Himos Juhannus 20.-22.6.

Päivä 1: Vanha jengi kasaan ja bilettämään

Lähdimme festareille neljän hengen porukalla (Eetu, Pinja, Janne ja allekirjoittanut). Aluksi hieman epäröin ja pelkäsin, kuinka pärjäämme noin pienellä porukalla. Pelko osoittautui turhaksi ja suoriuduimme erinomaisesti. Aiemmilta festareilta tuttu huumetesti ei selvästikään ollut yhtä suosittu kuin uudempi epäonnenpyörä. Huumetestin suosituin aihe oli kavereiden ja läheisten päihteiden käyttö. Monia tuntui myös kiinnostavan oma suhtautumiseni päihteisiin ja erityisen miellyttävän keskustelun kävin naisen kanssa, joka kertoi olevansa vartija.

Edellisen vuoden festareista viisastuneina tiesimme vesitatuointien olevan kova hitti ja niinpä yritin pakata niitä lähtiessä mukaan niin paljon, että jäisi jopa yli. Monet festarikävijät olivat tulleet joko pienissä tai isommissa kaveriporukoissa ja porukan kesken saattoi olla esim. samanlaiset asut jokaisella. Näin ollen kaveriporukoiden kesken kaikki halusivat myös samanlaiset tatuoinnit. Mieleeni jäi kolmen miehen porukka, joilla oli paitoihin painettu nimet Tupu, Hupu ja Lupu. Kolmikko halusi samat nimet tatuoituna otsaan.

Päivä 2: Progehippejä, paljasta pintaa ja tatskoja

Tänään Janne vaihtui Hennaan. Perjantai alkoi hyvin vaihtelevin sää olosuhtein. Ajaessamme festarialueelle ajoittain satoi ja hetken päästä taas paistoi aurinko.

Itse odotin näkeväni Ellipsin keikan eturivistä ja toivoin myös, että keikan aikana sataisi oikein kunnolla. Miksi? Edellisenä iltana jengiä oli niin paljon Popedan aikana, etten suuren ihmismassan keskeltä nähnyt muutaman ensimmäisen biisin aikana yhtään mitään. Koska luonnollisesti pääsimme alueelle ennen porttien aukeamista, ryntäsin heti eturiviin odottamaan Ellipsiä ja sain katsoa soundcheckin aivan yksin. Toiveeni kunnon sateesta toteutui myös keikan aikana, sillä hetken aikaa jyrisi ukkonen ja vettä satoi kaatamalla. Lavan edustalla oli siis hyvin rauhallista ja ei tarvinnut pelätä, milloin joku tönisi minut pois eturivistä. Tämä vanha progehippi oli oikein onnellinen katsoessaan hippisieluja lavalla.

 

Pisteellämme ylivoimainen suosikki tänään(kin) oli vesitatskat ja minut nimettiin tatuointimestariksi.

 

Porukkaa riitti moneen otteeseen aivan jonoksi asti ja paljasta pintaakin vilkkui. Naiset halusivat tatuointeja rintoihinsa ja kaksi miestä pakaroihin.

Vastaavamme Eetu villitsi porukkaa dinosaurus asussaan.

Päivä sujui pääasiassa rauhallisesti, mutta yhden tilanteen koin todella ahdistavaksi. Pisteellemme tuli yksi kävijä, joka ei tuntunut lähtevän kulumallakaan pois. Asenne hänellä oli jo tullessaan kovin provosoiva ja selvästi huomasi, kuinka hän yritti kaiken aikaa ärsyttää ja päästä ihon alle. Eetu hoiti tilanteen hienosti, sillä minulla alkoi voimavarat olla lopussa ja kyseinen mies viipyi pisteellä puolitoista tuntia.

Päivä 3: Väsyneitä juhlijoita ja nostalgisia lapsuusmuistoja

Kolmas päivä alkoi tosi tuulisena ja kylmänä. Porttien avauduttua mietin, verottaako sääolosuhteet kävijöiden määrää, kun oli kylmä. Olin väärässä. Aluksi meno vaikutti hyvin rauhalliselta ja juhlijat väsyneiltä. Mitä lähemmäksi iltaa mentiin ja festarikansa oli saanut pahimmat krapulahöyryt haihdutettua, meno vain kasvoi.

Mieleenpainuvin tilanne oli, kun nuori nainen istui pisteemme vieressä ja samaan aikaan kaksi nuorta miestä vastaili epäonnenpyörän kysymyksiin. Nainen kommentoi aina väliin ”Ottakaa korvatulpat, että mä saan ne!”. Mieskaksikko kuitenkin jätti naisen täysin huomiotta ja hän vaikutti hieman surulliselta. Lohdutukseksi menin hänen luokseen ja annoin hänelle korvatulpat. Hän halasi minua ja huusi kavereilleen, kuinka olen ihana poika. Tytöt kertoivat, kuinka he ovat nukkuneet autossa ja siksi tarvitsevat korvatulppia, kun kaikki äänet kuuluvat auton sisälle.

Illan päätti mukavasti Bomfunk MC’s, jota jäimme kaikki katsomaan. Tunsin nuortuneeni 20 vuotta, koska heidän setistään tunnistamani biisit olivat silloin kova juttu. Nostalgiaa!!

Kokonaisuutena festarista jäi hyvä fiilis ja kohdeyleisön huomioon ottaen voin todeta, että olimme täysin oikeassa paikassa.

 

Matti, YADin vapaaehtoinen

 

Festarikesä startattu!

Festarikesä on pärähtänyt käyntiin ja takana onkin jo Yläkaupungin Yö, Maailma kylässä – tapahtuma sekä Toukofest. Yläkaupungin Yöhön osallistuttiin toukokuussa YADin festarityönkoulutuksen yhteydessä, jossa uudet vapaaehtoisemme pääsivät tutustumaan infopistetyöskentelyyn heti käytännössä. Aurinkoinen keli helli meitä tuona viikonloppuna ja infopisteily olikin onnistunut oppimisreissu uusille vapareille. Sieltä varmasti jäi käteen ripaus kokemusta ja rohkeutta lähteä kesän fesuille mukaan YADin matkassa.

Yläkaupungin Yö – kaupunkifestari Jyväskylässä

Maailma kylässä – tapahtumassa mukana olosta voit käydä lukasee Nooran kirjoituksen täältä.

Jyväskylässä järjestettävillä Toukofesteillä vaparit viettivät aika intensiivisen päivän. Päivän aikana kohdattiin lukuisia ala-ja yläkoululaista.

”Hei. Oltiin tänää 3 hengen voimin toukofesteillä, porukkaa oli paljon ja pisteellä kävi ihan tosi älyttömästi porukkaa. Veikkaan et ainakin 85% festarilaisista kävi ainakin kerran käymässä juttusilla, kortsut ja tikkarit loppu 2 krt kesken 😀 oli ihan huippua ja hauskaa 🙂 päivän pelasti kun ihana Jyväskylän oppisopimus työntekijä Janina haki toimistolta kahvia 😀 vaikka oli vilkasta ja ei juurikaan taukoja niin pieneen porukkaan nähden pärjättii tosi hyvin 🙂”  -Erika

Jyväskylässä Hipposhallilla järjestettävät Toukofestit järjestettiin tänä vuonna viimeisen kerran.

Tänä kesänä YADin toiminnassa vapaaehtoisemme saavat myös kerätä Open Badge – digitaalisia osaamismerkkejä. Festarikohtaisia Badgeja myönnetään reissussa mukana olleille vapareille. Nämä ovat hauskoja ja käteviä tunnustuksia toimintaamme osallistumisesta. Tätä voi hyödyntää hyvin mm. työnhaun yhteydessä, kun halutaan kertoa enemmän siitä, että missä kaikissa jutuissa sitä on tullut oltua mukana vapaaehtoistoiminnan tiimoilta.

Badge – esimerkki 🙂

Seuraavat fesut minne vapaaehtoisemme suuntaavat kesäkuun osalta ovat nämä:

Saaristo Openiin emme tällä kertaa pääse lähtemään 😦 Mutta kesäkuussa Nummeen, Himokseen sekä Provinssiin mennään! 🙂 ( jos vain jengi pysyy kesäflunssasta loitolla) Suunnittelukuva: Made by Maria

Jäämme odottamaan millaisia tarinoita näiltä reissulta kehkeytyy! Mukavaa ja lämpöistä kesää just sulle! 🙂

Fesuterkuin,

Iida YAD

Maailma kylässä 25.-26.5.2019

Viikko sitten vietettiin Maailma kylässä -festareita, joissa pääsin ensimmäistä kertaa pitämään YADin infopistettä. Nyt on mainio hetki palata vielä hetkeksi niihin fiiliksiin ja siihen, mitä kokemuksia tapahtumasta jäi käteen.

Löysin tieni lauantaiaamuna Helsingin rautatieasemalle, jossa saimme festaritiimin kasaan: meidän Maailma kylässä -porukka koostui kahdesta vähän kokeneemmasta konkarista ja kahdesta tuoreesta yadilaisesta – näistä kuulun itse jälkimmäiseen. Viikonlopun ohjelmassa oli siis ensimmäinen oma festarireissuni Yadin infopisteellä ja samalla ensimmäinen kertani Maailma kylässä -festareilla.

Festarialueen keskiössä oli suuri teltta varattuna eri järjestötoimijoille. Kun olimme löytäneet paikkamme, piste oli nopeasti kasassa. Kuin huomaamatta myös ympärillä olevat pöydät täyttyivät ja järjestäjien lisäksi teltassa alkoi liikkua uteliasta festarikansaa.

Oikeastaan ainoa asia, mikä hieman jännitti, oli huumetestin vetäminen, kun sitä en ollut vielä tehnyt. Pisteellä toimiminen tuntui kuitenkin nopeasti luontevalta, mitä tuki festarien mainio ja lämmin ilmapiiri, joka jatkui läpi tapahtuman.

Kävijäkunta oli luultavasti jokseenkin erilaista, kuin muilla festareilla. Pisteellä pääsi paljon esittelemään YADin toimintaa ammattinsa puolesta kiinnostuneille. Moni pisteen kävijöistä työskenteli sote-alalla tai opiskeli alaa. Muutama oli jollain tapaa ollut YADin toiminnassa aiemmin mukana ja tuli kurkkaamaan, millainen meininki meillä on.

Moni ohikulkeva tuntui ottavan huumetestin kirjaimellisesti. Silti pienen hämmennyksen saattelemana moni otti haasteen vastaan. Vaikka keskustelut olivat melko tiiviitä, uskon silti että ne herättivät myös uusia ajatuksia, sillä vastauksia täytyi usein hieman pohtia sen sijaan, että kaikkeen olisi löytynyt mielipide valmiiksi.

Mieleeni jäi erityisesti yksi asiakas, joka halusi erityisesti keskustella kavereiden ja sukulaisten päihteiden käytöstä tajuttuaan, ettei oikeastaan tiedä, miten toimisi, jos havaitsisi läheisellä ongelmakäyttöä. Se halu ottaa selvää jätti jotenkin lämpimän fiiliksen. Valmiita vastauksia oli tietysti vaikea antaa, kun tilannetta ei ollut ainakaan vielä olemassa, mutta toivon, että keskustelu antoi uusia näkemyksiä ja tuki halua hankkia lisää tietoa.

Pisimmät keskustelut syntyivät kuitenkin huumetestien ulkopuolella tarrojen jakamisen ja vesitatuointien teon lomassa: moni oli huolissaan nuorten lisääntyneestä huumeiden käytöstä, osa halusi keskustella YADin toiminnasta ja ehkäisevästä päihdetyöstä. Ajatuksia vaihdettiin myös huumeiden dekriminalisoinnista.

Kokonaisuudessaan Maailma kylässä oli rauhallinen ja hyväntuulinen kokemus, joka antoi paljon lyhyessä ajassa. Hienointa oli oppia uutta omasta työskentelystä, omista vahvuuksista ja ihmisten kohtaamisesta. Tästä kelpaa jatkaa seuraaville festareille. 🙂

Noora, YADin festarivapaaehtoinen

Porispere 3-5.8.2018

Moikkelis moi. Siitä on pitkä aika kun viimeksi olen festariblogia raapustellut. Toimin porukan vastaavana porisperen reissulla, fessuille oli tarkoitus lähteä 6 henkeä, mutta porukkaa saatiinkin kasaan vain minä plus 3. Reissu lähti liikenteeseen tampereen toimistolta kamalalla vihreällä vuokra-autolla.

Mieli piristyi samointein majapaikalle päästyämme, porin a-killan yhteyshenkilö oli ihan mahtava persoona ja tyyppi. Majoitustilat oli muihin reissuihin nähden ihan luksusta, sängyt oli valmiiksi pedattuja meitä varten vain odottamassa meitä kellähtämään maate. Majapaikan sijainti oli myöskin ihan täydellinen, fessupaikalle noin 1 km ja kauppakin lyhyen ajomatkan päässä.

Porisperen yhteyshenkilö oli myöskin todella avulias, oli helposti tavoitettavissa ja selitti kaiken tarvittavan , ei tarvinut kovinkaan paljoa alun jälkeen häntä kontaktoida.

Jollei joku ei ole käynyt koskaan porissa niin suosittelen kesällä käymään , kaupunki on todella kaunis kesällä ja rauhallinen. Ampiasia siellä oli kyllä ihan pirusti, pisteellä niitä pörräsi jatkuvasti.

Tuli ihan yllärinä kuinka mukavaa porukkaa porissa onkaan! pisteellä kävi ihan kohtuullisesti porukkaa kun ottaa huomioon että festarit ei suurimmasta päästä ole. Saatiin vakiokävijöitäkin pisteelle jotka tuli läpi festareiden heittämään meidän kanssa läppää ja ihan vakavastikin keskustelemaan asioista.

Esiintyjäkatras oli aika laidasta laitaan, jokaiselle jotakin rapista punkkiin.

Tämän tapahtuman erikoisuutena oli sunnuntai joka oli enemmänkin tarkoitettu perheille ja pienemmille, tuntui ehkä että kortsut ei ihan sunnuntaipäivälle sopinut kun pisteen edustalla pyöri ihan pienokaisia. Tilanteeseen reagoimme ja otimme pois näkyviltä ehkä pahimmat Sloganit. Vesitatuoinnit kyllä meni kaupaksi.

Tapahtuma oli yleisesti aika puuduttava neljälle hengelle varsinkin kun kesä oli lopussa ja festarireissuja jo useampi ainakin minulla alla, mutta hyvin selvisimme yad hengellä ja veimme homman kunnialla loppuun vaikkakin väsyneinä.

Festarikesä saatettu loppuun! Kiitos tästäkin mahtavasta kesästä kaikille vapareille ja työntekijöille! Ensi vuonna sitten taas uudestaan 🙂

-Dinosaurus Eetu

 

 

Kosmos 2018

Olen erittäin myöhässä, festareista on vierähtänyt jo kaksi kuukautta. Kosmos järjestettiin 6-8.7 Närhilässä, aika lähellä Mikkeliä, joten taitaa olla jo korkea aika kirjoittaa tämä postaus. Kosmos oli aivan upea kokemus, ja voin sanoa että sinne meno jännitti, mutta todella hyvällä tavalla, sillä olin tietysti kuullut Kosmoksen villistä menosta jo aikaisemmin, mutta todella kovasti se myös kiehtoi minua.

Mikkeliin lähdettiin Tampereelta söpöllä vihreällä pikkubussilla torstaina, johon saatiin kuin saatiinkin ängettyä kaikki tavarat, vaikka aluksi muutama telttakeppi unehtuikin matkasta. Mikkelin päässä napattiin kyytiin muutama vapari ja jatkettiin sitten Ristiinaan majoitukseen, josta valitettavasti jouduimme seuraavana päivänä siirtymään Visulahteen sillä majoituksemme kunto oli niin huono, ettei siellä pystynyt olemaan. Majoituksessa ei mitään muuta ongelmaa kuin se että jouduttiin ostamaan kattila. Ja paistinpannu. Mutta muuten hyvä.

Itse Kosmos oli paikkana upea. Keskellä metsää nousee yhtäkkiä neljä lavaa ja miellyttävän tasainen jumputus. Musiikki ei siis lakkaa koko tämän 48 tunnin aikana jona festarit järjestetään. Ideaalitilanteessahan täällä siis vietettäisiin 48 tuntia putkeen, jonka huomasi siitä että kun me väsyneenä illalla haluttaisiin kotiin, ei se ollut niin helppoa sillä autolla paikassa kulkemista ei ollut hirveästi ajatelluit kuin hätätilanteissa, mutta tästäkin selvittiin. Telttamme sijainti oli Bazaarialueella, jossa oli ruokakojuja ja muutama vaate/korukoju. Naapuritelttamme kolme ihanaa hippileidiä tarjosi meille teetä ja paljon mukavaa juttuseuraa hiljasempina hetkinä.

Kosmos ei ehkä YAD:in näkökulmasta ollut kaikken tuottosin paikka, sillä kävijöitä ei älyttömästi ollut. Sanoisin näistä festareista että ei se määrä, vaan se laatu. Ihmiset saattoivat ehkä hiukan säikähtää YAD:in nimeä, mutta kun kerrottiin mitä oikeasti ollaan tekemässä saatiin loistavia keskusteluja aikaan. Voisin silti sanoa että parhaat keskustelut silti tuli kun oli viettämässä aikaansa teltan ulkopuolella alueen vilinässä. Henkilökohtaisesti paras keskusteluni oli yhden miellyttävän herrasmiehen kanssa joka teki mulle tatskan vikan päivän vikoina tunteina. Kyseinen asia oli mulle tosi tärkee sillä Kosmos oli varmasti vuoteni kohokohtia ja haluun muistaa tän homman ikuisesti!

Joka päivä satoi ja paistoi. Pääosin oli ihan hyvä sää mutta muutaman sadekuuron jälkeen oli teltassa aika mutaisat oltavat. Onneksi se ei menoa haitannut ja keltaiset sadetakit saivat taas ulkoilua. Voin sanoa että oli todella miellyttävää kerrankin olla festareilla kunnolla sään ja luonnon armoilla, kun oikeasti sivilisaatio oli kaukana eikä asfalttitie alkanut kymmeniin minuutteihin ajamisesta. En voi edes sanoin kuvailla kuinka loistava ilmapiiri kyseisessä metsäläntissä oli.

Päivät kului hävettävän nopeasti ja oisin voinut vielä joka ilta jäädä sinne myöhempään. Jotenkin se paikka näytti parhammuuttaan pimeällä ja illan tullen. Mutta pian koitti kotiin lähtö, ja taas kerran oli hiukan tilaongelmia autossa, mutta asiat saatiin jotenkin hoitumaan ja tetristä hetken pelattuamme oltiin jo lähdössä. Pahoittelen yhä Tampereen toimistolle jäänyttä kaaosta kun väsyneenä romautimme tavaramme sen sisälle vähän sinne minne sattuu. Mutta kiitos kuitenkin kun ette vihaa meitä siitä!

 

Vilma kiittää ja kuittaa, tässä vielä muutama kuva Kosmoksesta!

 

Blockfest 2018

En oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Samaan aikaan, kun tuntuu haikeelle, että nää tosiaan oli kesän vikat festarit YAD: in kanssa niin samaan aikaan. Mulla on ihan sairaan mahtava fiilis edelleen tästä reissusta. Mä mietin varmaan 5minuuttia, kun huomasin peruutus paikan tulleen näille festareille, että jaksasko sitä vielä yhet. Ja kyllähän sitä sitten jakso, eikä kaduta kyllä yhtään.

Taas tuttuun tapaan hieman jännitti uutta porukkaa, mutta pari vanhaa tuttua jotenki tsemppas et sai nopeesti ittesä juttuu muitten kaa. Ja jotenki tän kesän aikana, kiitos YAD: in oon saanu itteeni avoimemmaks ja jotenki rohkeemmaks uusien ihmisten kanssa, sitä ei jännitä enää niin paljon. Ja täytyy myöntää et tällä porukalla oli ihan mahti vetää tää viikonloppu.

Eniten yllätyin festarin käviöiden määrästä. Vaikka tiesin et tällä festarilla porukkaa tulee oleen ihan sikana, ni kyllä se silti yllätti. Teltallakin porukkaa kävi todella paljon. Arviolta noin 200ihmistä päivässä, ellei enemmänkin. Siis WAU! Oli ihan huippuu käydä monia keskusteluja eri ihmisten kanssa ja pyöräyttää epäonnenpyörää. Keskusteluja syntyi tällä kertaa todella laajasti aiheesta kuin aiheesta.

Sai sitä käydä parit artistitkin kattomassa ja se oli aika jees. Mul on jotenkin todella sanattoman kiitollinen olo näistä festareista, etten edes kunnolla tietäs mitä näistä kertoisin.

Tietyt keskustelut jäivät todella syvästi mieleeni ja saivat pohtimaan myös omaa elämää. Mielestäni on ihaninta käydä tuntemattomien ihmisten kanssa todella syvällisiäkin keskusteluja, siitä tulee sellainen luotettava olo. Monesti myös miettii, että ihminen joka tulee kertomaan jostain asiasta se on voinut olla hänelle itselleen todella avartava kokemus, että hän on saanut kertoa mieltä painavasta asiasta jollekin, joka vain kuuntelee myötätunteisesti, eikä tuomitse. Ja siinähän tässä kaikessa toiminnassa on kyse: ”kohdataan ihminen ihmisenä”.

Mä oon todella kiitollinen, että pääsin YAD: ille mukaan ja kokeen tän hienon festari kesän! Jos sä haluut myös ikimuistoi selvinpäi hyvällä porukalla, tuu ihmees ens kesänä mukaan! 💗

✏ Yad vapaaehtoinen Krista

 

Qstock 2018

Video

Jurassic Rock 2018

Muutama päivä sit kotiuduttiin Mikkelistä, Jurassic Rock festareilta! Jurassic Rock järjestettiin Mikkelin Kenkäverossa 3.-4.8. Me lähdettiin matkaan Jyväskylän toimistolta jo torstaina illasta. Eka ilta sujui majapaikalle suunnistamisen. kaupassa käymisen ja majotusasioiden kuntoon laittamisen kanssa. Perjantai aamuna käytiin kasaamassa teltta Kenkäveron festaripaikalle, käytiin hakemassa kaupasta jäätelöt (sitä muuten kului noissa elokuun helteissä ton festarin aikana, uskokaa pois) ja odoteltiin festareiden alkua. Iltapäivällä aukaistiin portit festarikansalle ja Jurassic saattoi virallisesti alkaa! Ensimmäisenä päivänä paistoi aurinko ja festareiden jännitys kipristi ainakin omia varpaita. Epäonnenpyörä herätti ihmisissä kummastusta ja uteliaisuutta, joka kuitenkin ajoi heidät ihan rohkeasti teltalle moikkailemaan ja keskustelemaan. Innostuivatpa jotkut nostalgioissaan kokeilemaan jopa härveleitä! Toisen päivän aloitti myös auringonpaiste ja jäätelön syönti. Jurassic Rock on monena vuonna saanut kirouksekseen vesisateen, jonka myötä Kenkäveron nurmikenttä on muuttunut mutaiseksi ja hankalakulkuiseksi maastoksi. Tänä vuonnakaan ei Kurassic Rockilta säästytty, mutta reippaat Yadilaiset tekivät töitä sadetakeissakin! Huumetestejä tehtiin paljon festareiden aikana, vesitatuoinnit olivat myös hitti mutta ehdoton suosikki taisi (näilläkin) festareilla olla epäonnenpyörä! Pikkuvesisateessa yöllä kerättiin festaripaikalta kimpsut ja kampsut ja lähdettiin majapaikkaa kohti, naurun saattelemana. Kotimatka sujui aikalailla 2000-luvun alun musiikkia kuunnellen. Taidettiin me muutamama yhteislaulukin laulaa, muun muassa Pikku G:n ”Me ollaan nuoriso” tai Tiktakin ”Minne vaan”. Mut kuka noita muistelee. Jurassicista jäi käteen onnellinen olo, mahtavia uusia ystäviä, kipeät vatsalihakset ja vielä kipeämmät hartiat – kiitti liian rajun moshauksen. ❤  Jäipä Jurassicista käteen myös onnistumisia, hyviä kohtaamisia ja keskusteluja ja jälleen kerran yksi ikimuistoinen festari Yadin kanssa. – Jenna, festarivapaaehtoinen

 

 

Puntala Punk Festival 2018

Oli kyllä erikoisen kuumat oltavat sään puolesta. Vaparit ja vastaava joutui menee välillä vaateet päällä järveen jäähdyttelemään. Että pysyisi viileämpänä pidempään.

Festari oli upea niinkuin aina ennenkin. Suvaitsevaiset punkkarit olivat edelleen suvaitsevaisia, mukavia, ystävällisiä, kohteliata. Kun saavuimme paikalle, niin ei aikakaan, infopistellemme tuli mies meitä halailee ja jutustelee, kertoi olevansa YAD perustajajäseniä. Hän oli silminnähden iloinen meidän tulosta festareille. Käytiin paljon hyviä keskusteluja ihmisten kanssa päihteistä. Kokeilimme härveleitä yms, yms. Huumetestejä teimme paljon ja vähän päälle. Suomi punkin kummisetä Kohu-63 laulaja Lättä tuli myös keskustelemaan päihteistä meidän kanssa, tekemään tietty huumetesti, mikä oli yllätys yllätys positiivinen. Hah.

Kaikki meni putkeen jäätävästä kuumuudesta huolimatta. Festari järjestelyt toimi erinomaisesti ja sujuvasti, ei turhia odottelua missään kohti. Suoraa toimintaa koko ajan festari kansalta, festareiden järjestäjiltä ja tietenkin YAD porukalta. Musiikki oli myös suoraa rehellistä aitoa punkkia mikä kruunasi kaiken.

– Mika

Suomipop 2018

Suomipop (12.-14.7.2018) oli kyllä aikamoinen kokemus. Meillä oli ihan mahtava kuuden hengen porukka, jossa itseni lisäksi oli Salla, Vilma, Janina,Vaula ja vastaavana Jenna.Torstaina tavattiin YAD toimistolla Jyväskylässä , joka toimi meidän majoituspaikkana festareiden ajan. Päätettiin pystytellä teltta kahden aikaan, eli samoihin aikoihin kun festarit pyörähtää käyntiin. Infopiste suorastaan humahti pystyyn, Tanssisali Lutakon ihanan varjoisalle sisäpihan seinustalle.

Emme olleet varsinaisella festarialueella, mutta kohdassa jonka ohi käveli paljon ihmisiä ja lähellä mihin varsinkin nuoriso kokoontui viettämään aikaa. Teimme myös matoista alueen johon sai jäädä istumaan ja meillä oli myös vesikanisteri auttamaan meitä ja ohikulkijoita selviämään +25C festari kelistä.

Epäonnenpyörä toimi helppona tapana ihmisten lähestyä pistettä ja kun muut huomasi, että joku uskaltautui puhumaan meille, se rohkaisi muitakin. Ja niitä rohkaistuneita oli paljon ja ne toivat kaverinsa myös. Ihmisiä kävi ihan älyttömän paljon. Tarkoista luvuista en ole varma, mutta en yllättyisi vaikka kävijöitä pisteellä olisi ollut yli 200 joka päivä. Lauantaina taisimme katsoa sen päivän kävijämäärää, joka taisi olla jossain 260 paikkeilla tai hieman yli.

Torstaina kaikki oli mulle uutta ja jännittävää, koska tämä on mun ensimmäinen festari reissuni ja infopiste koulutuksenkin olen käynyt vasta muutamaa kuukautta aikaisemmin. Ensimmäine käviä oli ehkä koko reissun mieleenpainuvin, ja koska oli festareita viettämässä yksin kävi monta kertaa juttelemassa meidän kanssa. Mutta kävijämäärä kyllä täysin yllätti mut. Illalla väsynein jaloin kävellään ainakin miljoona rappusta 😉 takaisin yläkerran toimistolle, jonka ikkunoista näkyy suoraan päälavalle ja josta katseltiin Tiktakin keikkaa ja syötiin iltapalaa. Perjantaina kaikki meni enemmän rutiinilla ja hieman huonosti nukutun yön jälkeen, oli melkein rentouttavaa suurimmaksi osaksi tehdä vaan vesi tatuointeja, jotka oli erittäin suosittuja. Perjantai alkoi erittäin hitaasti, mutta iltaa kohti kävijöitä alkoi taas ilmestyä ja paljon sellaisia jotka olivat käyneet edellisenä päivänä ja toivat uusia kavereita mukanaan. Lauantai oli säänsä perusteelle erittäin mielenkiintoinen. Päätimme perjantaista viisastuneena mennä hieman myöhemmin avaamaan pisteen, ja juuri kuin oli tarkoitus lähteä alkaa satamaan rakeita… Suomen kesä. Kauheat helteet, painostava ilma ja siihen päälle raekuuro ja sen jälkeen kaatosadetta ja jossain kaukana jyrisi ukkonen. Mutta onneksi sateet ja ukkonen hellittivät, sateenkaari ilmestyi talon viereen, josta Janina sai ihanan kuvan.

Tapsa kävi meitä moikkaamassa ja pitämässä seuraa sateen aikana toimistolla. Ja myöhemmin Teemu tuli käymään pisteellä ja päätti jäädä auttamaan meitä. Iso kiitos Teemulle avusta koko meidän porukalta. Helteiden, painostavan ilman ja ehkä hieman käviämääränkin takia lauantaina alkoi olemaan aika ryytynyt. Oli mukava katsella hänen energiaa ja taitoa keskustella epäonnen pyörällä kävijöiden kanssa ja siitä sai itsekin tarvittavaa virtaa jaksaa iltaan asti. Tavarat saatiin kasaan ja teltta purettua ripeästi. Oli erittäin mielenkiintoinen ensimmäinen festarireissu ja on suuri halua nähdä minkälaista muilla festareilla on. Ensi kesää odotellessa.

Katja