Himos Juhannus 20.-22.6.
Päivä 1: Vanha jengi kasaan ja bilettämään
Lähdimme festareille neljän hengen porukalla (Eetu, Pinja, Janne ja allekirjoittanut). Aluksi hieman epäröin ja pelkäsin, kuinka pärjäämme noin pienellä porukalla. Pelko osoittautui turhaksi ja suoriuduimme erinomaisesti. Aiemmilta festareilta tuttu huumetesti ei selvästikään ollut yhtä suosittu kuin uudempi epäonnenpyörä. Huumetestin suosituin aihe oli kavereiden ja läheisten päihteiden käyttö. Monia tuntui myös kiinnostavan oma suhtautumiseni päihteisiin ja erityisen miellyttävän keskustelun kävin naisen kanssa, joka kertoi olevansa vartija.
Edellisen vuoden festareista viisastuneina tiesimme vesitatuointien olevan kova hitti ja niinpä yritin pakata niitä lähtiessä mukaan niin paljon, että jäisi jopa yli. Monet festarikävijät olivat tulleet joko pienissä tai isommissa kaveriporukoissa ja porukan kesken saattoi olla esim. samanlaiset asut jokaisella. Näin ollen kaveriporukoiden kesken kaikki halusivat myös samanlaiset tatuoinnit. Mieleeni jäi kolmen miehen porukka, joilla oli paitoihin painettu nimet Tupu, Hupu ja Lupu. Kolmikko halusi samat nimet tatuoituna otsaan.
Päivä 2: Progehippejä, paljasta pintaa ja tatskoja
Tänään Janne vaihtui Hennaan. Perjantai alkoi hyvin vaihtelevin sää olosuhtein. Ajaessamme festarialueelle ajoittain satoi ja hetken päästä taas paistoi aurinko.
Itse odotin näkeväni Ellipsin keikan eturivistä ja toivoin myös, että keikan aikana sataisi oikein kunnolla. Miksi? Edellisenä iltana jengiä oli niin paljon Popedan aikana, etten suuren ihmismassan keskeltä nähnyt muutaman ensimmäisen biisin aikana yhtään mitään. Koska luonnollisesti pääsimme alueelle ennen porttien aukeamista, ryntäsin heti eturiviin odottamaan Ellipsiä ja sain katsoa soundcheckin aivan yksin. Toiveeni kunnon sateesta toteutui myös keikan aikana, sillä hetken aikaa jyrisi ukkonen ja vettä satoi kaatamalla. Lavan edustalla oli siis hyvin rauhallista ja ei tarvinnut pelätä, milloin joku tönisi minut pois eturivistä. Tämä vanha progehippi oli oikein onnellinen katsoessaan hippisieluja lavalla.
Pisteellämme ylivoimainen suosikki tänään(kin) oli vesitatskat ja minut nimettiin tatuointimestariksi.
Porukkaa riitti moneen otteeseen aivan jonoksi asti ja paljasta pintaakin vilkkui. Naiset halusivat tatuointeja rintoihinsa ja kaksi miestä pakaroihin.
Vastaavamme Eetu villitsi porukkaa dinosaurus asussaan.
Päivä sujui pääasiassa rauhallisesti, mutta yhden tilanteen koin todella ahdistavaksi. Pisteellemme tuli yksi kävijä, joka ei tuntunut lähtevän kulumallakaan pois. Asenne hänellä oli jo tullessaan kovin provosoiva ja selvästi huomasi, kuinka hän yritti kaiken aikaa ärsyttää ja päästä ihon alle. Eetu hoiti tilanteen hienosti, sillä minulla alkoi voimavarat olla lopussa ja kyseinen mies viipyi pisteellä puolitoista tuntia.
Päivä 3: Väsyneitä juhlijoita ja nostalgisia lapsuusmuistoja
Kolmas päivä alkoi tosi tuulisena ja kylmänä. Porttien avauduttua mietin, verottaako sääolosuhteet kävijöiden määrää, kun oli kylmä. Olin väärässä. Aluksi meno vaikutti hyvin rauhalliselta ja juhlijat väsyneiltä. Mitä lähemmäksi iltaa mentiin ja festarikansa oli saanut pahimmat krapulahöyryt haihdutettua, meno vain kasvoi.
Mieleenpainuvin tilanne oli, kun nuori nainen istui pisteemme vieressä ja samaan aikaan kaksi nuorta miestä vastaili epäonnenpyörän kysymyksiin. Nainen kommentoi aina väliin ”Ottakaa korvatulpat, että mä saan ne!”. Mieskaksikko kuitenkin jätti naisen täysin huomiotta ja hän vaikutti hieman surulliselta. Lohdutukseksi menin hänen luokseen ja annoin hänelle korvatulpat. Hän halasi minua ja huusi kavereilleen, kuinka olen ihana poika. Tytöt kertoivat, kuinka he ovat nukkuneet autossa ja siksi tarvitsevat korvatulppia, kun kaikki äänet kuuluvat auton sisälle.
Illan päätti mukavasti Bomfunk MC’s, jota jäimme kaikki katsomaan. Tunsin nuortuneeni 20 vuotta, koska heidän setistään tunnistamani biisit olivat silloin kova juttu. Nostalgiaa!!
Kokonaisuutena festarista jäi hyvä fiilis ja kohdeyleisön huomioon ottaen voin todeta, että olimme täysin oikeassa paikassa.
Matti, YADin vapaaehtoinen
Festarikesä startattu!
Festarikesä on pärähtänyt käyntiin ja takana onkin jo Yläkaupungin Yö, Maailma kylässä – tapahtuma sekä Toukofest. Yläkaupungin Yöhön osallistuttiin toukokuussa YADin festarityönkoulutuksen yhteydessä, jossa uudet vapaaehtoisemme pääsivät tutustumaan infopistetyöskentelyyn heti käytännössä. Aurinkoinen keli helli meitä tuona viikonloppuna ja infopisteily olikin onnistunut oppimisreissu uusille vapareille. Sieltä varmasti jäi käteen ripaus kokemusta ja rohkeutta lähteä kesän fesuille mukaan YADin matkassa.
Yläkaupungin Yö – kaupunkifestari Jyväskylässä
Maailma kylässä – tapahtumassa mukana olosta voit käydä lukasee Nooran kirjoituksen täältä.
Jyväskylässä järjestettävillä Toukofesteillä vaparit viettivät aika intensiivisen päivän. Päivän aikana kohdattiin lukuisia ala-ja yläkoululaista.
”Hei. Oltiin tänää 3 hengen voimin toukofesteillä, porukkaa oli paljon ja pisteellä kävi ihan tosi älyttömästi porukkaa. Veikkaan et ainakin 85% festarilaisista kävi ainakin kerran käymässä juttusilla, kortsut ja tikkarit loppu 2 krt kesken 😀 oli ihan huippua ja hauskaa 🙂 päivän pelasti kun ihana Jyväskylän oppisopimus työntekijä Janina haki toimistolta kahvia 😀 vaikka oli vilkasta ja ei juurikaan taukoja niin pieneen porukkaan nähden pärjättii tosi hyvin 🙂” -Erika
Jyväskylässä Hipposhallilla järjestettävät Toukofestit järjestettiin tänä vuonna viimeisen kerran.
Tänä kesänä YADin toiminnassa vapaaehtoisemme saavat myös kerätä Open Badge – digitaalisia osaamismerkkejä. Festarikohtaisia Badgeja myönnetään reissussa mukana olleille vapareille. Nämä ovat hauskoja ja käteviä tunnustuksia toimintaamme osallistumisesta. Tätä voi hyödyntää hyvin mm. työnhaun yhteydessä, kun halutaan kertoa enemmän siitä, että missä kaikissa jutuissa sitä on tullut oltua mukana vapaaehtoistoiminnan tiimoilta.
Badge – esimerkki 🙂
Seuraavat fesut minne vapaaehtoisemme suuntaavat kesäkuun osalta ovat nämä:
Saaristo Openiin emme tällä kertaa pääse lähtemään 😦 Mutta kesäkuussa Nummeen, Himokseen sekä Provinssiin mennään! 🙂 ( jos vain jengi pysyy kesäflunssasta loitolla) Suunnittelukuva: Made by Maria
Jäämme odottamaan millaisia tarinoita näiltä reissulta kehkeytyy! Mukavaa ja lämpöistä kesää just sulle! 🙂
Fesuterkuin,
Iida YAD
Maailma kylässä 25.-26.5.2019
Viikko sitten vietettiin Maailma kylässä -festareita, joissa pääsin ensimmäistä kertaa pitämään YADin infopistettä. Nyt on mainio hetki palata vielä hetkeksi niihin fiiliksiin ja siihen, mitä kokemuksia tapahtumasta jäi käteen.
Löysin tieni lauantaiaamuna Helsingin rautatieasemalle, jossa saimme festaritiimin kasaan: meidän Maailma kylässä -porukka koostui kahdesta vähän kokeneemmasta konkarista ja kahdesta tuoreesta yadilaisesta – näistä kuulun itse jälkimmäiseen. Viikonlopun ohjelmassa oli siis ensimmäinen oma festarireissuni Yadin infopisteellä ja samalla ensimmäinen kertani Maailma kylässä -festareilla.
Festarialueen keskiössä oli suuri teltta varattuna eri järjestötoimijoille. Kun olimme löytäneet paikkamme, piste oli nopeasti kasassa. Kuin huomaamatta myös ympärillä olevat pöydät täyttyivät ja järjestäjien lisäksi teltassa alkoi liikkua uteliasta festarikansaa.
Oikeastaan ainoa asia, mikä hieman jännitti, oli huumetestin vetäminen, kun sitä en ollut vielä tehnyt. Pisteellä toimiminen tuntui kuitenkin nopeasti luontevalta, mitä tuki festarien mainio ja lämmin ilmapiiri, joka jatkui läpi tapahtuman.
Kävijäkunta oli luultavasti jokseenkin erilaista, kuin muilla festareilla. Pisteellä pääsi paljon esittelemään YADin toimintaa ammattinsa puolesta kiinnostuneille. Moni pisteen kävijöistä työskenteli sote-alalla tai opiskeli alaa. Muutama oli jollain tapaa ollut YADin toiminnassa aiemmin mukana ja tuli kurkkaamaan, millainen meininki meillä on.
Moni ohikulkeva tuntui ottavan huumetestin kirjaimellisesti. Silti pienen hämmennyksen saattelemana moni otti haasteen vastaan. Vaikka keskustelut olivat melko tiiviitä, uskon silti että ne herättivät myös uusia ajatuksia, sillä vastauksia täytyi usein hieman pohtia sen sijaan, että kaikkeen olisi löytynyt mielipide valmiiksi.
Mieleeni jäi erityisesti yksi asiakas, joka halusi erityisesti keskustella kavereiden ja sukulaisten päihteiden käytöstä tajuttuaan, ettei oikeastaan tiedä, miten toimisi, jos havaitsisi läheisellä ongelmakäyttöä. Se halu ottaa selvää jätti jotenkin lämpimän fiiliksen. Valmiita vastauksia oli tietysti vaikea antaa, kun tilannetta ei ollut ainakaan vielä olemassa, mutta toivon, että keskustelu antoi uusia näkemyksiä ja tuki halua hankkia lisää tietoa.
Pisimmät keskustelut syntyivät kuitenkin huumetestien ulkopuolella tarrojen jakamisen ja vesitatuointien teon lomassa: moni oli huolissaan nuorten lisääntyneestä huumeiden käytöstä, osa halusi keskustella YADin toiminnasta ja ehkäisevästä päihdetyöstä. Ajatuksia vaihdettiin myös huumeiden dekriminalisoinnista.
Kokonaisuudessaan Maailma kylässä oli rauhallinen ja hyväntuulinen kokemus, joka antoi paljon lyhyessä ajassa. Hienointa oli oppia uutta omasta työskentelystä, omista vahvuuksista ja ihmisten kohtaamisesta. Tästä kelpaa jatkaa seuraaville festareille. 🙂
Noora, YADin festarivapaaehtoinen
yad infopisteillä 