Puntala 26.-27.7

Viime viikolla olin elämäni ekoilla festareilla Puntalassa, ja myöskin ensimmäistä kertaa Yadin infopisteellä. Viikonloppu minulla alkoikin oikeastaan jo torstaina, kun matkustin Jyväskylästä Tampereen toimistolle, jossa minua odottikin jo muut tiimiläiset (Mika, Erika, Benjamin, ja Jenni). Päällimmäisenä mielessä oli suunnaton jännitys. Vaikka luotin siihen, että saan tehdä hommia hyvän porukan kanssa, niin en oikein tiennyt mitä viikonlopulta odottaa. Kaikki tuntui jotenkin uudelta ja tuntemattomalta.

Perjantai

Perjantaina heräsimme aamutuimaan. Omasta jännityksestä huolimatta meininki tuntui melko rennolta ja kiireettömältä, ja kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis ekasta festaripäivästä. Aamupalan ja laittautumisien ohella pakattiin festarikamppeet, ja lähdimme ajamaan Puntalaan noin puoliltapäivin. Matkan aikana oma keskittyminen kului pitkälti itseni tsemppaamiseen, sekä uusien maisemien tarkkailuun.

Puntalaan päästyämme jouduimme hetkisen verran odottamaan lippupisteen avautumista, ja odottelun aikana sain jo pienen maistiaisen festarien tunnelmasta, mikä siis oli omaan mieleen varsin ainutlaatuinen. Ihmiset ja yleinen tunnelma tuntui olevan jollain lailla täysin vapaa siitä, miten ympäröivä maailma usein vaatii meidän käyttäytyvän.

Tämä samainen tunnelma jatkui ja tiivistyi kun vihdoin pääsimme festarialueelle kokoamaan telttaa. Teltan ja kamppeiden kasaaminen sujui melko nopeasti ja kivuttomasti, minkä jälkeen jäi pari tuntia aikaa henkisesti valmistautua ja tutustua ympäristöön. Jännityksen ohella tutkin ympäröivää maisemaa, mikä oli varsin luonnonläheinen ja omasta mielestäni kotoisa. Festarit alkoivat virallisesti klo 16, ja ihmiset alkoivat vyöryä sisään. Infopiste työskentely, ja ihmisten kanssa keskustelu sujui itselle yllättäen tosi hyvin Vaikka koen olevani erittäin ujo, niin ihmisille juttelu ei tuntunut vaikealta, vaan tosi luonnolliselta.

Uusi tilanne, ympäristö ja kuumus meinasi illemmalla etenkin olla henkisesti aika raskasta, mutta siitäkin pääsi yli huippujen tiimikavereiden tukemana (ja tajuamalla, että joskus on hyvä pitää taukoja ja esim. pulahtaa järvessä. Ja että aurinkolasit ois ollut ihan paras juttu kun telttaan paistaa aurinko täysiä melkein koko päivän).

Juttelin paljon erilaisten persoonien kanssa, ja mieleen jäi etenkin eräs venäläinen nainen, kenen kanssa tuntui tulevan juttua päihteiden lisäksi ihan kaikesta mahdollisesta maailman menoon liittyen. Positiivista oli myöskin se, miten moni tuntui olevan ihan aidosti kiinnostuneita keskustelemaan. Kun kyselin epäonnenpyörän tai huumetestin kysymyksiä, niin koin, että moni ehkä ekaa kertaa pitkästä aikaa pohti kyseisiä aiheita ihan oikeasti.

Lauantai

Lauantaina lyhyiden unien, aamupalan, ehkä jonkun pyhän hengen, ja uusien aurinkolasien voimalla oli aika aloittaa toinen festaripäivä. Olimme festaripaikalla 11 jälkeen, ja päivän ensimmäinen esiintyjä aloitti kello 12. Oma meininki oli väsynyt, mutta huomattavan paljon varmempi, kuin edellisenä päivänä. Luottoa oli sen suhteen, että homma sujuu, niin kuin sujuikin. Kuumuus meinasi sekoittaa päätä, mutta onneksi viisaana likkana osasin tällä kertaa pitää useammin uintitaukoja.

Kävijöitä oli edelliseen päivään verrattuna hieman vähemmän, mutta mielenkiintoisia kohtaamisia oli kuitenkin riittämiin ainakin itselleni. Mm. huojuvaa tornia pelatessa muutamia ihmisiä tuli liittymään peliin, minkä kautta tuli saatua myös hyviä keskusteluja aikaiseksi.

Viimeisen päivän päätteeksi purimme teltan myöhään illalla, minkä jälkeen jäin itse pakettiautoon parkkialueelle lepämään ja katselemaan auringonlaskua.

Kaiken kaikkiaan Puntala oli itselle hyvin uudenlainen kokemus. Vaikka festarityö oli uutta, festarit itsessään oli uutta, niin kaikki tuntui sujuvan hyvin. Ihmiset festareilla oli tuttavallisia, tiimikaverit olivat parhaita, ja vaikka olen kovin ujo olento, niin viikonlopun jälkeen tuntui, ettei siihen olisi ollut mitään tarvetta. Välillä oli hetkiä jolloin uupumus taisi painaa itse kullakin niskaan, mutta loppujenlopuksi viimeisen päivän jälkeen fiilis oli hyvä, ja olen todella tyytyväinen, että sain kokea tämän viikonlopun.

 

– Maria, Yadin eräs vapari olento