Archive for heinäkuu, 2019

Provinssi (27.-29.6.2019)

Provinssin tekstiä Benjaminilta sekä kuvateksteissä tunnelmia Pauliinalta ❤ 

pauliinankuva

PAULIINA: ”Kävin YAD:illa festarityö koulutuksen ja päätin lähteä vapaaehtoiseksi festarityö hommiin. Ensimmäisinä festareina pääsin kokemaan Provinssin, jossa en ole ikinä aikaisemmin käynyt. Vaikka Provinssiin lähtö pelottikin alkuun, oli kokemus aivan mahtava.
Pääsin näkemään mahtavia bändejä sekä kohtaamaan upeita ihmisiä. Itseluottamukseni on kasvanut huimasti, kun olen saanut rohkeutta lähteä mukaan näihin kaikkiin toimintoihin.”

__________________________________________________________________________________________

Hei, olen Benjamin, mahtavaa kesää tasapuolisesti kaikille yadilaisille ja muille lukijoille. Tutustuin keväällä 2019 yadin toimintaan ja siten myös festaritoiminta tutuksi ja pääsin osallistumaan festari koulutukseen.  Ensimmäinen festari yad vaparina oli Provinssi, suoranainen tulikoe.

Lähtöpäivänä saavuimme Jyväskylän Lutakolle tekemään lähtöä, vastaava Eetu otti haltuun porukkaa heti kiitettävästi, yhteensä 8 hengen porukka sääti viimeisiä festari tavaroita kasaan  ja sitten autoa pakkaamaan. Pääsimme lähtemään hyvissä ajoin, mutta navigointi ei aluksi mennyt ihan putkeen. Ajoimme lähes tunnin mapsin neuvomaa kävelyreittiä pitkin, eikä sanonta, kävellen olisit jo perillä, olisi ollut kovin väärässä. Kuski Jannelle iso kiitos kärsivällisyydestä sekoilusta huolimatta, siis hauskaa oli selvinpäin. Porukalla oli todella hyvä asenne alusta asti ja pienet kommellukset jaksoivat lähinnä naurattaa. Pääsimme majapaikkaamme hyvissä ajoin uskokaa tai älkää ja Ilta meni kaupassa käydessä, haimme rannekkeet ja valmistelimme nukkumapaikkamme. Ensimmäisenä yönä minun ilmapatjasta pääsi lähes kaikki ilmat ja olin pakotettu menemään sohvalle, eli hyvin käynnistyi Provinssi reissu.

pauliinankuvaa

PAULIINA: ”Provinssi oli festaritapahtumista suurin ja haastavin ja tänäkin vuonna provinssiin tuli yli 73000 ihmistä. Suuresta ihmismäärästä  huolimatta tunnelma oli katossa ja YAD:in pisteellä pelailtiin huojuvaa tornia ja kohdattiin upeita ihmisiä, kuultiin paljon tarinoita päihteiden käytöstä, haastavista elämäntilanteista ja ilon aiheista.”

__________________________________________________________________________________________

Sitten alkoi ensimmäinen festari päivä, ajoimme Provinssin alueelle ja paikalle meno sujui mallikkaasti, piste oli pian paikallaan ja Eetun johdolla vielä kävimme läpi keikka aikataulut ja yleisesti kuulumiset.  Itselle infopistetyöskentely oli jo tuttua ja keskustelu yad päihdepoliittisten linjausten mukaisesti luontaista, sillä melko lailla omatkin kannat ovat samankaltaisia, silti tämä kokonaisuus, erilaiset persoonat vapaaehtoisina, sekä humaltuva festari kansa toivat aivan omanlaisensa lisän perus infopisteilyyn.

Sää oli hieman epävakaa, mutta ensimmäisenä päivänä kyllä aurinko pilkisteli. Laitoimme pelit esille ja huojuva torni oli tasaisessa käytössä, se myös veti kiinnostuneita  pisteelle, ihan pelaamaan ja sitten myös keskustelemaan. Festari konkari Matti sai torstaina parhaimman musiikkikattauksen ja ylipäätään kaikki saivat sovittua kiitettävästi keikoilla käyntinsä niin, että pisteellä oli silti 3-4 henkeä kokoajan. piste laitettiin puolelta öin kiinni ja  kaikki kävivät katsomassa viimeistä artistia macklemorea. Sitten menimme takaisin majapaikkaan ja nukkumaan, autossa kävimme vielä läpi tunnelmia.

Toinen päivä perjantai alkoi hyvin väsyneissä merkeissä, mutta hyvillä mielin, teimme ruokaa lihansyöjille sekä vegaaneille, 2 tunnissa 2 eri ruokaa ja 8 henkeä suihkussa, se on erittäin pätevää toimintaa ollut jokaiselta. Sää oli hieman sateinen, mutta meininkiä se ei haitannut. Festari kansaa olikin nyt huomattavasti enemmän liikkeellä ja paljon merkittäviä kohtaamisia jokainen koki. Itselle jäi muutama erityisesti mieleen, mm. nainen joka alkoi kertomaan elämänsä haasteista ja itse pystyin samaistumaan ja tukemaan tätä, ylipäätään parhaita keskusteluja syntyi melko sattumalta, selkeästi jonkinlainen tarve oli ihmisillä saada jakaa asioita ja todella moni kiitti työtä mitä teemme Yad vapaaehtoisena. Pääsin katsomaan Eerikan kanssa Lamb of God keikkaa ja meininki oli todella hurja, hädintuskin selvisimme omin jaloin pois yleisöstä, mutta hieno kokemus. Yöllä, kun oli lähtö festareilta, menimme vielä kauppaan aivan liian väsyneinä. Kaikki nauroivat tajuttomille jutuille. Eetu valitsi niin söpöt ostoskärryt, että hyppäsin niiden kyytiin härnäämään. Siis meillä oli todella hauskaa lyhyesti sanottuna. Ja Eerika änkesi vielä Eetun päälle etupenkille ja alkoi vilkkumysteerin selvitys, toisinsanoen Eerika oli saanut hätävilkut päälle kiipeillessä, mutta emme väsyneenä tällaisia heti älynneet. Sekoiluista huolimatta pääsimme kohtuullisen ajoissa nukkumaan ja keräämään voimia.

IMG-20190628-WA0001

PAULIINA: ”Vaikka Provinssi oli reissuna todella raskas ja iso tapahtuma, joka meni vähillä yöunilla, mutta kovalla tsempillä, oli se reissuna ikimuistoinen. ” ”Yadilla olen päässyt mukaan Suomen suurimpiin festareihin, keskustelemaan ja kohtamaan ihmisiä sekä ajamaan yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita ja haastamaan myös itseäni ja omia sosiaalisia taitojani.”

IMG-20190629-WA0018

Lauantaina, 3 festaripäivänä olimme pikkuisen virkeämpinä, taas valmiina hyvällä asenteella tekemään vapaaehtoista ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Selkeästi kaikki olivat jo rentona pisteellä ja muutenkin. Paljon sellaisia kävivät moikkaamassa vielä jotka olivat aiempina päivinä jutelleet, mutta myös todella monta pitempää keskustelua kävimme jokainen. Itse todistin erään naisen ovelaa sipsivarkautta, hänen keskustellessa matin kanssa, ovelalla tarkoitan röyhkeää. Samalla aikaa juttelin 3 nuoren tytön kanssa, joista yksi alkoi vaatimaan sipsiä myös, hyvin kärkkäästi, loppujen lopuksi kärsivällinen keskustelu tuotti sen tuloksen, että hekin arvostivat yad vapaaehtoistoimintaa, niin kuin suuren osan kävijöistä kanssa kävi. Jossain vaiheessa Pauliinaa koitettiin vikitelläja kyllähän niitä flirttejä tuli, milloin täytyi muistuttaa ystävällisesti mitä olimmekaan tekemässä, mutta ei mitään ahdistavaa käynyt kellekään, hurtilla huumorilla selvittiin jokainen. Ja nauraa kyllä sai jokaisen kanssa.

Keikoista ehdottomasti Juha Tapion keikka jäi mieleen, erityisesti hänen tyyli ottaa yleisö välittömästi ja lämmöllä mukaan oli erityistä.

Joka päivä vastaavamme otti haltuun porukan ja kävimme kohokohtia ja harmeja läpi, eikä sen puolesta jäänyt mitään kytemään, muutenkin oli todella hienoja hetkiä muiden vapareiden kanssa, esim. kun istuimme juomassa kahvia ja jaoimme jokainen siinä omasta elämästä ja sitä kautta motiiveistamme tehdä yad festarityötä.

IMG-20190627-WA0025

Viimeisenä aamuna Seinäjoella, pakkasimme tavarat ja siivosimme jälkemme, kaikki tekivät osansa niin, että lähtö oli sujuva. Jyväskylään paluumatka sujui melko unisissa tunnelmissa, suuri kiitos Jannelle vielä kuskin hommista. Perillä toimistolla keitimme kahvit, purimme tunnelmia, nappasimme hyvän yhteiskuvan vielä ja hyvästelimme toisemme. Vaikka oli ihanaa mennä omaan kotiin rauhoittumaan ja omaan sänkyyn nukkumaan, ihmiset tulivat muistojen lämpöisissä fiiliksissä mukana ja saivat suupielet ylöspäin, kuten tätä kirjoittaessa.

Koin hienona sen aidon ilon, mitä pystyi selvinpäin keikoilla kokemaan ja tuhansien päihtyneiden ihmisten ympärillä. Rehellisesti pidimme hauskaa selvinpäin ja sekoilimme. Meillä oli toisemme ja jokaisen erilainen persoona antoi reissuun aivan uniikin lisän ja vahvuuden. Koin että kaikilla oli hyvä mieli Provinssista ja yhteishengestä, väsymyksestä huolimatta jaksoimme nauraa. Kiitos minun puolesta koko Provinssi porukalle, oli mahtavaa muodostaa tiimi kanssanne.

IMG-20190628-WA0005

Benjamin kirjoitti pidemmän tekstin sekä kuvateksteissä Pauliinan ajatuskuplia ❤

KUVAT: Vapaaehtoisten ottamia kuvia

Mainokset

NUMMIROCK 2019 (19.-22.6.)

AANUMMI

 

Juhannus ja Nummirock alkavat olla itselleni jo muodostumassa traditioksi – tänä vuonna YADin matkassa mentiin allekirjoittaneen puolesta jo neljättä kertaa peräkkäin tanssimaan raskaammat juhannustanssit. Ehdin jo aluksi pelätä, että pitää keksiä jotakin muuta tekemistä juhannukselle kunnes joku perui ja tuli viestiä festarivastaava Saanalta, että lähdenkö messiin. Eipä tarvinnut kysyä kahdesti.
Meitä lähti mukaan matkaan myös kuskimme Juno jo toista kertaa, itselleni uusina kasvoina kakkoskuskimme Touko sekä Enna ja Nummi-untuvikko, juniorimme Milja.

Reissu starttasi poikkeuksellisesti aiempiin vuosiin verrattuna Tampereen toimistolta, josta lähdettiin keskiviikkoaamuna niin täydellä pakulla että tuntui kun olisi lähteny kolmeksi vuodeksi johonkin keskelle ei-mitään. 😀
(Silti unohtui asioita toimistolle.)
Haettiin vielä Lidlistä nopeasti kaikille ensiksi virvoitusjuomia, koska yllättävää kyllä oli hyvin hyvin lämmin sää ja autossakin melko kuuma ja tiivis tunnelma. Matka meni leppoisasti turisten niitä näitä.

LIMUG

Perillä Kauhajoella majoituttiin, käytiin läpi nimikierros ja käytännön asiat, mentiin kauppareissulle ja alettiin väkertää ruokaa. Syötyämme lähdettiin alueelle hakemaan rannekkeet, sekä kasaamaan teltta. Ja voi sitä tunnetta, kun näki tämän kyltin taas ❤ Kaikki ne tutut maisemat saivat melkein itkun partaalle.NUMSKA

AMOI

 

Kokosimme teltan ja päädyimme yhteistuumin lähtemään melko pian jo alueelta takaisin majoitukseen, Nummi alkaisi kunnolla kuitenkin vasta seuraavana päivänä. Ennen alueelta lähtöä kävimme kaikki jo tutuiksi tulleen Horror Shopin kojulla ostamassa pinssejä ja muuta mukavaa. Heidän huumorintajunsa iskee ainakin itseeni kuin veitsi kuumaan voihin. Ostin kyseisiä pinssejä viime vuonnakin, mutta hukkasin Vargin sekä Päivin. Nyt pitää vaalia näitä aarteita paremmin.

BINS

Ajettiin takaisin Kauhajoen keskustaan. Osa meni nukkumaan melko pian ja osa käväisi saunassa. Ollessamme kasaamassa telttaa alueella oli majoitukseen ilmestynyt mystinen lappu, että saisimme varhain aamulla vieraan pariksi tunniksi tiloihimme. o_O Mietiskelimme että millä asialla kyseinen henkilö tulee; jos olisi joku mahdollisesti meluisa huoltoasia kyseessä, niin saisimmekohan sen suhteen nukkua rauhassa vai miten kävisi. (Kyllä saimme, onneksi, huoltoasiakin paljastui tietokonetöiksi.)

Torstaina herättiin, tehtiin syömistä, kasattiin itsemme ja eväät autoon, ajoimme alueelle ja laitoimme hommat käyntiin ihmeellisen aurinkoisessa säässä, joka on Nummirockille erittäin epätavallinen asia. Oli taas kuin olisi ollut vuoden poissa kotoa, ja heti lämmitti mieltä tulla paikalle. Menomatkalla alueelle kuuntelimme mm. Muumimusiikkia virittäytyäksemme Nummifiiliksiin.
Pisteellä käväisi porukkaa heti ekana päivänä tosi hyvin, mutta suosikki kaikista kävijöistä oli ehdottomasti tämä Möykky-niminen herrasoletettu, joka vain juoksi jalkoihimme kerjäämään rapsutuksia. Omistajan huhuilusta huolimatta ei meinannut Möykky millään lähteä hyväksi havaitsemaltaan paikalta meidän pisteellämme. Ollaanhan me nyt aika ihania hei, parasta festariseuraa saat meistä 😉 Kaveri sulatti kyllä meidän sydämet kovasti.MOYKKY

Torstain yhtyeistä tuli minun käytyä katsomassa vain Huora, joka veti hyvän keikan. Olen monesti kuullut heidän esiintymisensä, mutten mennyt liiemmin katsomaan. Nyt kannatti kyllä! Heitä on tullut luukutettua ennen ja etenkin jälkeen Nummen tosi paljon.

HUARA

Pisteellä tuli käymään niin uusia, kuin vanhoja tuttuja, joista yksi suosikkini on tämä huskyhattu-häiskä – joka tulee lähinnä siksi, että meiltä saa aina varmasti tikkareita. Ja fantsuja tarroja. Lisäksi me ollaan muutenkin ”6/5”.ARTOBOI

Ja koska Nummirock on rakkauden juhla ja festivaali, niin tottakai vähintään puolet meidän jengistä saa aina kosintoja sekä muuta vastaavaa. Aina jostakusta tulee jonkun pisteellä kävijän elämän rakkaus, vaimo/sulhanen tmv, ja kuulee miten tulevaisuutta maalaillaan siinä vesitatuoinnin teon lomassa. Itseäni kysyttiin mm. Lappiin huuhtomaan kultaa, jätin tällä kertaa väliin kuitenkin. Festaritatuointeja haettiin paljon; mieleen jäi neljän hengen poikaporukka joista kaikille piti pätkiä ”Tupu/Hupu/Lupu/Subu”-tatska osiin ja laittaa yksittäiset nimet kunkin oikean kulmakarvan/silmän yläpuolelle. Sekä eräs silinteripäinen poika, jonka kanssa juteltiin paljon siitä miten rauhallinen ja lämminhenkinen festivaali Nummirock on, miten tulee aina tunne että se on kuin yksi suuri perhe. Hänelle tämä oli jo kymmenes Nummi putkeen.  Illan viimeisimmät esiintyjät jätin itse väliin kun olimme pistäneet pisteen kiinni, ja majoituksessa hyvin ripeästi unten maille.

Perjantaina taas aamuhommat, ruokaa, pakkaus ja alueelle, jossa oli tänään perinteisesti synkeä päivä bläkkis-teemalla. Pääesiintyjänä perjantaina olivat kotimainen Vorna sekä teiniaikojeni suosikki, Cradle of Filth jota päätin piipahtaa katsomaan muutaman kappaleen verran nostalgian vuoksi. Oli taas mukavan lämmin päivä ja vieressä kimmeltävä järvi houkutti kovasti. Oli myös vapauttavaa kävellä kerrankin pitkin Nummen aluetta ilman kenkiä! Pisteellä kävi jengiä, josta mieleenpainuvin taisi olla henkilö joka päätti tehdä minusta festarivaimonsa. Hänen kanssaan kommunikoiminen ja oleminen kyllä kasvatti itsessäni monenlaista tunnetta laidasta laitaan, mutta oli myös opettavainen kokemus siinä mielessä miten jatkossa vastaavanlaisten kanssa toimia. Kävin kastautumassa Saanan kanssa, kun meitä pyydettiin sinnikkäästi uimaan. Se oli hauska kokemus, ja meidän kanssa uimassa olleet huutelivatkin pisteen ohi mennessään ”Moi uimakaverit!”. Itse en osaa uida, joten minua uitettiin ja opetettiin uimaan. Nauramiseksi se uiminen enimmäkseen meni, mutta onneksi tuli kannustusta. 😀 aÄRR

 

Monelle meistä sateli myös kehuja sekä kiitosta työstä jota teemme, ja toivottiin monille festareille joissa YAD ei ole kai aiemmin ollutkaan. Oli usea syvällinen keskustelu, vaikken itse nin tällä kertaa tehnyt huumetestejä vaan keskityin epäonnenpyörän kanssa säheltämiseen. Iso osa porukkaa halusi myös keskustella asioista syvällisemminkin, mikä oli ihan jees, ettei tultu vain nopean vastauksen kanssa pyörittämään ja hakemaan äkkiä palkinto.

Perjantain parhaimpiin asioihin kuuluikin Saanan kanssa herra Spektaakkelin, Spekkelin, Spellgothin eli tuttavallisemmin ex-Turmion Kätilö-solistin Tuomas Rytkösen tapaaminen. Ja halaus! JA YHTEISKUVA!! aSpegg.jpg

Tuli sitä Filthiä käväistyä katsomassa. Aika kultaa muistot, sanotaanko näin, ja lähdin jo ennen keikan loppupuolta autolle hieman pettyneenä, ”Nymphetaminen” soidessa kävellessäni. Olin kuitenkin saanut juhannustanssinikin jo tanssia, mikä sekin oli ihan hauskaa.

Lauantaina alkoi sitten jo iskeä vähän surku puseroon, koska viimeistä päivää vietiin. Saimme myös sen perinteisen Nummi-sateen, ja sään viilenemisen viimeiselle päivälle. Piti sit ostaa vihdoin se Nummirock-huppari, kun iski vilu. Koitettiin silti vielä jaksaa, mutta kai meillä alla olevista kuvista päätellen alkoi olla jo joku raittiin ilman myrkytys käynnissä… aHAHA

AA

AAKUOLIN.jpg

Piipahdin myös Nummirockin olympialaisissa osallistumassa osana erästä porukkaa, johon hetkellisesti tarvittiin kolmas osallistuja. Oli mm. kottikärryissä istuskelemista sekä sokkona piti etsiä laukusta 7 erilaista esinettä vain näppituntuman avulla.

aPUVA

Pistimme pistettä kiinni noin Ruoskan aloitellessa keikkaa, koska sen jälkeen esiintyneet nimet alkoivat olla sen verta vetovoimaisia ettei pisteelle varmaan olisi enää ketään tullut.. tosin muutama poika harmitteli, että olimme jo ehtineet laittaa lapun luukulle koska olisivat tulleet vielä jutulle. Onneksi oli kassissa muutama hätävara-tikkari jotka annoin pojille tarrojen ja kondomin kera. Poikien ilo ja riemu olivat ylimmillään ja sain tiukan ryhmähalauksen. Piipahdin Mokoman lopetettua leirinnässä katsomassa, näkyykö tuttuja enää, ei näkynyt mutta hupaisia asioita ja nimiä kyllä paljon. Kävin mm. yhden leirinnän pöydällä tanssimassa varovaisesti, ja sain ehtoollisen – tosin ehtoollisviinin jätin väliin ja otin vain ehtoollisleipänä toimineen piparkakun. Viinin sijasta sain kuitenkin avaamattoman lähdevesipullon, joka tuli tarpeeseen. ❤ Hain vielä päärynäjäätelön kojusta ja fiilistelin viimeisen päivän tunnelmaa. Asuntoautoissa soi lastenlauluja sekä örinäheviä, ihmiset grillasivat ja lauloivat, joku otti ilta-aurinkoakin alasti nyt kun sade oli lakannut ja sää vähän selkiintynyt. Olo oli lämmin sisäisesti ja ulkoisesti.

AAEh.jpg

Pikkuhiljaa palasin taas festarialueelle, ja kävin telttalavalla katsomassa Suamenlejjonan – poijjaat kun on tulleet tutuiksi ja ennen keikkaa he kävivät niin ikään myös pisteellä halaamassa ja vaihtamassa kuulumiset. Laitoin heille myös sävyttävää huulirasvaa. Keikalla oli sen verran meininki katossa että en ihan loppuun asti ollut yleisössä – keikalla jaettiin jääkiekkomailoja Suomen MM-kullan johdosta, ja niistä tuli saatua biisien aikana muutama kerta hieman kipeästi takaraivoon. Radio Rock-stagella ja sen edustalla oli harras tunnelma: Swallow the Sun oli pian aloittamassa. Hain sitä ennen elämäni hirveimmän makuisen kahvin ja menin mellakka-aitaa vasten nojailemaan. Auringonsäteet lämmittivät poskia ja musiikin alkaessa herkistyin kovasti, vaikkei STS ollut aikaisemmin kuin nimellisesti tuttu minulle. Katsoin keikasta puolet, ja seikkailin vielä hetken aikaa alueella. Illan pääesiintyjänä oli Children of Bodom, sekin teiniaikojen suuria suosikkeja. Ennen keikkaa tuli vielä nopeasti nähtyä muutama tuttu ja mentyä hetkeksi mellakka-aidan lähelle. Keikka lähti ”Are you dead yet”-kappaleella ja hetken hyvin typerästä mielijohteesta sitten PITTIIN PYÖRIMÄÄN! Osumaahan siellä tuli, mutta onneksi porukka auttaa heti ylös. Loppukeikka meni kaukana pitistä poissa, mutta letti heilui huolella etenkin ”Hate Crew Deathrollin” tahtiin ja oli siinä letkajenkkaakin sekä rivitanssia. Lopuksi tuli ilotulitus ja kävelin vähän huterin askelin takaisin autolle. Nummi oli taas ohi tältä vuodelta ja Post Nummi Depression hiipi niskaan enimmän onnenhuurun alta. Jonkinasteinen massahepuli iski meille kaikille majoituksessa ja kuva ehkä kertoo taas siitäkin:

 

aaaaphh.jpg

Sunnuntaina siivoaminen, ja lähtö kohti Tamperetta takaisin. Kuuntelimme musiikkia ja pysähdyimme nopeasti Parkanon kohdalla hakemassa jäätelöitä yms. Kamat toimistolla paikoilleen ja kohti omia koteja. Kotona tulikin sitten mentyä aika suoraan kylpyyn.

Kiitos mukana olleille ja kiitos YAD taas yhdestä kivasta festarireissusta, jonka mahdollistatte ❤  – Katja


Aitoon Kirkastusjuhlat 6.-8.7

Päivä 1: Maalaismaisemia ja vintage kitaroita

Lauantai-iltana Tampereen toimistolta matkaan lähtivät Benjamin, Jenni, Valtsu, Enna, Janina ja allekirjoittanut. Saavuttuamme festarialueelle tuntui jotenkin oudolta, kun ensimmäistä kertaa kukaan ei kysynyt meiltä ajolupaa, henkkareita, tai oikeastaan juuri mitään muutakaan. Nyt jo kuudetta kesää YADin matkassa mukana olleena olen nähnyt monenlaisia festareita, mutta pienessä maalaisfestarissa oli jotenkin aivan oma fiilis. Tunnelma alueella oli rauhallinen ja vastaanotto mukavan lämminhenkinen. Oli hienoa nähdä, kuinka paljon festarikävijöitä oli tullut paikalle koko perheen voimin.

Oman illan kohokohta ehdottomasti oli festarit aloittanut Anssi Kelan keikka ja Gretschin vintage kitarat olivat karkkia silmille. Päälava oli sopivasti nimetty Rokkiliiteriksi, joka sopi oikein hyvin maalaistunnelmaan.

WhatsApp Image 2019-07-07 at 12.12.30

Päivä 2: Sadetta, jalan sitomista ja progea

Ilta alkoi sateisissa tunnelmissa ja panikoin, tuleeko pisteellemme yhtään kävijää. Aluksi vaikutti todella hiljaiselta, mutta vähitellen sateen lakattua kävijöitä riitti mukavasti.

WhatsApp Image 2019-07-08 at 00.23.13 (1)

Valtsun kanssa askarreltiin muovipussista, nippusiteistä ja teipistä kiva paketti Ennan jalan suojaksi.

WhatsApp Image 2019-07-07 at 19.11.39

Toisen illan parasta antia vanhalle progehipille oli illan päättänyt Ellips.

WhatsApp Image 2019-07-08 at 11.11.59

Päivä 3: Kokemusten jakoa, hämmentäviä tunteita ja kuluneita sanontoja

Viimeinen ilta oli myös hyvin sateinen, mutta siitä huolimatta teimme pisteellä festarin kävijäennätyksen.

Mieleen jäi mieshenkilö, joka halusi vastata lähes kaikkiin epäonnenpyörän kysymyksiin kertoen samalla olevansa itse huumeiden käyttäjä.

Jokaisella festarilla olen tottunut kuulemaan samoja kuluneita sanontoja (mm. ”Myyttekö te huumeita?”, ”Saaks täältä kannabista?” ”Mihin purkkiin mun pitää kusta?” ”Mitä, jos testi näyttää jotain?”, ”Ootteko te joku lahko?”), joilla kävijät yrittävät olla hauskoja. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Kun vanhat vitsit oli käyty läpi, heitti eräs herrasmies naurahtaen uuden ”Ei lapsille välttämättä tarvi tarjota huumeita!”. Niin… Tottahan se toki on, mutta ei minusta vitsailun aihe.

Keskustelujen osalta illan parasta antia itselle oli kaksi nuorta tyttöä, joiden kanssa keskustelin masennuksesta ja alkoholista. Kuuntelin mielenkiinnolla tyttöjen omakohtaisia kokemuksia, jonka jälkeen kerroin heille avoimesti, kuinka itse nuorempana yritin vuosia paeta masennusta runsaalla alkoholin käytöllä. Keskustelu olisi jatkunut vielä pidempäänkin, mutta tytöillä oli kiire katsomaan Popedaa ja harmiksi olimme ehtineet jo sulkea pisteen, kun näin heidät uudestaan. Tytöt halusivat lähtiessään ottaa vielä yhteiskuvan minun ja Benin kanssa.

WhatsApp Image 2019-07-08 at 23.02.41

Suurta ihmetystä minussa herätti, kun aiemmilla festareilla vesitatskat ovat olleet tosi kuuma juttu, mutta tällä kertaa sain tehdä koko kolmen päivän aikana tasan yhden tatskan. Eikä se ihmettely ja hämmennys siihen päättynyt. Toinen hämmentävä tilanne oli noin puoli tuntia ennen festareiden loppua, kun yksi järjestyksen valvoja ihmetteli, olemmeko alueella töissä. Jännä tunne, kun vasta viimeisen illan lopussa meiltä kysyttiin rannekkeita, vaikka olimme jo kolmatta iltaa paikalla.

 

Maza The Progehippi