Uncategorized

NUMMIROCK 2019 (19.-22.6.)

AANUMMI

 

Juhannus ja Nummirock alkavat olla itselleni jo muodostumassa traditioksi – tänä vuonna YADin matkassa mentiin allekirjoittaneen puolesta jo neljättä kertaa peräkkäin tanssimaan raskaammat juhannustanssit. Ehdin jo aluksi pelätä, että pitää keksiä jotakin muuta tekemistä juhannukselle kunnes joku perui ja tuli viestiä festarivastaava Saanalta, että lähdenkö messiin. Eipä tarvinnut kysyä kahdesti.
Meitä lähti mukaan matkaan myös kuskimme Juno jo toista kertaa, itselleni uusina kasvoina kakkoskuskimme Touko sekä Enna ja Nummi-untuvikko, juniorimme Milja.

Reissu starttasi poikkeuksellisesti aiempiin vuosiin verrattuna Tampereen toimistolta, josta lähdettiin keskiviikkoaamuna niin täydellä pakulla että tuntui kun olisi lähteny kolmeksi vuodeksi johonkin keskelle ei-mitään. 😀
(Silti unohtui asioita toimistolle.)
Haettiin vielä Lidlistä nopeasti kaikille ensiksi virvoitusjuomia, koska yllättävää kyllä oli hyvin hyvin lämmin sää ja autossakin melko kuuma ja tiivis tunnelma. Matka meni leppoisasti turisten niitä näitä.

LIMUG

Perillä Kauhajoella majoituttiin, käytiin läpi nimikierros ja käytännön asiat, mentiin kauppareissulle ja alettiin väkertää ruokaa. Syötyämme lähdettiin alueelle hakemaan rannekkeet, sekä kasaamaan teltta. Ja voi sitä tunnetta, kun näki tämän kyltin taas ❤ Kaikki ne tutut maisemat saivat melkein itkun partaalle.NUMSKA

AMOI

 

Kokosimme teltan ja päädyimme yhteistuumin lähtemään melko pian jo alueelta takaisin majoitukseen, Nummi alkaisi kunnolla kuitenkin vasta seuraavana päivänä. Ennen alueelta lähtöä kävimme kaikki jo tutuiksi tulleen Horror Shopin kojulla ostamassa pinssejä ja muuta mukavaa. Heidän huumorintajunsa iskee ainakin itseeni kuin veitsi kuumaan voihin. Ostin kyseisiä pinssejä viime vuonnakin, mutta hukkasin Vargin sekä Päivin. Nyt pitää vaalia näitä aarteita paremmin.

BINS

Ajettiin takaisin Kauhajoen keskustaan. Osa meni nukkumaan melko pian ja osa käväisi saunassa. Ollessamme kasaamassa telttaa alueella oli majoitukseen ilmestynyt mystinen lappu, että saisimme varhain aamulla vieraan pariksi tunniksi tiloihimme. o_O Mietiskelimme että millä asialla kyseinen henkilö tulee; jos olisi joku mahdollisesti meluisa huoltoasia kyseessä, niin saisimmekohan sen suhteen nukkua rauhassa vai miten kävisi. (Kyllä saimme, onneksi, huoltoasiakin paljastui tietokonetöiksi.)

Torstaina herättiin, tehtiin syömistä, kasattiin itsemme ja eväät autoon, ajoimme alueelle ja laitoimme hommat käyntiin ihmeellisen aurinkoisessa säässä, joka on Nummirockille erittäin epätavallinen asia. Oli taas kuin olisi ollut vuoden poissa kotoa, ja heti lämmitti mieltä tulla paikalle. Menomatkalla alueelle kuuntelimme mm. Muumimusiikkia virittäytyäksemme Nummifiiliksiin.
Pisteellä käväisi porukkaa heti ekana päivänä tosi hyvin, mutta suosikki kaikista kävijöistä oli ehdottomasti tämä Möykky-niminen herrasoletettu, joka vain juoksi jalkoihimme kerjäämään rapsutuksia. Omistajan huhuilusta huolimatta ei meinannut Möykky millään lähteä hyväksi havaitsemaltaan paikalta meidän pisteellämme. Ollaanhan me nyt aika ihania hei, parasta festariseuraa saat meistä 😉 Kaveri sulatti kyllä meidän sydämet kovasti.MOYKKY

Torstain yhtyeistä tuli minun käytyä katsomassa vain Huora, joka veti hyvän keikan. Olen monesti kuullut heidän esiintymisensä, mutten mennyt liiemmin katsomaan. Nyt kannatti kyllä! Heitä on tullut luukutettua ennen ja etenkin jälkeen Nummen tosi paljon.

HUARA

Pisteellä tuli käymään niin uusia, kuin vanhoja tuttuja, joista yksi suosikkini on tämä huskyhattu-häiskä – joka tulee lähinnä siksi, että meiltä saa aina varmasti tikkareita. Ja fantsuja tarroja. Lisäksi me ollaan muutenkin ”6/5”.ARTOBOI

Ja koska Nummirock on rakkauden juhla ja festivaali, niin tottakai vähintään puolet meidän jengistä saa aina kosintoja sekä muuta vastaavaa. Aina jostakusta tulee jonkun pisteellä kävijän elämän rakkaus, vaimo/sulhanen tmv, ja kuulee miten tulevaisuutta maalaillaan siinä vesitatuoinnin teon lomassa. Itseäni kysyttiin mm. Lappiin huuhtomaan kultaa, jätin tällä kertaa väliin kuitenkin. Festaritatuointeja haettiin paljon; mieleen jäi neljän hengen poikaporukka joista kaikille piti pätkiä ”Tupu/Hupu/Lupu/Subu”-tatska osiin ja laittaa yksittäiset nimet kunkin oikean kulmakarvan/silmän yläpuolelle. Sekä eräs silinteripäinen poika, jonka kanssa juteltiin paljon siitä miten rauhallinen ja lämminhenkinen festivaali Nummirock on, miten tulee aina tunne että se on kuin yksi suuri perhe. Hänelle tämä oli jo kymmenes Nummi putkeen.  Illan viimeisimmät esiintyjät jätin itse väliin kun olimme pistäneet pisteen kiinni, ja majoituksessa hyvin ripeästi unten maille.

Perjantaina taas aamuhommat, ruokaa, pakkaus ja alueelle, jossa oli tänään perinteisesti synkeä päivä bläkkis-teemalla. Pääesiintyjänä perjantaina olivat kotimainen Vorna sekä teiniaikojeni suosikki, Cradle of Filth jota päätin piipahtaa katsomaan muutaman kappaleen verran nostalgian vuoksi. Oli taas mukavan lämmin päivä ja vieressä kimmeltävä järvi houkutti kovasti. Oli myös vapauttavaa kävellä kerrankin pitkin Nummen aluetta ilman kenkiä! Pisteellä kävi jengiä, josta mieleenpainuvin taisi olla henkilö joka päätti tehdä minusta festarivaimonsa. Hänen kanssaan kommunikoiminen ja oleminen kyllä kasvatti itsessäni monenlaista tunnetta laidasta laitaan, mutta oli myös opettavainen kokemus siinä mielessä miten jatkossa vastaavanlaisten kanssa toimia. Kävin kastautumassa Saanan kanssa, kun meitä pyydettiin sinnikkäästi uimaan. Se oli hauska kokemus, ja meidän kanssa uimassa olleet huutelivatkin pisteen ohi mennessään ”Moi uimakaverit!”. Itse en osaa uida, joten minua uitettiin ja opetettiin uimaan. Nauramiseksi se uiminen enimmäkseen meni, mutta onneksi tuli kannustusta. 😀 aÄRR

 

Monelle meistä sateli myös kehuja sekä kiitosta työstä jota teemme, ja toivottiin monille festareille joissa YAD ei ole kai aiemmin ollutkaan. Oli usea syvällinen keskustelu, vaikken itse nin tällä kertaa tehnyt huumetestejä vaan keskityin epäonnenpyörän kanssa säheltämiseen. Iso osa porukkaa halusi myös keskustella asioista syvällisemminkin, mikä oli ihan jees, ettei tultu vain nopean vastauksen kanssa pyörittämään ja hakemaan äkkiä palkinto.

Perjantain parhaimpiin asioihin kuuluikin Saanan kanssa herra Spektaakkelin, Spekkelin, Spellgothin eli tuttavallisemmin ex-Turmion Kätilö-solistin Tuomas Rytkösen tapaaminen. Ja halaus! JA YHTEISKUVA!! aSpegg.jpg

Tuli sitä Filthiä käväistyä katsomassa. Aika kultaa muistot, sanotaanko näin, ja lähdin jo ennen keikan loppupuolta autolle hieman pettyneenä, ”Nymphetaminen” soidessa kävellessäni. Olin kuitenkin saanut juhannustanssinikin jo tanssia, mikä sekin oli ihan hauskaa.

Lauantaina alkoi sitten jo iskeä vähän surku puseroon, koska viimeistä päivää vietiin. Saimme myös sen perinteisen Nummi-sateen, ja sään viilenemisen viimeiselle päivälle. Piti sit ostaa vihdoin se Nummirock-huppari, kun iski vilu. Koitettiin silti vielä jaksaa, mutta kai meillä alla olevista kuvista päätellen alkoi olla jo joku raittiin ilman myrkytys käynnissä… aHAHA

AA

AAKUOLIN.jpg

Piipahdin myös Nummirockin olympialaisissa osallistumassa osana erästä porukkaa, johon hetkellisesti tarvittiin kolmas osallistuja. Oli mm. kottikärryissä istuskelemista sekä sokkona piti etsiä laukusta 7 erilaista esinettä vain näppituntuman avulla.

aPUVA

Pistimme pistettä kiinni noin Ruoskan aloitellessa keikkaa, koska sen jälkeen esiintyneet nimet alkoivat olla sen verta vetovoimaisia ettei pisteelle varmaan olisi enää ketään tullut.. tosin muutama poika harmitteli, että olimme jo ehtineet laittaa lapun luukulle koska olisivat tulleet vielä jutulle. Onneksi oli kassissa muutama hätävara-tikkari jotka annoin pojille tarrojen ja kondomin kera. Poikien ilo ja riemu olivat ylimmillään ja sain tiukan ryhmähalauksen. Piipahdin Mokoman lopetettua leirinnässä katsomassa, näkyykö tuttuja enää, ei näkynyt mutta hupaisia asioita ja nimiä kyllä paljon. Kävin mm. yhden leirinnän pöydällä tanssimassa varovaisesti, ja sain ehtoollisen – tosin ehtoollisviinin jätin väliin ja otin vain ehtoollisleipänä toimineen piparkakun. Viinin sijasta sain kuitenkin avaamattoman lähdevesipullon, joka tuli tarpeeseen. ❤ Hain vielä päärynäjäätelön kojusta ja fiilistelin viimeisen päivän tunnelmaa. Asuntoautoissa soi lastenlauluja sekä örinäheviä, ihmiset grillasivat ja lauloivat, joku otti ilta-aurinkoakin alasti nyt kun sade oli lakannut ja sää vähän selkiintynyt. Olo oli lämmin sisäisesti ja ulkoisesti.

AAEh.jpg

Pikkuhiljaa palasin taas festarialueelle, ja kävin telttalavalla katsomassa Suamenlejjonan – poijjaat kun on tulleet tutuiksi ja ennen keikkaa he kävivät niin ikään myös pisteellä halaamassa ja vaihtamassa kuulumiset. Laitoin heille myös sävyttävää huulirasvaa. Keikalla oli sen verran meininki katossa että en ihan loppuun asti ollut yleisössä – keikalla jaettiin jääkiekkomailoja Suomen MM-kullan johdosta, ja niistä tuli saatua biisien aikana muutama kerta hieman kipeästi takaraivoon. Radio Rock-stagella ja sen edustalla oli harras tunnelma: Swallow the Sun oli pian aloittamassa. Hain sitä ennen elämäni hirveimmän makuisen kahvin ja menin mellakka-aitaa vasten nojailemaan. Auringonsäteet lämmittivät poskia ja musiikin alkaessa herkistyin kovasti, vaikkei STS ollut aikaisemmin kuin nimellisesti tuttu minulle. Katsoin keikasta puolet, ja seikkailin vielä hetken aikaa alueella. Illan pääesiintyjänä oli Children of Bodom, sekin teiniaikojen suuria suosikkeja. Ennen keikkaa tuli vielä nopeasti nähtyä muutama tuttu ja mentyä hetkeksi mellakka-aidan lähelle. Keikka lähti ”Are you dead yet”-kappaleella ja hetken hyvin typerästä mielijohteesta sitten PITTIIN PYÖRIMÄÄN! Osumaahan siellä tuli, mutta onneksi porukka auttaa heti ylös. Loppukeikka meni kaukana pitistä poissa, mutta letti heilui huolella etenkin ”Hate Crew Deathrollin” tahtiin ja oli siinä letkajenkkaakin sekä rivitanssia. Lopuksi tuli ilotulitus ja kävelin vähän huterin askelin takaisin autolle. Nummi oli taas ohi tältä vuodelta ja Post Nummi Depression hiipi niskaan enimmän onnenhuurun alta. Jonkinasteinen massahepuli iski meille kaikille majoituksessa ja kuva ehkä kertoo taas siitäkin:

 

aaaaphh.jpg

Sunnuntaina siivoaminen, ja lähtö kohti Tamperetta takaisin. Kuuntelimme musiikkia ja pysähdyimme nopeasti Parkanon kohdalla hakemassa jäätelöitä yms. Kamat toimistolla paikoilleen ja kohti omia koteja. Kotona tulikin sitten mentyä aika suoraan kylpyyn.

Kiitos mukana olleille ja kiitos YAD taas yhdestä kivasta festarireissusta, jonka mahdollistatte ❤  – Katja

Mainokset

Aitoon Kirkastusjuhlat 6.-8.7

Päivä 1: Maalaismaisemia ja vintage kitaroita

Lauantai-iltana Tampereen toimistolta matkaan lähtivät Benjamin, Jenni, Valtsu, Enna, Janina ja allekirjoittanut. Saavuttuamme festarialueelle tuntui jotenkin oudolta, kun ensimmäistä kertaa kukaan ei kysynyt meiltä ajolupaa, henkkareita, tai oikeastaan juuri mitään muutakaan. Nyt jo kuudetta kesää YADin matkassa mukana olleena olen nähnyt monenlaisia festareita, mutta pienessä maalaisfestarissa oli jotenkin aivan oma fiilis. Tunnelma alueella oli rauhallinen ja vastaanotto mukavan lämminhenkinen. Oli hienoa nähdä, kuinka paljon festarikävijöitä oli tullut paikalle koko perheen voimin.

Oman illan kohokohta ehdottomasti oli festarit aloittanut Anssi Kelan keikka ja Gretschin vintage kitarat olivat karkkia silmille. Päälava oli sopivasti nimetty Rokkiliiteriksi, joka sopi oikein hyvin maalaistunnelmaan.

WhatsApp Image 2019-07-07 at 12.12.30

Päivä 2: Sadetta, jalan sitomista ja progea

Ilta alkoi sateisissa tunnelmissa ja panikoin, tuleeko pisteellemme yhtään kävijää. Aluksi vaikutti todella hiljaiselta, mutta vähitellen sateen lakattua kävijöitä riitti mukavasti.

WhatsApp Image 2019-07-08 at 00.23.13 (1)

Valtsun kanssa askarreltiin muovipussista, nippusiteistä ja teipistä kiva paketti Ennan jalan suojaksi.

WhatsApp Image 2019-07-07 at 19.11.39

Toisen illan parasta antia vanhalle progehipille oli illan päättänyt Ellips.

WhatsApp Image 2019-07-08 at 11.11.59

Päivä 3: Kokemusten jakoa, hämmentäviä tunteita ja kuluneita sanontoja

Viimeinen ilta oli myös hyvin sateinen, mutta siitä huolimatta teimme pisteellä festarin kävijäennätyksen.

Mieleen jäi mieshenkilö, joka halusi vastata lähes kaikkiin epäonnenpyörän kysymyksiin kertoen samalla olevansa itse huumeiden käyttäjä.

Jokaisella festarilla olen tottunut kuulemaan samoja kuluneita sanontoja (mm. ”Myyttekö te huumeita?”, ”Saaks täältä kannabista?” ”Mihin purkkiin mun pitää kusta?” ”Mitä, jos testi näyttää jotain?”, ”Ootteko te joku lahko?”), joilla kävijät yrittävät olla hauskoja. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Kun vanhat vitsit oli käyty läpi, heitti eräs herrasmies naurahtaen uuden ”Ei lapsille välttämättä tarvi tarjota huumeita!”. Niin… Tottahan se toki on, mutta ei minusta vitsailun aihe.

Keskustelujen osalta illan parasta antia itselle oli kaksi nuorta tyttöä, joiden kanssa keskustelin masennuksesta ja alkoholista. Kuuntelin mielenkiinnolla tyttöjen omakohtaisia kokemuksia, jonka jälkeen kerroin heille avoimesti, kuinka itse nuorempana yritin vuosia paeta masennusta runsaalla alkoholin käytöllä. Keskustelu olisi jatkunut vielä pidempäänkin, mutta tytöillä oli kiire katsomaan Popedaa ja harmiksi olimme ehtineet jo sulkea pisteen, kun näin heidät uudestaan. Tytöt halusivat lähtiessään ottaa vielä yhteiskuvan minun ja Benin kanssa.

WhatsApp Image 2019-07-08 at 23.02.41

Suurta ihmetystä minussa herätti, kun aiemmilla festareilla vesitatskat ovat olleet tosi kuuma juttu, mutta tällä kertaa sain tehdä koko kolmen päivän aikana tasan yhden tatskan. Eikä se ihmettely ja hämmennys siihen päättynyt. Toinen hämmentävä tilanne oli noin puoli tuntia ennen festareiden loppua, kun yksi järjestyksen valvoja ihmetteli, olemmeko alueella töissä. Jännä tunne, kun vasta viimeisen illan lopussa meiltä kysyttiin rannekkeita, vaikka olimme jo kolmatta iltaa paikalla.

 

Maza The Progehippi


Himos Juhannus 20.-22.6.

Päivä 1: Vanha jengi kasaan ja bilettämään

WhatsApp Image 2019-06-20 at 21.49.44

Lähdimme festareille neljän hengen porukalla (Eetu, Pinja, Janne ja allekirjoittanut). Aluksi hieman epäröin ja pelkäsin, kuinka pärjäämme noin pienellä porukalla. Pelko osoittautui turhaksi ja suoriuduimme erinomaisesti. Aiemmilta festareilta tuttu huumetesti ei selvästikään ollut yhtä suosittu kuin uudempi epäonnenpyörä. Huumetestin suosituin aihe oli kavereiden ja läheisten päihteiden käyttö. Monia tuntui myös kiinnostavan oma suhtautumiseni päihteisiin ja erityisen miellyttävän keskustelun kävin naisen kanssa, joka kertoi olevansa vartija.

WhatsApp Image 2019-06-20 at 16.58.32

Edellisen vuoden festareista viisastuneina tiesimme vesitatuointien olevan kova hitti ja niinpä yritin pakata niitä lähtiessä mukaan niin paljon, että jäisi jopa yli. Monet festarikävijät olivat tulleet joko pienissä tai isommissa kaveriporukoissa ja porukan kesken saattoi olla esim. samanlaiset asut jokaisella. Näin ollen kaveriporukoiden kesken kaikki halusivat myös samanlaiset tatuoinnit. Mieleeni jäi kolmen miehen porukka, joilla oli paitoihin painettu nimet Tupu, Hupu ja Lupu. Kolmikko halusi samat nimet tatuoituna otsaan.

Päivä 2: Progehippejä, paljasta pintaa ja tatskoja

Tänään Janne vaihtui Hennaan. Perjantai alkoi hyvin vaihtelevin sää olosuhtein. Ajaessamme festarialueelle ajoittain satoi ja hetken päästä taas paistoi aurinko.

WhatsApp Image 2019-06-22 at 13.27.12

Itse odotin näkeväni Ellipsin keikan eturivistä ja toivoin myös, että keikan aikana sataisi oikein kunnolla. Miksi? Edellisenä iltana jengiä oli niin paljon Popedan aikana, etten suuren ihmismassan keskeltä nähnyt muutaman ensimmäisen biisin aikana yhtään mitään. Koska luonnollisesti pääsimme alueelle ennen porttien aukeamista, ryntäsin heti eturiviin odottamaan Ellipsiä ja sain katsoa soundcheckin aivan yksin. Toiveeni kunnon sateesta toteutui myös keikan aikana, sillä hetken aikaa jyrisi ukkonen ja vettä satoi kaatamalla. Lavan edustalla oli siis hyvin rauhallista ja ei tarvinnut pelätä, milloin joku tönisi minut pois eturivistä. Tämä vanha progehippi oli oikein onnellinen katsoessaan hippisieluja lavalla.

 

Pisteellämme ylivoimainen suosikki tänään(kin) oli vesitatskat ja minut nimettiin tatuointimestariksi.

 

Porukkaa riitti moneen otteeseen aivan jonoksi asti ja paljasta pintaakin vilkkui. Naiset halusivat tatuointeja rintoihinsa ja kaksi miestä pakaroihin.

Vastaavamme Eetu villitsi porukkaa dinosaurus asussaan.

WhatsApp Image 2019-06-21 at 14.42.10

Päivä sujui pääasiassa rauhallisesti, mutta yhden tilanteen koin todella ahdistavaksi. Pisteellemme tuli yksi kävijä, joka ei tuntunut lähtevän kulumallakaan pois. Asenne hänellä oli jo tullessaan kovin provosoiva ja selvästi huomasi, kuinka hän yritti kaiken aikaa ärsyttää ja päästä ihon alle. Eetu hoiti tilanteen hienosti, sillä minulla alkoi voimavarat olla lopussa ja kyseinen mies viipyi pisteellä puolitoista tuntia.

Päivä 3: Väsyneitä juhlijoita ja nostalgisia lapsuusmuistoja

Kolmas päivä alkoi tosi tuulisena ja kylmänä. Porttien avauduttua mietin, verottaako sääolosuhteet kävijöiden määrää, kun oli kylmä. Olin väärässä. Aluksi meno vaikutti hyvin rauhalliselta ja juhlijat väsyneiltä. Mitä lähemmäksi iltaa mentiin ja festarikansa oli saanut pahimmat krapulahöyryt haihdutettua, meno vain kasvoi.

Mieleenpainuvin tilanne oli, kun nuori nainen istui pisteemme vieressä ja samaan aikaan kaksi nuorta miestä vastaili epäonnenpyörän kysymyksiin. Nainen kommentoi aina väliin ”Ottakaa korvatulpat, että mä saan ne!”. Mieskaksikko kuitenkin jätti naisen täysin huomiotta ja hän vaikutti hieman surulliselta. Lohdutukseksi menin hänen luokseen ja annoin hänelle korvatulpat. Hän halasi minua ja huusi kavereilleen, kuinka olen ihana poika. Tytöt kertoivat, kuinka he ovat nukkuneet autossa ja siksi tarvitsevat korvatulppia, kun kaikki äänet kuuluvat auton sisälle.

Illan päätti mukavasti Bomfunk MC’s, jota jäimme kaikki katsomaan. Tunsin nuortuneeni 20 vuotta, koska heidän setistään tunnistamani biisit olivat silloin kova juttu. Nostalgiaa!!

Kokonaisuutena festarista jäi hyvä fiilis ja kohdeyleisön huomioon ottaen voin todeta, että olimme täysin oikeassa paikassa.

 

Matti, YADin vapaaehtoinen

 


Festarikesä startattu!

Festarikesä on pärähtänyt käyntiin ja takana onkin jo Yläkaupungin Yö, Maailma kylässä – tapahtuma sekä Toukofest. Yläkaupungin Yöhön osallistuttiin toukokuussa YADin festarityönkoulutuksen yhteydessä, jossa uudet vapaaehtoisemme pääsivät tutustumaan infopistetyöskentelyyn heti käytännössä. Aurinkoinen keli helli meitä tuona viikonloppuna ja infopisteily olikin onnistunut oppimisreissu uusille vapareille. Sieltä varmasti jäi käteen ripaus kokemusta ja rohkeutta lähteä kesän fesuille mukaan YADin matkassa.

IMG_20190519_115125

Yläkaupungin Yö – kaupunkifestari Jyväskylässä

Maailma kylässä – tapahtumassa mukana olosta voit käydä lukasee Nooran kirjoituksen täältä.

Jyväskylässä järjestettävillä Toukofesteillä vaparit viettivät aika intensiivisen päivän. Päivän aikana kohdattiin lukuisia ala-ja yläkoululaista.

”Hei. Oltiin tänää 3 hengen voimin toukofesteillä, porukkaa oli paljon ja pisteellä kävi ihan tosi älyttömästi porukkaa. Veikkaan et ainakin 85% festarilaisista kävi ainakin kerran käymässä juttusilla, kortsut ja tikkarit loppu 2 krt kesken 😀 oli ihan huippua ja hauskaa 🙂 päivän pelasti kun ihana Jyväskylän oppisopimus työntekijä Janina haki toimistolta kahvia 😀 vaikka oli vilkasta ja ei juurikaan taukoja niin pieneen porukkaan nähden pärjättii tosi hyvin 🙂 -Erika

ttoukofest2019

Jyväskylässä Hipposhallilla järjestettävät Toukofestit järjestettiin tänä vuonna viimeisen kerran.

Tänä kesänä YADin toiminnassa vapaaehtoisemme saavat myös kerätä Open Badge – digitaalisia osaamismerkkejä. Festarikohtaisia Badgeja myönnetään reissussa mukana olleille vapareille. Nämä ovat hauskoja ja käteviä tunnustuksia toimintaamme osallistumisesta. Tätä voi hyödyntää hyvin mm. työnhaun yhteydessä, kun halutaan kertoa enemmän siitä, että missä kaikissa jutuissa sitä on tullut oltua mukana vapaaehtoistoiminnan tiimoilta.

osaamismerkki_info-jafestarityö_nummi

Badge – esimerkki 🙂

Seuraavat fesut minne vapaaehtoisemme suuntaavat kesäkuun osalta ovat nämä:

3

Saaristo Openiin emme tällä kertaa pääse lähtemään 😦 Mutta kesäkuussa Nummeen, Himokseen sekä Provinssiin mennään! 🙂 ( jos vain jengi pysyy kesäflunssasta loitolla) Suunnittelukuva: Made by Maria

Jäämme odottamaan millaisia tarinoita näiltä reissulta kehkeytyy! Mukavaa ja lämpöistä kesää just sulle! 🙂

Fesuterkuin,

Iida YAD


Maailma kylässä 25.-26.5.2019

Viikko sitten vietettiin Maailma kylässä -festareita, joissa pääsin ensimmäistä kertaa pitämään YADin infopistettä. Nyt on mainio hetki palata vielä hetkeksi niihin fiiliksiin ja siihen, mitä kokemuksia tapahtumasta jäi käteen.

Löysin tieni lauantaiaamuna Helsingin rautatieasemalle, jossa saimme festaritiimin kasaan: meidän Maailma kylässä -porukka koostui kahdesta vähän kokeneemmasta konkarista ja kahdesta tuoreesta yadilaisesta – näistä kuulun itse jälkimmäiseen. Viikonlopun ohjelmassa oli siis ensimmäinen oma festarireissuni Yadin infopisteellä ja samalla ensimmäinen kertani Maailma kylässä -festareilla.

Festarialueen keskiössä oli suuri teltta varattuna eri järjestötoimijoille. Kun olimme löytäneet paikkamme, piste oli nopeasti kasassa. Kuin huomaamatta myös ympärillä olevat pöydät täyttyivät ja järjestäjien lisäksi teltassa alkoi liikkua uteliasta festarikansaa.

Oikeastaan ainoa asia, mikä hieman jännitti, oli huumetestin vetäminen, kun sitä en ollut vielä tehnyt. Pisteellä toimiminen tuntui kuitenkin nopeasti luontevalta, mitä tuki festarien mainio ja lämmin ilmapiiri, joka jatkui läpi tapahtuman.

Kävijäkunta oli luultavasti jokseenkin erilaista, kuin muilla festareilla. Pisteellä pääsi paljon esittelemään YADin toimintaa ammattinsa puolesta kiinnostuneille. Moni pisteen kävijöistä työskenteli sote-alalla tai opiskeli alaa. Muutama oli jollain tapaa ollut YADin toiminnassa aiemmin mukana ja tuli kurkkaamaan, millainen meininki meillä on.

Moni ohikulkeva tuntui ottavan huumetestin kirjaimellisesti. Silti pienen hämmennyksen saattelemana moni otti haasteen vastaan. Vaikka keskustelut olivat melko tiiviitä, uskon silti että ne herättivät myös uusia ajatuksia, sillä vastauksia täytyi usein hieman pohtia sen sijaan, että kaikkeen olisi löytynyt mielipide valmiiksi.

Mieleeni jäi erityisesti yksi asiakas, joka halusi erityisesti keskustella kavereiden ja sukulaisten päihteiden käytöstä tajuttuaan, ettei oikeastaan tiedä, miten toimisi, jos havaitsisi läheisellä ongelmakäyttöä. Se halu ottaa selvää jätti jotenkin lämpimän fiiliksen. Valmiita vastauksia oli tietysti vaikea antaa, kun tilannetta ei ollut ainakaan vielä olemassa, mutta toivon, että keskustelu antoi uusia näkemyksiä ja tuki halua hankkia lisää tietoa.

Pisimmät keskustelut syntyivät kuitenkin huumetestien ulkopuolella tarrojen jakamisen ja vesitatuointien teon lomassa: moni oli huolissaan nuorten lisääntyneestä huumeiden käytöstä, osa halusi keskustella YADin toiminnasta ja ehkäisevästä päihdetyöstä. Ajatuksia vaihdettiin myös huumeiden dekriminalisoinnista.

Kokonaisuudessaan Maailma kylässä oli rauhallinen ja hyväntuulinen kokemus, joka antoi paljon lyhyessä ajassa. Hienointa oli oppia uutta omasta työskentelystä, omista vahvuuksista ja ihmisten kohtaamisesta. Tästä kelpaa jatkaa seuraaville festareille. 🙂

Noora, YADin festarivapaaehtoinen


Porispere 3-5.8.2018

Moikkelis moi. Siitä on pitkä aika kun viimeksi olen festariblogia raapustellut. Toimin porukan vastaavana porisperen reissulla, fessuille oli tarkoitus lähteä 6 henkeä, mutta porukkaa saatiinkin kasaan vain minä plus 3. Reissu lähti liikenteeseen tampereen toimistolta kamalalla vihreällä vuokra-autolla.

Mieli piristyi samointein majapaikalle päästyämme, porin a-killan yhteyshenkilö oli ihan mahtava persoona ja tyyppi. Majoitustilat oli muihin reissuihin nähden ihan luksusta, sängyt oli valmiiksi pedattuja meitä varten vain odottamassa meitä kellähtämään maate. Majapaikan sijainti oli myöskin ihan täydellinen, fessupaikalle noin 1 km ja kauppakin lyhyen ajomatkan päässä.

Porisperen yhteyshenkilö oli myöskin todella avulias, oli helposti tavoitettavissa ja selitti kaiken tarvittavan , ei tarvinut kovinkaan paljoa alun jälkeen häntä kontaktoida.

Jollei joku ei ole käynyt koskaan porissa niin suosittelen kesällä käymään , kaupunki on todella kaunis kesällä ja rauhallinen. Ampiasia siellä oli kyllä ihan pirusti, pisteellä niitä pörräsi jatkuvasti.

Tuli ihan yllärinä kuinka mukavaa porukkaa porissa onkaan! pisteellä kävi ihan kohtuullisesti porukkaa kun ottaa huomioon että festarit ei suurimmasta päästä ole. Saatiin vakiokävijöitäkin pisteelle jotka tuli läpi festareiden heittämään meidän kanssa läppää ja ihan vakavastikin keskustelemaan asioista.

Esiintyjäkatras oli aika laidasta laitaan, jokaiselle jotakin rapista punkkiin.

Tämän tapahtuman erikoisuutena oli sunnuntai joka oli enemmänkin tarkoitettu perheille ja pienemmille, tuntui ehkä että kortsut ei ihan sunnuntaipäivälle sopinut kun pisteen edustalla pyöri ihan pienokaisia. Tilanteeseen reagoimme ja otimme pois näkyviltä ehkä pahimmat Sloganit. Vesitatuoinnit kyllä meni kaupaksi.

Tapahtuma oli yleisesti aika puuduttava neljälle hengelle varsinkin kun kesä oli lopussa ja festarireissuja jo useampi ainakin minulla alla, mutta hyvin selvisimme yad hengellä ja veimme homman kunnialla loppuun vaikkakin väsyneinä.

Festarikesä saatettu loppuun! Kiitos tästäkin mahtavasta kesästä kaikille vapareille ja työntekijöille! Ensi vuonna sitten taas uudestaan 🙂

-Dinosaurus Eetu

 

 


Kosmos 2018

Olen erittäin myöhässä, festareista on vierähtänyt jo kaksi kuukautta. Kosmos järjestettiin 6-8.7 Närhilässä, aika lähellä Mikkeliä, joten taitaa olla jo korkea aika kirjoittaa tämä postaus. Kosmos oli aivan upea kokemus, ja voin sanoa että sinne meno jännitti, mutta todella hyvällä tavalla, sillä olin tietysti kuullut Kosmoksen villistä menosta jo aikaisemmin, mutta todella kovasti se myös kiehtoi minua.

Mikkeliin lähdettiin Tampereelta söpöllä vihreällä pikkubussilla torstaina, johon saatiin kuin saatiinkin ängettyä kaikki tavarat, vaikka aluksi muutama telttakeppi unehtuikin matkasta. Mikkelin päässä napattiin kyytiin muutama vapari ja jatkettiin sitten Ristiinaan majoitukseen, josta valitettavasti jouduimme seuraavana päivänä siirtymään Visulahteen sillä majoituksemme kunto oli niin huono, ettei siellä pystynyt olemaan. Majoituksessa ei mitään muuta ongelmaa kuin se että jouduttiin ostamaan kattila. Ja paistinpannu. Mutta muuten hyvä.

Itse Kosmos oli paikkana upea. Keskellä metsää nousee yhtäkkiä neljä lavaa ja miellyttävän tasainen jumputus. Musiikki ei siis lakkaa koko tämän 48 tunnin aikana jona festarit järjestetään. Ideaalitilanteessahan täällä siis vietettäisiin 48 tuntia putkeen, jonka huomasi siitä että kun me väsyneenä illalla haluttaisiin kotiin, ei se ollut niin helppoa sillä autolla paikassa kulkemista ei ollut hirveästi ajatelluit kuin hätätilanteissa, mutta tästäkin selvittiin. Telttamme sijainti oli Bazaarialueella, jossa oli ruokakojuja ja muutama vaate/korukoju. Naapuritelttamme kolme ihanaa hippileidiä tarjosi meille teetä ja paljon mukavaa juttuseuraa hiljasempina hetkinä.

Kosmos ei ehkä YAD:in näkökulmasta ollut kaikken tuottosin paikka, sillä kävijöitä ei älyttömästi ollut. Sanoisin näistä festareista että ei se määrä, vaan se laatu. Ihmiset saattoivat ehkä hiukan säikähtää YAD:in nimeä, mutta kun kerrottiin mitä oikeasti ollaan tekemässä saatiin loistavia keskusteluja aikaan. Voisin silti sanoa että parhaat keskustelut silti tuli kun oli viettämässä aikaansa teltan ulkopuolella alueen vilinässä. Henkilökohtaisesti paras keskusteluni oli yhden miellyttävän herrasmiehen kanssa joka teki mulle tatskan vikan päivän vikoina tunteina. Kyseinen asia oli mulle tosi tärkee sillä Kosmos oli varmasti vuoteni kohokohtia ja haluun muistaa tän homman ikuisesti!

Joka päivä satoi ja paistoi. Pääosin oli ihan hyvä sää mutta muutaman sadekuuron jälkeen oli teltassa aika mutaisat oltavat. Onneksi se ei menoa haitannut ja keltaiset sadetakit saivat taas ulkoilua. Voin sanoa että oli todella miellyttävää kerrankin olla festareilla kunnolla sään ja luonnon armoilla, kun oikeasti sivilisaatio oli kaukana eikä asfalttitie alkanut kymmeniin minuutteihin ajamisesta. En voi edes sanoin kuvailla kuinka loistava ilmapiiri kyseisessä metsäläntissä oli.

Päivät kului hävettävän nopeasti ja oisin voinut vielä joka ilta jäädä sinne myöhempään. Jotenkin se paikka näytti parhammuuttaan pimeällä ja illan tullen. Mutta pian koitti kotiin lähtö, ja taas kerran oli hiukan tilaongelmia autossa, mutta asiat saatiin jotenkin hoitumaan ja tetristä hetken pelattuamme oltiin jo lähdössä. Pahoittelen yhä Tampereen toimistolle jäänyttä kaaosta kun väsyneenä romautimme tavaramme sen sisälle vähän sinne minne sattuu. Mutta kiitos kuitenkin kun ette vihaa meitä siitä!

 

Vilma kiittää ja kuittaa, tässä vielä muutama kuva Kosmoksesta!

 


Blockfest 2018

En oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Samaan aikaan, kun tuntuu haikeelle, että nää tosiaan oli kesän vikat festarit YAD: in kanssa niin samaan aikaan. Mulla on ihan sairaan mahtava fiilis edelleen tästä reissusta. Mä mietin varmaan 5minuuttia, kun huomasin peruutus paikan tulleen näille festareille, että jaksasko sitä vielä yhet. Ja kyllähän sitä sitten jakso, eikä kaduta kyllä yhtään.

Taas tuttuun tapaan hieman jännitti uutta porukkaa, mutta pari vanhaa tuttua jotenki tsemppas et sai nopeesti ittesä juttuu muitten kaa. Ja jotenki tän kesän aikana, kiitos YAD: in oon saanu itteeni avoimemmaks ja jotenki rohkeemmaks uusien ihmisten kanssa, sitä ei jännitä enää niin paljon. Ja täytyy myöntää et tällä porukalla oli ihan mahti vetää tää viikonloppu.

Eniten yllätyin festarin käviöiden määrästä. Vaikka tiesin et tällä festarilla porukkaa tulee oleen ihan sikana, ni kyllä se silti yllätti. Teltallakin porukkaa kävi todella paljon. Arviolta noin 200ihmistä päivässä, ellei enemmänkin. Siis WAU! Oli ihan huippuu käydä monia keskusteluja eri ihmisten kanssa ja pyöräyttää epäonnenpyörää. Keskusteluja syntyi tällä kertaa todella laajasti aiheesta kuin aiheesta.

Sai sitä käydä parit artistitkin kattomassa ja se oli aika jees. Mul on jotenkin todella sanattoman kiitollinen olo näistä festareista, etten edes kunnolla tietäs mitä näistä kertoisin.

Tietyt keskustelut jäivät todella syvästi mieleeni ja saivat pohtimaan myös omaa elämää. Mielestäni on ihaninta käydä tuntemattomien ihmisten kanssa todella syvällisiäkin keskusteluja, siitä tulee sellainen luotettava olo. Monesti myös miettii, että ihminen joka tulee kertomaan jostain asiasta se on voinut olla hänelle itselleen todella avartava kokemus, että hän on saanut kertoa mieltä painavasta asiasta jollekin, joka vain kuuntelee myötätunteisesti, eikä tuomitse. Ja siinähän tässä kaikessa toiminnassa on kyse: ”kohdataan ihminen ihmisenä”.

Mä oon todella kiitollinen, että pääsin YAD: ille mukaan ja kokeen tän hienon festari kesän! Jos sä haluut myös ikimuistoi selvinpäi hyvällä porukalla, tuu ihmees ens kesänä mukaan! 💗

✏ Yad vapaaehtoinen Krista

 


Video

Qstock 2018


Jurassic Rock 2018

Muutama päivä sit kotiuduttiin Mikkelistä, Jurassic Rock festareilta! Jurassic Rock järjestettiin Mikkelin Kenkäverossa 3.-4.8. Me lähdettiin matkaan Jyväskylän toimistolta jo torstaina illasta. Eka ilta sujui majapaikalle suunnistamisen. kaupassa käymisen ja majotusasioiden kuntoon laittamisen kanssa. Perjantai aamuna käytiin kasaamassa teltta Kenkäveron festaripaikalle, käytiin hakemassa kaupasta jäätelöt (sitä muuten kului noissa elokuun helteissä ton festarin aikana, uskokaa pois) ja odoteltiin festareiden alkua. Iltapäivällä aukaistiin portit festarikansalle ja Jurassic saattoi virallisesti alkaa! jurassicEnsimmäisenä päivänä paistoi aurinko ja festareiden jännitys kipristi ainakin omia varpaita. Epäonnenpyörä herätti ihmisissä kummastusta ja uteliaisuutta, joka kuitenkin ajoi heidät ihan rohkeasti teltalle moikkailemaan ja keskustelemaan. Innostuivatpa jotkut nostalgioissaan kokeilemaan jopa härveleitä! image1Toisen päivän aloitti myös auringonpaiste ja jäätelön syönti. Jurassic Rock on monena vuonna saanut kirouksekseen vesisateen, jonka myötä Kenkäveron nurmikenttä on muuttunut mutaiseksi ja hankalakulkuiseksi maastoksi. Tänä vuonnakaan ei Kurassic Rockilta säästytty, mutta reippaat Yadilaiset tekivät töitä sadetakeissakin! Huumetestejä tehtiin paljon festareiden aikana, vesitatuoinnit olivat myös hitti mutta ehdoton suosikki taisi (näilläkin) festareilla olla epäonnenpyörä! Pikkuvesisateessa yöllä kerättiin festaripaikalta kimpsut ja kampsut ja lähdettiin majapaikkaa kohti, naurun saattelemana. image2Kotimatka sujui aikalailla 2000-luvun alun musiikkia kuunnellen. Taidettiin me muutamama yhteislaulukin laulaa, muun muassa Pikku G:n ”Me ollaan nuoriso” tai Tiktakin ”Minne vaan”. Mut kuka noita muistelee. Jurassicista jäi käteen onnellinen olo, mahtavia uusia ystäviä, kipeät vatsalihakset ja vielä kipeämmät hartiat – kiitti liian rajun moshauksen. ❤  Jäipä Jurassicista käteen myös onnistumisia, hyviä kohtaamisia ja keskusteluja ja jälleen kerran yksi ikimuistoinen festari Yadin kanssa. image4– Jenna, festarivapaaehtoinen