpimän fiiliksen. Valmiita vastauksia oli tietysti vaikea antaa, kun tilannetta ei ollut ainakaan vielä olemassa, mutta toivon, että keskustelu antoi uusia näkemyksiä ja tuki halua hankkia lisää tietoa.

Pisimmät keskustelut syntyivät kuitenkin huumetestien ulkopuolella tarrojen jakamisen ja vesitatuointien teon lomassa: moni oli huolissaan nuorten lisääntyneestä huumeiden käytöstä, osa halusi keskustella YADin toiminnasta ja ehkäisevästä päihdetyöstä. Ajatuksia vaihdettiin myös huumeiden dekriminalisoinnista.

Kokonaisuudessaan Maailma kylässä oli rauhallinen ja hyväntuulinen kokemus, joka antoi paljon lyhyessä ajassa. Hienointa oli oppia uutta omasta työskentelystä, omista vahvuuksista ja ihmisten kohtaamisesta. Tästä kelpaa jatkaa seuraaville festareille. 🙂

Noora, YADin festarivapaaehtoinen

1.6.2019 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Porispere 3-5.8.2018

Moikkelis moi. Siitä on pitkä aika kun viimeksi olen festariblogia raapustellut. Toimin porukan vastaavana porisperen reissulla, fessuille oli tarkoitus lähteä 6 henkeä, mutta porukkaa saatiinkin kasaan vain minä plus 3. Reissu lähti liikenteeseen tampereen toimistolta kamalalla vihreällä vuokra-autolla.

Mieli piristyi samointein majapaikalle päästyämme, porin a-killan yhteyshenkilö oli ihan mahtava persoona ja tyyppi. Majoitustilat oli muihin reissuihin nähden ihan luksusta, sängyt oli valmiiksi pedattuja meitä varten vain odottamassa meitä kellähtämään maate. Majapaikan sijainti oli myöskin ihan täydellinen, fessupaikalle noin 1 km ja kauppakin lyhyen ajomatkan päässä.

Porisperen yhteyshenkilö oli myöskin todella avulias, oli helposti tavoitettavissa ja selitti kaiken tarvittavan , ei tarvinut kovinkaan paljoa alun jälkeen häntä kontaktoida.

Jollei joku ei ole käynyt koskaan porissa niin suosittelen kesällä käymään , kaupunki on todella kaunis kesällä ja rauhallinen. Ampiasia siellä oli kyllä ihan pirusti, pisteellä niitä pörräsi jatkuvasti.

Tuli ihan yllärinä kuinka mukavaa porukkaa porissa onkaan! pisteellä kävi ihan kohtuullisesti porukkaa kun ottaa huomioon että festarit ei suurimmasta päästä ole. Saatiin vakiokävijöitäkin pisteelle jotka tuli läpi festareiden heittämään meidän kanssa läppää ja ihan vakavastikin keskustelemaan asioista.

Esiintyjäkatras oli aika laidasta laitaan, jokaiselle jotakin rapista punkkiin.

Tämän tapahtuman erikoisuutena oli sunnuntai joka oli enemmänkin tarkoitettu perheille ja pienemmille, tuntui ehkä että kortsut ei ihan sunnuntaipäivälle sopinut kun pisteen edustalla pyöri ihan pienokaisia. Tilanteeseen reagoimme ja otimme pois näkyviltä ehkä pahimmat Sloganit. Vesitatuoinnit kyllä meni kaupaksi.

Tapahtuma oli yleisesti aika puuduttava neljälle hengelle varsinkin kun kesä oli lopussa ja festarireissuja jo useampi ainakin minulla alla, mutta hyvin selvisimme yad hengellä ja veimme homman kunnialla loppuun vaikkakin väsyneinä.

Festarikesä saatettu loppuun! Kiitos tästäkin mahtavasta kesästä kaikille vapareille ja työntekijöille! Ensi vuonna sitten taas uudestaan 🙂

-Dinosaurus Eetu

20.10.2018 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Kosmos 2018

Olen erittäin myöhässä, festareista on vierähtänyt jo kaksi kuukautta. Kosmos järjestettiin 6-8.7 Närhilässä, aika lähellä Mikkeliä, joten taitaa olla jo korkea aika kirjoittaa tämä postaus. Kosmos oli aivan upea kokemus, ja voin sanoa että sinne meno jännitti, mutta todella hyvällä tavalla, sillä olin tietysti kuullut Kosmoksen villistä menosta jo aikaisemmin, mutta todella kovasti se myös kiehtoi minua.

Mikkeliin lähdettiin Tampereelta söpöllä vihreällä pikkubussilla torstaina, johon saatiin kuin saatiinkin ängettyä kaikki tavarat, vaikka aluksi muutama telttakeppi unehtuikin matkasta. Mikkelin päässä napattiin kyytiin muutama vapari ja jatkettiin sitten Ristiinaan majoitukseen, josta valitettavasti jouduimme seuraavana päivänä siirtymään Visulahteen sillä majoituksemme kunto oli niin huono, ettei siellä pystynyt olemaan. Majoituksessa ei mitään muuta ongelmaa kuin se että jouduttiin ostamaan kattila. Ja paistinpannu. Mutta muuten hyvä.

Itse Kosmos oli paikkana upea. Keskellä metsää nousee yhtäkkiä neljä lavaa ja miellyttävän tasainen jumputus. Musiikki ei siis lakkaa koko tämän 48 tunnin aikana jona festarit järjestetään. Ideaalitilanteessahan täällä siis vietettäisiin 48 tuntia putkeen, jonka huomasi siitä että kun me väsyneenä illalla haluttaisiin kotiin, ei se ollut niin helppoa sillä autolla paikassa kulkemista ei ollut hirveästi ajatelluit kuin hätätilanteissa, mutta tästäkin selvittiin. Telttamme sijainti oli Bazaarialueella, jossa oli ruokakojuja ja muutama vaate/korukoju. Naapuritelttamme kolme ihanaa hippileidiä tarjosi meille teetä ja paljon mukavaa juttuseuraa hiljasempina hetkinä.

Kosmos ei ehkä YAD:in näkökulmasta ollut kaikken tuottosin paikka, sillä kävijöitä ei älyttömästi ollut. Sanoisin näistä festareista että ei se määrä, vaan se laatu. Ihmiset saattoivat ehkä hiukan säikähtää YAD:in nimeä, mutta kun kerrottiin mitä oikeasti ollaan tekemässä saatiin loistavia keskusteluja aikaan. Voisin silti sanoa että parhaat keskustelut silti tuli kun oli viettämässä aikaansa teltan ulkopuolella alueen vilinässä. Henkilökohtaisesti paras keskusteluni oli yhden miellyttävän herrasmiehen kanssa joka teki mulle tatskan vikan päivän vikoina tunteina. Kyseinen asia oli mulle tosi tärkee sillä Kosmos oli varmasti vuoteni kohokohtia ja haluun muistaa tän homman ikuisesti!

Joka päivä satoi ja paistoi. Pääosin oli ihan hyvä sää mutta muutaman sadekuuron jälkeen oli teltassa aika mutaisat oltavat. Onneksi se ei menoa haitannut ja keltaiset sadetakit saivat taas ulkoilua. Voin sanoa että oli todella miellyttävää kerrankin olla festareilla kunnolla sään ja luonnon armoilla, kun oikeasti sivilisaatio oli kaukana eikä asfalttitie alkanut kymmeniin minuutteihin ajamisesta. En voi edes sanoin kuvailla kuinka loistava ilmapiiri kyseisessä metsäläntissä oli.

Päivät kului hävettävän nopeasti ja oisin voinut vielä joka ilta jäädä sinne myöhempään. Jotenkin se paikka näytti parhammuuttaan pimeällä ja illan tullen. Mutta pian koitti kotiin lähtö, ja taas kerran oli hiukan tilaongelmia autossa, mutta asiat saatiin jotenkin hoitumaan ja tetristä hetken pelattuamme oltiin jo lähdössä. Pahoittelen yhä Tampereen toimistolle jäänyttä kaaosta kun väsyneenä romautimme tavaramme sen sisälle vähän sinne minne sattuu. Mutta kiitos kuitenkin kun ette vihaa meitä siitä!

Vilma kiittää ja kuittaa, tässä vielä muutama kuva Kosmoksesta!

13.9.2018 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Blockfest 2018

En oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Samaan aikaan, kun tuntuu haikeelle, että nää tosiaan oli kesän vikat festarit YAD: in kanssa niin samaan aikaan. Mulla on ihan sairaan mahtava fiilis edelleen tästä reissusta. Mä mietin varmaan 5minuuttia, kun huomasin peruutus paikan tulleen näille festareille, että jaksasko sitä vielä yhet. Ja kyllähän sitä sitten jakso, eikä kaduta kyllä yhtään.

Taas tuttuun tapaan hieman jännitti uutta porukkaa, mutta pari vanhaa tuttua jotenki tsemppas et sai nopeesti ittesä juttuu muitten kaa. Ja jotenki tän kesän aikana, kiitos YAD: in oon saanu itteeni avoimemmaks ja jotenki rohkeemmaks uusien ihmisten kanssa, sitä ei jännitä enää niin paljon. Ja täytyy myöntää et tällä porukalla oli ihan mahti vetää tää viikonloppu.

Eniten yllätyin festarin käviöiden määrästä. Vaikka tiesin et tällä festarilla porukkaa tulee oleen ihan sikana, ni kyllä se silti yllätti. Teltallakin porukkaa kävi todella paljon. Arviolta noin 200ihmistä päivässä, ellei enemmänkin. Siis WAU! Oli ihan huippuu käydä monia keskusteluja eri ihmisten kanssa ja pyöräyttää epäonnenpyörää. Keskusteluja syntyi tällä kertaa todella laajasti aiheesta kuin aiheesta.

Sai sitä käydä parit artistitkin kattomassa ja se oli aika jees. Mul on jotenkin todella sanattoman kiitollinen olo näistä festareista, etten edes kunnolla tietäs mitä näistä kertoisin.

Tietyt keskustelut jäivät todella syvästi mieleeni ja saivat pohtimaan myös omaa elämää. Mielestäni on ihaninta käydä tuntemattomien ihmisten kanssa todella syvällisiäkin keskusteluja, siitä tulee sellainen luotettava olo. Monesti myös miettii, että ihminen joka tulee kertomaan jostain asiasta se on voinut olla hänelle itselleen todella avartava kokemus, että hän on saanut kertoa mieltä painavasta asiasta jollekin, joka vain kuuntelee myötätunteisesti, eikä tuomitse. Ja siinähän tässä kaikessa toiminnassa on kyse: ”kohdataan ihminen ihmisenä”.

Mä oon todella kiitollinen, että pääsin YAD: ille mukaan ja kokeen tän hienon festari kesän! Jos sä haluut myös ikimuistoi selvinpäi hyvällä porukalla, tuu ihmees ens kesänä mukaan! 💗

✏ Yad vapaaehtoinen Krista

31.8.2018 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Jurassic Rock 2018

Muutama päivä sit kotiuduttiin Mikkelistä, Jurassic Rock festareilta! Jurassic Rock järjestettiin Mikkelin Kenkäverossa 3.-4.8. Me lähdettiin matkaan Jyväskylän toimistolta jo torstaina illasta. Eka ilta sujui majapaikalle suunnistamisen. kaupassa käymisen ja majotusasioiden kuntoon laittamisen kanssa. Perjantai aamuna käytiin kasaamassa teltta Kenkäveron festaripaikalle, käytiin hakemassa kaupasta jäätelöt (sitä muuten kului noissa elokuun helteissä ton festarin aikana, uskokaa pois) ja odoteltiin festareiden alkua. Iltapäivällä aukaistiin portit festarikansalle ja Jurassic saattoi virallisesti alkaa! Ensimmäisenä päivänä paistoi aurinko ja festareiden jännitys kipristi ainakin omia varpaita. Epäonnenpyörä herätti ihmisissä kummastusta ja uteliaisuutta, joka kuitenkin ajoi heidät ihan rohkeasti teltalle moikkailemaan ja keskustelemaan. Innostuivatpa jotkut nostalgioissaan kokeilemaan jopa härveleitä! Toisen päivän aloitti myös auringonpaiste ja jäätelön syönti. Jurassic Rock on monena vuonna saanut kirouksekseen vesisateen, jonka myötä Kenkäveron nurmikenttä on muuttunut mutaiseksi ja hankalakulkuiseksi maastoksi. Tänä vuonnakaan ei Kurassic Rockilta säästytty, mutta reippaat Yadilaiset tekivät töitä sadetakeissakin! Huumetestejä tehtiin paljon festareiden aikana, vesitatuoinnit olivat myös hitti mutta ehdoton suosikki taisi (näilläkin) festareilla olla epäonnenpyörä! Pikkuvesisateessa yöllä kerättiin festaripaikalta kimpsut ja kampsut ja lähdettiin majapaikkaa kohti, naurun saattelemana. Kotimatka sujui aikalailla 2000-luvun alun musiikkia kuunnellen. Taidettiin me muutamama yhteislaulukin laulaa, muun muassa Pikku G:n ”Me ollaan nuoriso” tai Tiktakin ”Minne vaan”. Mut kuka noita muistelee. Jurassicista jäi käteen onnellinen olo, mahtavia uusia ystäviä, kipeät vatsalihakset ja vielä kipeämmät hartiat – kiitti liian rajun moshauksen. ❤  Jäipä Jurassicista käteen myös onnistumisia, hyviä kohtaamisia ja keskusteluja ja jälleen kerran yksi ikimuistoinen festari Yadin kanssa. – Jenna, festarivapaaehtoinen

10.8.2018 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Puntala Punk Festival 2018

Oli kyllä erikoisen kuumat oltavat sään puolesta. Vaparit ja vastaava joutui menee välillä vaateet päällä järveen jäähdyttelemään. Että pysyisi viileämpänä pidempään.

Festari oli upea niinkuin aina ennenkin. Suvaitsevaiset punkkarit olivat edelleen suvaitsevaisia, mukavia, ystävällisiä, kohteliata. Kun saavuimme paikalle, niin ei aikakaan, infopistellemme tuli mies meitä halailee ja jutustelee, kertoi olevansa YAD perustajajäseniä. Hän oli silminnähden iloinen meidän tulosta festareille. Käytiin paljon hyviä keskusteluja ihmisten kanssa päihteistä. Kokeilimme härveleitä yms, yms. Huumetestejä teimme paljon ja vähän päälle. Suomi punkin kummisetä Kohu-63 laulaja Lättä tuli myös keskustelemaan päihteistä meidän kanssa, tekemään tietty huumetesti, mikä oli yllätys yllätys positiivinen. Hah.

Kaikki meni putkeen jäätävästä kuumuudesta huolimatta. Festari järjestelyt toimi erinomaisesti ja sujuvasti, ei turhia odottelua missään kohti. Suoraa toimintaa koko ajan festari kansalta, festareiden järjestäjiltä ja tietenkin YAD porukalta. Musiikki oli myös suoraa rehellistä aitoa punkkia mikä kruunasi kaiken.

31.7.2018 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Suomipop 2018

Suomipop (12.-14.7.2018) oli kyllä aikamoinen kokemus. Meillä oli ihan mahtava kuuden hengen porukka, jossa itseni lisäksi oli Salla, Vilma, Janina,Vaula ja vastaavana Jenna.Torstaina tavattiin YAD toimistolla Jyväskylässä , joka toimi meidän majoituspaikkana festareiden ajan. Päätettiin pystytellä teltta kahden aikaan, eli samoihin aikoihin kun festarit pyörähtää käyntiin. Infopiste suorastaan humahti pystyyn, Tanssisali Lutakon ihanan varjoisalle sisäpihan seinustalle.

Emme olleet varsinaisella festarialueella, mutta kohdassa jonka ohi käveli paljon ihmisiä ja lähellä mihin varsinkin nuoriso kokoontui viettämään aikaa. Teimme myös matoista alueen johon sai jäädä istumaan ja meillä oli myös vesikanisteri auttamaan meitä ja ohikulkijoita selviämään +25C festari kelistä.

Epäonnenpyörä toimi helppona tapana ihmisten lähestyä pistettä ja kun muut huomasi, että joku uskaltautui puhumaan meille, se rohkaisi muitakin. Ja niitä rohkaistuneita oli paljon ja ne toivat kaverinsa myös. Ihmisiä kävi ihan älyttömän paljon. Tarkoista luvuista en ole varma, mutta en yllättyisi vaikka kävijöitä pisteellä olisi ollut yli 200 joka päivä. Lauantaina taisimme katsoa sen päivän kävijämäärää, joka taisi olla jossain 260 paikkeilla tai hieman yli.

Torstaina kaikki oli mulle uutta ja jännittävää, koska tämä on mun ensimmäinen festari reissuni ja infopiste koulutuksenkin olen käynyt vasta muutamaa kuukautta aikaisemmin. Ensimmäine käviä oli ehkä koko reissun mieleenpainuvin, ja koska oli festareita viettämässä yksin kävi monta kertaa juttelemassa meidän kanssa. Mutta kävijämäärä kyllä täysin yllätti mut. Illalla väsynein jaloin kävellään ainakin miljoona rappusta 😉 takaisin yläkerran toimistolle, jonka ikkunoista näkyy suoraan päälavalle ja josta katseltiin Tiktakin keikkaa ja syötiin iltapalaa. Perjantaina kaikki meni enemmän rutiinilla ja hieman huonosti nukutun yön jälkeen, oli melkein rentouttavaa suurimmaksi osaksi tehdä vaan vesi tatuointeja, jotka oli erittäin suosittuja. Perjantai alkoi erittäin hitaasti, mutta iltaa kohti kävijöitä alkoi taas ilmestyä ja paljon sellaisia jotka olivat käyneet edellisenä päivänä ja toivat uusia kavereita mukanaan. Lauantai oli säänsä perusteelle erittäin mielenkiintoinen. Päätimme perjantaista viisastuneena mennä hieman myöhemmin avaamaan pisteen, ja juuri kuin oli tarkoitus lähteä alkaa satamaan rakeita… Suomen kesä. Kauheat helteet, painostava ilma ja siihen päälle raekuuro ja sen jälkeen kaatosadetta ja jossain kaukana jyrisi ukkonen. Mutta onneksi sateet ja ukkonen hellittivät, sateenkaari ilmestyi talon viereen, josta Janina sai ihanan kuvan.

Tapsa kävi meitä moikkaamassa ja pitämässä seuraa sateen aikana toimistolla. Ja myöhemmin Teemu tuli käymään pisteellä ja päätti jäädä auttamaan meitä. Iso kiitos Teemulle avusta koko meidän porukalta. Helteiden, painostavan ilman ja ehkä hieman käviämääränkin takia lauantaina alkoi olemaan aika ryytynyt. Oli mukava katsella hänen energiaa ja taitoa keskustella epäonnen pyörällä kävijöiden kanssa ja siitä sai itsekin tarvittavaa virtaa jaksaa iltaan asti. Tavarat saatiin kasaan ja teltta purettua ripeästi. Oli erittäin mielenkiintoinen ensimmäinen festarireissu ja on suuri halua nähdä minkälaista muilla festareilla on. Ensi kesää odotellessa.

Katja

24.7.2018 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

Summer Up Yad

Istun autossa, mieleni valtaa jännitys. Tää on mun eka festari Yad:in kanssa. Kuinka kohdata uusia ihmisiä? Miten ottaa heihin kontaktia? Entä jos heitä ei kiinnosta? Kuinka saada aikaan kattava keskustelu? Kuinka kohdata päihtyneitä ihmisiä? Entä jos en osaakkaan keskustella? Apua!

Mehän tosiaan tehdään ehkäisevää päihdetyötä, itse näen sen todella tärkeänä. Mielummin asioille yritettäisiin tehdä jotain, ennekuin ne kasvavat suuremmaksi ongelmaksi yhteiskunnassa. On tärkeää kuulla eri ikäisten ihmisten mielipiteitä päihteistä, niiden käytöstä. Niin omalla kohdalla, läheisen, yhteiskunnan ja nuorten.

Yad:in infopiste festareilla koostuu teltasta, jonka sisälle on koottu tarroja ja esitteitä joita ihmiset voivat ottaa. Meistä Yad: laisista, joiden kanssa ihmiset voi keskustella. ”Härpäkkeistä” joilla ihmiset voivat leikkiä. Vesitatuoinneista jotka ovat helppo ja nopea tehdä. Kaikki toiminta infopisteella on täysin ilmaista!

Info pisteellä on myös epäonnenpyörä jossa ihmiset voivat käydä pyöräyttämässä pyörää, jonka jälkeen heille esitetään kysymys pyörän pysähtyneen numeron kohdalta. Aiheita oli paljon ja epäonnenpyörä olikin näillä festareilla hyvässä suosiossa. Keskustelujen jälkeen ihminen sai valita itselleen: kortsun, korvatulpan tai tikkarin. Tikkarit tekivät varmaan eniten kauppaansa.

Pisteellä voi myöa tehdä huumetestin. Tämä herättää ihmisissä paljon reakointia:”Mikä huumetesti? Missäs ne purkit on?”. Meidän huumetestimme on siis keskustelu muotoinen. Jokainen Yad: lainen kantaa kaulassaan eri aihealueeseen liittyviä kysymyksiä joihin ihmiset vastaavat. Tästäkin he saavat valita minkä ottavat: kortsun, korvatulpan vai tikkarin.

Jos siis näet festareilla YAD teltan, tule ihmeessä peremmälle niin keskustellaan. Itselleni ihmisten kohtaaminen on ollut jännittävää, mutta tämän festari työn avulla olen uskaltanut kohdata ihmiset ihmisenä. Monien kanssa om syntynyt todella laajoja keskusteluja päihteistä, niiden käytöstä, haitoista ja lisääntymisestä. On ollut ilo jakaa mielipiteitä ihmisten kanssa ja kuulla myös heidän kokemuksistaan.

Meiän festari porukka oli ihan huippua. Käytiin yhes ostaa safkat kaupasta ja tehtiin ruuat yhessä. Porukalla myös käytiin paljon syvällisiä keskusteluja ja musta oli huippua et pystyttiin luottaan toisiimme. Ryhmä henki tosiaan toimi!

Majotuksena meillä oli yks Lahden nuorisotalo ja se oli ihan huippu mesta. Oli liikuntasalia, kuntosalia, takkahuonetta, musatilat ja vaikka mitä. Tosi viihtysät ja siistit. Ei ois voinu parempaa majotusta festareiden ajaks toivoa.

Mulla oli ihan huippu festarit. Ja tottakai oli huippuu et sai käyä kuuntelee ja kahtelee parit keikat. En voi kuin kiittää Yad et pääsin tähän festari porukkaan mukaan💗
✏ Yad Vapaaehtoinen Krista

21.7.2018 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti

South Park 2018

Tampereella vietettiin South Park – festivaaleja Eteläpuistossa 08. – 09-06, musiikin painottuessa metalliin Suomesta ja lähimaista. Joskus aikoinaan samaisella paikalla olen itse juhlinut Sauna Open Airia viimeksi kymmenen vuotta sitten, joten saadessani peruutuspaikan kyseisille festareille olo oli melkoisen nostalginen vaikka moni asia olikin varmasti kokenut muutoksen.

Lähdin ensimmäisen festaripäivän aamuna muita vastaan kaupalle, itseni ollessa TAYSin neulatyynynä muut olivat kasanneet teltan festarialueelle. Meitä oli kompakti neljän poppoo, johon kuuluivat allekirjoittaneen lisäksi Mira, Vilma, Tapio ja fessuvastaavana toiminut Kirsi.

Kauppareissun jälkeen tehtiin sapuskat, syötiin vähän etukäteen ja lähdettiin tavaroiden kera jalkaisin festarialueelle jonne ei onneksi ollut (liian) pitkä matka. Sain myös rannekkeeni, joka hämmensi erittäin paljon kun siinä oli vuosiluku 2016. (Täh?)
Telttapaikka oli mukavasti kahden lavan välissä hyvillä etäisyyksillä, päälavan musiikit kuuli hyvin ja 2nd stagen melko hyvin, joten ei ollut edes välttämätöntä mennä katsomaan yhtyeitä jos halusi vain kuunnella. Lisäksi telttapaikan vieressä oli istuimia, joihin väkeä kokoontui aterioimaan ja jotkut rohkenivat syötyään piipahtaa meillekin juttelemassa ja pyöräyttämässä Epäonnenpyörää, joka selkeästi tuntui kiinnostavan monia. 

Bändeistä kaikken eniten odotin itse Ghostin keikkaa, ja kävin hiukan vilkaisemassa myös Sonata Arcticaa, joka esiintyi hiukan ennen Ghostia. Keikka oli hyvä, ja taisi joku roska mennä silmään ”Ciricen” aikana kuten aina. Kumma juttu, mikä lie kirous… En saanut itse yhtäkään hyvää kuvaa keikalta, mikä harmittaa siinä mielessä että mystinen paavinasuun sonnistautunut saksofonisti piipahti hetken ajan lavalla. Papa itse ei ollut tällä kertaa pukeutunut eikä maskeerannut itseään yhtä loisteliaaksi kuin mihin olen tottunut, mutta ei se menoa haitannut. Välispiikit olivat taas taattua Ghostia ja keikan loppupuolella tuli paperisilppua jonka seassa oli muutama Monopoly-raha. En ihan saanut itselleni seteliä muistoksi! Ensimmäisen päivän päätös oli oikein mukava. Tuli myös ostettua festareilta pitkävartiset sukat, sekä kahvitermari koska kumpiakin menee aina. Kävelin toimistolle itsekseni, akku loppui keikan alkumetreillä ja menin suorilta tein nukkumaan muiden ollessa jo toimistolla puolinukuksissa.

Lauantaina oli hiukan lämpöisempää kuin perjantaina, ja siltä päivältä odotin eniten Amorphiksen keikkaa. Ennen alueelle lähtöä taas käytiin kaupassa, kokattiin, pakattiin tavarat ja lähdettiin kävelemään. Yö oli nukuttu katkonaisesti, aika lailla kaikilla, mutta kahvista saa onneksi aina energiaa. Ja hyvästä ruuasta!

Festariporukkamme hupeni yhdellä kurjan sairastapauksen vuoksi, mutta selvisimme kuitenkin nelisinkin oikein hyvin kommunikoimalla ja joustamalla. Väkeä kävi suurinpiirtein saman verran kuin perjantaina, ja iloitsin siitä ettei meidän pisteellä käynyt ketään vahvasti päihtynyttä ja jengi oli muutenkin tosi siistiä ja hyväkäytöksistä. Lauantaina alueella oli jonkin verran lapsiakin, perjantaina emme havainneet yhtäkään pikkuväen edustajaa. Amorphiksen keikalla tuli jo heti alussa kaikki kappaleet joita toivoin ja odotinkin, joten loput keikasta kuuntelin teltan suojissa vichyä juoden. Kuten Ghost, myös Amorphis ja myöhemmin esiintynyt Mokoma olivat julkaisseet samoihin aikoihin uudet albuminsa ja väenpaljous keikkojen aikana oli sen mukainen – lyhyen oli hankala nähdä mitään lavalle. Koska Amorphiksen lisäksi ei itselläni ollut suurta tarvetta nähdä enää muita yhtyeitä joita sinä päivänä esiintyi, kävin hakemassa nimikirjoituksia sitten. Sain Sonatan, Amojen, Mokoman ja Beast in Blackin tyyppien salakirjoitukset, Acceptin nimmarit jäivät uupumaan. Hyvä saalis silti.

Pistimme teltan kiinni jo hiukan ennen Mokoman aloitusta, ja aloimme raahata teltta- ja muita tavaroita kohti portteja taksin tuloa varten. Pääesiintyjä Helloween jäi suurimmalta osalta näkemättä, Kirsi taisi olla ainoa joka jaksoi vielä käydä katsomassa heidän keikan kun olimme saaneet tavarat toimistolle. Festarireissu oli hyvä, ja moni sellainen bändi jota en itse niin kuuntele yllätti hyvällä lavaenergiallaan. Festareiden henki oli rento ja positiivinen, jengi oli tullut oikeasti fiilistelemään musaa eikä ryyppäämään ja rällästämään pää jäässä. Ei hurjasti tullut mitään pitkiä ja syvällisiä keskusteluja yhtä kannabis-keskustelua lukuunottamatta, mutta Epäonnenpyörää oli kiva pyörittää ja antaa ihmisille palkintoja. Kiitos koko poppoolle mukana olosta! 🙂

– Katja

11.6.2018 | Categories: Uncategorized | Jätä kommentti