Aitoon Kirkastusjuhlat 6.-8.7

Päivä 1: Maalaismaisemia ja vintage kitaroita

Lauantai-iltana Tampereen toimistolta matkaan lähtivät Benjamin, Jenni, Valtsu, Enna, Janina ja allekirjoittanut. Saavuttuamme festarialueelle tuntui jotenkin oudolta, kun ensimmäistä kertaa kukaan ei kysynyt meiltä ajolupaa, henkkareita, tai oikeastaan juuri mitään muutakaan. Nyt jo kuudetta kesää YADin matkassa mukana olleena olen nähnyt monenlaisia festareita, mutta pienessä maalaisfestarissa oli jotenkin aivan oma fiilis. Tunnelma alueella oli rauhallinen ja vastaanotto mukavan lämminhenkinen. Oli hienoa nähdä, kuinka paljon festarikävijöitä oli tullut paikalle koko perheen voimin.

Oman illan kohokohta ehdottomasti oli festarit aloittanut Anssi Kelan keikka ja Gretschin vintage kitarat olivat karkkia silmille. Päälava oli sopivasti nimetty Rokkiliiteriksi, joka sopi oikein hyvin maalaistunnelmaan.

Päivä 2: Sadetta, jalan sitomista ja progea

Ilta alkoi sateisissa tunnelmissa ja panikoin, tuleeko pisteellemme yhtään kävijää. Aluksi vaikutti todella hiljaiselta, mutta vähitellen sateen lakattua kävijöitä riitti mukavasti.

Valtsun kanssa askarreltiin muovipussista, nippusiteistä ja teipistä kiva paketti Ennan jalan suojaksi.

Toisen illan parasta antia vanhalle progehipille oli illan päättänyt Ellips.

Päivä 3: Kokemusten jakoa, hämmentäviä tunteita ja kuluneita sanontoja

Viimeinen ilta oli myös hyvin sateinen, mutta siitä huolimatta teimme pisteellä festarin kävijäennätyksen.

Mieleen jäi mieshenkilö, joka halusi vastata lähes kaikkiin epäonnenpyörän kysymyksiin kertoen samalla olevansa itse huumeiden käyttäjä.

Jokaisella festarilla olen tottunut kuulemaan samoja kuluneita sanontoja (mm. ”Myyttekö te huumeita?”, ”Saaks täältä kannabista?” ”Mihin purkkiin mun pitää kusta?” ”Mitä, jos testi näyttää jotain?”, ”Ootteko te joku lahko?”), joilla kävijät yrittävät olla hauskoja. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Kun vanhat vitsit oli käyty läpi, heitti eräs herrasmies naurahtaen uuden ”Ei lapsille välttämättä tarvi tarjota huumeita!”. Niin… Tottahan se toki on, mutta ei minusta vitsailun aihe.

Keskustelujen osalta illan parasta antia itselle oli kaksi nuorta tyttöä, joiden kanssa keskustelin masennuksesta ja alkoholista. Kuuntelin mielenkiinnolla tyttöjen omakohtaisia kokemuksia, jonka jälkeen kerroin heille avoimesti, kuinka itse nuorempana yritin vuosia paeta masennusta runsaalla alkoholin käytöllä. Keskustelu olisi jatkunut vielä pidempäänkin, mutta tytöillä oli kiire katsomaan Popedaa ja harmiksi olimme ehtineet jo sulkea pisteen, kun näin heidät uudestaan. Tytöt halusivat lähtiessään ottaa vielä yhteiskuvan minun ja Benin kanssa.

Suurta ihmetystä minussa herätti, kun aiemmilla festareilla vesitatskat ovat olleet tosi kuuma juttu, mutta tällä kertaa sain tehdä koko kolmen päivän aikana tasan yhden tatskan. Eikä se ihmettely ja hämmennys siihen päättynyt. Toinen hämmentävä tilanne oli noin puoli tuntia ennen festareiden loppua, kun yksi järjestyksen valvoja ihmetteli, olemmeko alueella töissä. Jännä tunne, kun vasta viimeisen illan lopussa meiltä kysyttiin rannekkeita, vaikka olimme jo kolmatta iltaa paikalla.

 

Maza The Progehippi