Upeeta infopistetyöskentelyä ja tiimipeliä!
Festarikamat ovat paikoillaan ja festaripölyt alkavat laskeutua toimiston uumenissa. Melkoisen upea kesä ollut kaikenkaikkiaan. Aivan huippujengiä ollu mukana fesuilla ja ei voi, kuin olla kiitollinen kaikista ketkä ovat kynnelle kyenneet ja lähteneet viettämään YADin porukalla fesuja. Upeeta infopistetyöskentelyä ja tiimipeliä. Ootte kaikki kultaa! ❤
Kuvakollaasi vapaaehtoisten ottamista kuvista.
Festareiden koontia on aika aloittaa tekemään ja tämä koonti huipentuukin Himoksella vietettävään purkuviikonloppuun, jossa yhdessä vapaaehtoisten kanssa katsellaan, että minkäslainen festaripalapeli me koottiinkaan tänä vuonna. Satoja ihmisiä kohdattuna, upeita musiikki ja festarielämyksiä koettuina. Ihania oivalluksia siitä, että YADin selvä käyntikortti festareille on todellakin vertaistansa vailla. Yhteiset kommellukset ja pulmatilanteista selviämiset ovat lisänneet huumorintuntua reissuilla sekä yhteishenkeä, koska yhdessähän näistä hommista selvitään. Tai purkuviikonlopussahan se sitten lopulta selviää, että onko vielä jotain jäänyt hampaankoloon 😀 (muuta kuin kuuleman mukaan italianpataa..)
Lost Unicorn – festaripaidat. Kuva: Eetu Pakkanen
Työntekijän silmin täällä toimistolta käsin ja puhelimen välityksellä (back uppina) pyrimme tekemään kaikkemme kesän aikana, että hommat sujuivat hyvin YADin festarireissuilla. Ja, että suurinosa festarikuutiosta olisi reissussa mukana…:D Festaripäivystysvuoroissa toimivat tänä vuonna Iida, Janina, Anne, Taneli ja Janne. Festaritavaroiden läpikäyntiä ja uudelleen kasaamista sekä purkamista ja tiskaamista yms. Myös reissukohtaista säätämistä lähtijälistan osalta oli tuttuun tapaan useaan otteeseen. Muutamat fesut jouduttiin perumaan, mutta lopulta festarilistalta saimme onnistumaan 11 eri festarit WUHUU!!
Oli ilo elää festarihenkeä näin toimistolta käsin ja sai tosiaan kuulla hauskoja festaritarinoita jokaiselta reissulta. YADilaisuus huokui jokaisella reissulla ja välittyi myös somen kautta mm. facessa sekä instagramin puolella #streittinäfestareilla #YADry. Myös yksi lehtijuttu sekä radiohaastattelukin mahtui mukaan festaritoiminnan tiimellyksessä.
Festarireissuista Puntala-Rockissa vapaaehtoistemme Benjamin pääsi haastatteluun Scum Radioon (42:05 – 44:25): https://www.mixcloud.com/ScumRadio/scum-radio-puntala-rock-2019-spesiaalil%C3%A4hetys-feat-olotila-ja-juggling-jugulars/
Himoksella Pinjaa haastateltiin Keskisuomalaiseen ja tässä Screenshot-kuva nettilehdestä.
Tänä vuonna festareilla toimineet vaparit saivat itselleen Lost Unicorn – paidat sekä halutessaan festarikohtaiset Open Badge – virtuaaliset osaamismerkit tehdystä vapaaehtoistyöstä. Kiitoksena tosiaan vielä pidetään purkuviikonloppu kaikille niille vapaaehtoisille, jotka ovat tänä kesänä YADin mukana kiertäneet festareita ❤
Festarikohtaiset Open Badge – virtuaaliset osaamismerkit vuosimallia 2019
Purkuviikonlopusta tulee vielä tunnelmia sitten elokuun lopulla tänne blogin puolelle myös. 🙂
HOX!: Jos mielii varmistaa festaripaikan YADin matkassa kesänä 2020, niin sen voi varmistaa käymällä YADin Festarityön Infopistekoulutuksen. Seuraava koulutus pidetään Tampereella 30.11.-1.12.2019.
Koulutukseen ilmoittautuminen aukeaa 28.10.2019. Seuraamalla YADin kanavia, voit bongata ajankohtaisimmat jutut sekä tulevat koulutukset!
Festariterkuin,
Iida YAD ❤
Simerockin reissulta kantautui ihania festariterkkuja ❤
Simerock 9.-10.8.2019
Tiina kertoo aluksi festarikuulumiset ja sen jälkeen Matti kertoo vastaavan näkökulmasta kuulumiset.
Heipparallaa, Tiina täällä kirjoittelee pitkästä aikaa!
Vuosina 2013-2016 kiersin Yadin mukana festareilla todella ahkerasti, mutta sen jälkeen yadeilu on hiipunut omien kiireiden takia. Viime vuonna ei ennättänyt festareille ollenkaan, joten oli mahtavaa, kun sain järjestettyä työkuviot niin, että nyt pääsin vihdoin mukaan!
Hyppäsin muun porukan mukaan Rantsilasta ja suoraan kuskin penkille. Ennen en oo yadireissuilla ollut kuskina enkä ikinä ajanut noin isoa autoa, joten tämä pesti jännitti. On mahtavaa kohdata omia pelkojaan ja hypätä epämukavuusalueelle! Hyvin pian ymmärsin, että tämä kuskin pesti on ollut täysin turha pelko ja ajaminen oli oikeesti mukavaa ja helppoa.
Pitkän ajomatkan jälkeen löydettiin festarialueelle, mihin mentiin hakemaan rannekkeet, passit ja ajoluvat sekä rakentamaan infopiste. Infopiste rakennettiin yhdessä tiiminä ja se oli nopeasti kasassa. Kasaamisen jälkeen lähdettiin väsyneenä kauppaan ostamaan koko viikonlopun ruuat ja sen jälkeen vihdoin majapaikkaan lepäämään. Majoituttiin Motelli Rovaniemessä. Paikka oli parempi kuin mitä vaatimaton ulkoasu antaa ymmärtää. Meidän mökissä oli neljä huonetta, joista kaksi oli varattu meille. Majoituimme siis yhdessä muiden asiakkaiden kanssa. Toivottavasti meidän myöhäiset “kotiintuloajat” eivät kovin häirinneet muita asukkaita.
Perjantaina saatiin nukkua pitkään ja heräillä hitaasti. Eetu jäi kokkaamaan kanawokkia, kun me muut lähdettiin “pikaisesti” käymään Rovaniemen keskustassa Lordin aukiolla. Menomatka sujui loistavasti, löydettiin keskustaan, käytiin ottamassa kuvia ja hieman shoppailemassakin. Paluumatkalla tehtiinkin Google Mapsin sponsoroimana pieni Tour de Rovaniemi, johon lisäjännitystä toi meidän Iso Valkoinen Mörkö (meidän paku) ja kapeat tiet. Maps siis sekoili ihan huolella ja opasti meidät millon mihinkin hukkaan. Kaikki tiet tuntui vievän joko työmaille tai takaisin keskustaan. Tiimityöllä saatiin kuitenkin homma toimiin ja auton keula kohti kauppaa ja majapaikkaa.
Festareiden alku oli hiljainen ja meidän infopiste vielä hiljaisempi. Pisteemme sijaitsi täysin syrjässä pääkulkuväyliin nähden. Iloa meille kuitenkin toi viereisen pisteen työntekijät (Balanssi ry) sekä viereisellä pisteellä speed dating -ohjelmanumeroa vetänyt Niko Nousiainen! Niko tuli pisteellemme rupattelemaan useampaan kertaan.
Pinja ja Niko Nousiainen
Janne ja Eetu osallistui Speed Datingiin.
Koko festareilta halusin ehdottomasti nähdä vain Juha Tapion ja Elastisen. Molemmat esiintyivät perjantaina. Juha Tapio veti yllättävän energisen keikan! Hän on niin valoisa, lämminsydäminen ja rehellisen “jalat-maassa” -tyyppi. Tällasia artisteja on aina ilo kuunnella. Keikan jälkeen oli positiiviset ja toiveikkaat energiat!
Elastisen keikkaa odotin kovasti. Elastisen biisejä on mun tsemppibiisilistalla 95% ja aloitan aamuni aika usein hänen tsemppibiiseillään. Festarikeikka oli kuitenkin suunnattu humaltuneelle bilekansalle, joten en ehkä sopinut kohdeyleisöön. Keikka oli pieni pettymys, mutta onneksi on vielä konserttisalikiertue edessä! Pidetään peukkuja, että se olisi enemmän positiivisen energian ja tsempin täyteinen.
Lauantaina festarit alkoivat taas iltapäivällä. Kävijöitä oli enemmän, mutta ruuhkaa ei kuitenkaan tullut. Pisteellä kävijöistä 90% oli lapsia tai nuoria. Eräs poikajoukko innostui meidän tarroista kovasti ja toinen tyttöporukka kävi useampaan kertaan pyörittämässä epäonnenpyörää. Päihteet siis selvästi kiinnostaa jo 12 -vuotiaitakin lapsia. Todella fiksuja muksuja, jotka osasivat vastailla kiperiinkin kysymyksiin asiallisesti. Eniten heitä kiinnosti saada tietoa siitä, miten he voisivat välttää joutumasta tekemisiin huumeiden kanssa ja mikä saa ihmiset kiinnostumaan huumeista. Heillä oli selkeästi halu elää päihteettömästi.
Lauantaina ei ollut minulle mieluisia artisteja, mutta kävin kiertelemässä alueella muuten vain. Käytiin Jannen ja Pinjan kanssa huvipuistolaitteissa sekä ottamassa kuvia someseinillä. Kävin kuuntelemassa pari biisiä Pyhimykseltä ja lepäilemässä riippukeinussa. Infopisteellä lauantai-ilta oli niin hiljainen, että suljettiin jo 21 jälkeen. Muut jäi vielä katsomaan pääesiintyjä JVG:n keikkaa, mutta me Pinjan kanssa lähdettiin autoon lepäilemään. Seuraavan päivän ajomatka oli pitkä ja yöunet vähäiset, joten kaikki uni oli tarpeen.
(c) Eetu
Kiitos Simerock, kiitos Rovaniemi, kiitos YAD, kiitos yadilaiset! Hyvällä porukalla reissu sujui hyvin. Nähdään taas!
terveisin: Tiina, Pinja, Janne, Matti ja Eetu.
—————————————————————————————————————
Nyt kun jo kuudetta vuotta kierrän YADin mukana festareilla, mietin monella aiemmalla tämän kesän festarilla, miksi en ole vielä ollut kertaakaan vastaavana. Nyt on sekin asia korjattu, kun tarjoutui mahdollisuus olla Simerockin vastaava.
Kuudessa vuodessa on ehtinyt nähdä ja kokea kaikenlaista festareilla ja näin voisi olettaa kaiken sujuvan helposti ja vaivattomasti. Niin ei kuitenkaan aina ole. Moneen otteeseen käydessäni sähköpostin välityksellä asioita läpi koskien mm. aikatauluja ja majoitusta heräsi mielessä kysymys ”Onko tämä nyt joku vitsi?”
Aiemmilla festareilla olemme saaneet sulkea pisteen ennen viimeistä esiintyjää tai millon itse katsomme parhaaksi. Simen kohdalla minulle annettiin ennakkoon tarkat säännöt, että kaikkien kojujen on oltava auki 1:30 asti, jolloin viimeinen artisti lopettaa. Tässä vaiheessa alkoi vähän stressitaso nousta ja tuntui, että tämähän on aivan järjetöntä nipottamista. Ymmärrän kyllä, että myyntikojujen kohdalla homma menee noin, mutta painotin vielä ettei me olla siellä myymässä mitään. Noh.. ei vastausta…
Saavuttuamme Torstaina festarialueelle yhteyshenkilö Sofimaaria oli vastassa ja hän vaikuttikin oikein mukavalta ja rennolta tyypiltä, kun hetken aikaa juttelimme. Olin pelännyt turhaan. Perjantaina ennen viimeistä esiintyjää pisteellämme oli tosi hiljaista ja oli turhauttavaa vain istuskella. Päätin kysyä, olisiki mitenkään mahdollista jos laitetaan piste kiinni aikaisemmin. ”Joo tosiaan niin tehän ette myy mitään niin laittakaa vaan!” Sitähän mä yritin selittää jo sähköpostissa aiemmin, mutta varmasti hänellä on ollut monta muutakin asiaa mielessä.
Aikataulujen lisäksi hämmennystä herätti myös sähköpostitse saamani info ettemme saa poistua, ennen kuin alue on tarkistettu ja todettu tarpeeksi siistiksi. Mikäli alue on roskainen, peritään 250€ sakko. Tässä vaiheessa en taas tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut ja jälleen mielessä pyöri ajatus ”Onko tämä(kin) joku vitsi?” Purettuamme pisteen lauantaina soitin Sofimaarialle, että tulee tarkistamaan alueen ja hän kehui kovasti miten siistinä olemme sen pitäneet ja sanoi odottavansa meitä ensi vuonna uudestaan. Kaikkineen festareista jäi hyvä fiilis ja kaikesta päästiin hyvin yhteisymmärrykseen keskustelemalla ja rennolla otteella pärjäsi, vaikka aluksi jännitti saammekko kontata hammasharjojen kanssa.
(c) Eetu
Majoitus Rovaniemi Motellissa se vasta jännä olikin… Kun yritin sähköpostitse selvittää, mihin asti respa on auki ja millon meidän pitää kirjautua sisään, ei henkilökunta tuntunut ymmärtävän edes, että olemme tulossa. Vastauksena saamani sähköposti oli kokonaisuudessaan vain seuraavat kysymykset: Mikä Youth Against Drugs?, Milloin varasitte? Mistä maasta olette? Millä nimellä varasitte? Saavuttuamme torstaina illalla motellille säätö vasta alkoikin. Varausjärjestelmästä löytyikin varaus Youth Against Drugs Ry:n nimellä, mutta se ei silti tehnyt asiasta helppoa. Respan nainen halusi nähdä ensin minun passin, koska sanoin olevani porukan vastaava. ”Ei täällä ole tällaista nimeä. Kuka tämän on varannut? Pitää olla sama henkilö.” Varaus löytyi jostain ihmeellisestä syystä (jota emme vieläkään tiedä) kuskimme Jannen nimellä. Yksi asia selvisi, mutta säätöä aiheutti toinen. Respan nainen selitti, kun varaus oli tehty bookings.comin kautta, se pitää maksaa heti. APUA!!! Eihän meillä ollut rahaa sellaiseen. Nopea paniikkipuhelu Iidalle ja vuoronperään henkilökunta kesksuteli keskenään ja Iidan kanssa puhelimitse. Lopulta saimme sovittua, että motelli laittaa Iidan sähköpostiin laskun. Niin no.. ainakin melkein… Tähänkin asiaan tuli pari muuttujaa, sillä sain laskun kuitenkin paperisena ja jouduin lähettämään siitä kuvan Iidalle.
Pekka Routalempi sanoisi tässä vaiheessa ”Hyvin jännä!” ja sitä tämä reissu kaikkine säätöineen oli ja erittäin opettavainen kokemus näin ensikertaa vastaavan hommissa. Ei ihan helpoin reissu, mutta hengissä selvittiin.
– Maza
Porispere 1-4.8.2019
Heips! Porispere oli ensimäiset festarini infopisteellä ja mua jännitti niin paljon. Varsinkin kun lähtö tuli ihan extemporena. Olin vielä aika hiljaista tyttöä kun pääsin tampereen toimistolle,mutta kyllä ujous karisi matkan aikana. (Festari viikonlopun jälkeen oon ollut paljon sosiaalisempi kuin yleensä,meinasin alkaa kaupan kassalle höpöttämään tuossa pari päivää sitten :D)
Tosiaan tampereelta lähdettiin kohti poria,majoituimme porissa A-kiltaan. Majoitus oli viihtyisä ja sain nukuttua vaikka pelkäsin ensin että en nuku koko viikonloppuna. Joku muu taisi nukkua vähän huonosti sitten mun puolesta. Käytiin kaupassa pariin otteeseen puuvillassa. Mä ja Matti valmistettiin meille sekasyöjille italian padat koko viikonlopulle. Oli muuten hyvää! Ruokaa riitti muutenkin tosi hyvin koko reissulle.
Ensimäisenä festari päivänä kävimme ennen alueelle menoa kiertelemässä poria ja käytiin pyörimässä kirppiksellä. Villiinnyttiin myös ottamaan vähän lävistyksiä viereisestä lävitysteltasta.
Alueelle meno jännitti,meinas pakokauhu iskeä mutta sitten rentouduin enkä lähtenyt juosten karkuun. Perjantaina kävi enemmän ehkä vanhempaa porukkaa,kun sitten taas lauantaina ja sunnuntaina nuorempia tyyppejä. Sunnuntaina oli tosi paljon lapsia. Lauantaina tuli käytyä pari tosi mielenkiintoista pidempää keskustelua,Mä ja Matti saatiin jopa kaakaot ja ryhmähali hyvän keskustelun myötä. Kaikille jakaantui hyvin hommat,jokainen pääsi kuuntelemaan välillä artisteja ja hommat sujui hyvin.
Välillä oli niitä hetkiä että pisteelle ilmaantui tosi paljon jengiä ja sitten oli niitä hetkiä kun oli tosi hiljasta. Oli kyllä ihan kiva että välillä sai vähän hengähtää,väsymys oli tosi läsnä iltaa kohden. Itse tein enemmän huumetestejä kun epäonnenpyörää,se oli hyvä vaihtoehto kun sai valita aiheet joista on luontevinta puhua. Aikaisemmin mainitsin parista pidemmästä keskustelusta,puhuimme kannabiksesta ja nuorten kannabiksen polttamisesta ensimmäisessä keskustelussa. Toisessa pidemmässä keskustelussa puhuimme enemmänkin sosiaalisista paineista ja sen sellaisesta.
opin että vahvoja mielipiteitä herättävästä aiheesta voi keskustella myös rauhallisesti.
Lähti testit käsistä
tässä olen absolutistina jonkin aikaa ollut ja festareilla on kivaa myös selvinpäin. Muistaa oikeasti artistit joita on käynyt katsomassa ja on freesi olo vaikka vähän ramaisikin väsymyksen takia. itse hieman jännitän humaltuneiden ihmisten kohtaamisia mutta pääsin oikeaan mielentilaan ja ei enää jännittänyt.
Oon YADin kautta tutustunut tosi mielenkiintoisiin ja mahtaviin tyyppeihin. Oli tosi kiva tiimi porisperessä,ehkä vähän oli pientä taistelua eetun kanssa mutta en kanna kaunaa. Pysty ottaa rennosti,oli hyvä ja turvallinen olo siinä porukassa..taino en kyllä tiiä oliko turvallinen olo kun toinen heittelee palloilla niin että joudun piiloutua roskiksen taakse. (vitsi vitsi)
Festarit antoi mulle paljon,opin itsestäni uusia puolia. En olis ikimaailmassa uskonut että tuun tekemään mitään tälläistä koska oon ollut tosi ujo. Ihmisten positiivisesta palautteesta tuli mahtava fiilis,sellane fiilis et oikeesti tekee hyvää hommaa. voitin itseni ja olen ylpeä itestäni. Onneks oon lähtenyt tähän mukaan. Ensivuoden festareita odotellessa!
– Matilda, Festarivapaaehtoinen
Qstock 2019
Välillä voi olla hyväkin asia kun ei asiat mene niinkuin strömsössä.
Olin veneilemässä iskän kaa. Aurinko paistaa. Loma on parhaimmillaan. Sitten yhtäkkiä puhelin värähtää ja Facebookiin tippuu sellainen tieto että qstockiin on vapautunut 1 paikka. Lähtö olisi 2 päivän päästä. Olin jo totuttanut itseni ajatukseen että nyt on taukoa festareista. Taas se nähtiin että koskaan ei kannattaisi sanoa että joku on mahdotonta, koska sitten siitä yhtäkkiä tuleekin mahdollista. Noo siinä hetkessä ei liiemmin ollut aikaa miettiä. Se paikka piti joko ottaa tai sitten joku toinen vie sen. Näin sit vaan kävi että päätin ottaa paikan. Noo sitten alkoi jäätävä tuska ja päänsärky tiistaina vesillä, että miten ihmeessä täältä hurissalosta pääsenkin torstai päiväksi jyväskylän toimistolle, ja sitten minun pitäisi vielä sunnuntaina tulla takas Etelä- Savoon kun olin sopinut ensi viikon alkuunkin tärkeitä tapaamisia. Noo kuinka ollakaan taas sain huomata että joskus asioilla on vain tapana järjestyä. Sain auton lainaan jolla sitten torstaina aamuna kaartelin kotiin jyväskylään ja sieltä nappasin fesupaidan yms. ja sitten polkupyörällä poljin toimistolle jolloin vihdoin pääsin kuin pääsin auton kyytiin ja siitä alkoi matka kohti 2019 vuoden qstock
reissua. Vähän ennen lähtöä saimme vähän lisää jännitystä reissuun kun saimme kuulla että meidän reissu autossa ei tule olemaan ilmastointia. Pari tyyppiä, joiden kanssa oltiin viimekin vuonna qstockis tuli kuin suora deja vu hetki, koska silloin oli tismalleen sama tilanne, ja kaiken lisäksi oli vielä tismalleen sama autokin. Provinssista oppineena nyt sentään itse otin matkakaiuttimen mukaan. Ja niin matka jatkui jyväskyläst ouluun- keski suomest pohjoiseen. Matka sujui tosi sujuvasti ja ajoimme melkein 300 kilometriä ilman pysähdyksiä. Sitten kun perille päästiin kävimme vielä kaupasta ostaa ruoka tarvikkeet ja menimme majoitukseen ja pääsimme pikkuhiljaa vihdoin nukkumaan
Päivä 1
Heräsimme aamulla jo aikaisin ja suuntasimme alueelle pistettä rakentaa. Koimme pienen hauskan hetken kun haimme rannekkeet niin ne olikin viime vuoden rannekkeet. Sitten kun olimme jo rakentamassa pistettä, niin joku tuli kysymään että mitkä rannekkeet teillä oikein on. Sitten haimme uudet jotka oli nyt tämän vuoden. Pisteen kasaus meni tosi sujuvasti ja kaikki osallistui siihen. Loppua kohden huomasimme muutamia puutteita että joitain tarroja oli jäänyt matkasta, Ei auttanut kun mennä niillä mitä oli. Kun piste oli kasassa menimme vielä majoitukseen tekee ruokia. Alueelta oli vain puolentoista kilsan matka majoitukseen, mikä helpotti huomattavasti kyllä suunnittelua ja organisointia. Sitten vain ruuat ja kylmälaukut matkaan ja kohti festarialuetta. Kannoin yhen tyypin kanssa ison kylmälaukun ja kun aurinko paahtoi samalla niin alueelle päästyä tunsi todellakin että oli selvinnyt jostain. Kävimme päivän aikataulut pikaisesti läpi ja sitten alkoi täysi töhinä. Kuumuus teki kyllä perjantaina tehtävänsä osittain. Kun on juuri vasta moottoria käynnistämässä ja sitten vielä lämpöö puskee lisää moottoriin, niin kyllä se väkisinkin vaikeuttaa sen käynnistymistä. Jokainen kuitenkin teki parhaansa omalta osaltaan ja ryhmä alusta alkaen jo huokui täyttä luottamusta. Silloin kun kaikki luottaa toisiinsa, eikä asioista tarvii kinastella, niin kaikille tulee todella arvokas olo. Perjantaina oli jo hyvin porukkaa pisteellä ja aivan kaikenlaisia ja kaiken ikäisiä ihmisiä. Kävin monia hyviä pitkiä keskusteluja päihteistä ja kaveripiirin vaikutuksesta päihteisiin. Se on myös mainittava että hyvin vähän tuli tai törmäsi mihinkään ongelmatilanteisiin niin meidän pisteellä kuin itse alueellakaan.
Perjantain kohokohta ainakin itselle oli ehdottomasti illan päättänyt amerikkalainen rokkibändi the offspring, jota pääsin vielä 4 tyypin kanssa fiilistelemään. Meiningi oli aivan hullua ja porukka sekoili moshpitteineen aivan täysii, ja tollaista ei vain joka päivä näe.
Itselle myös Elastisen keikka oli tottakai tosi merkittävä, koska se on sellainen artisti, jolla on ollut suuri vaikutus minun musiikkimakuun, persoonaan ja arvoihin. Sen keikoilla tulee aina hyvälle tuulelle. Offspringin jälkeen sit suuntasimme ruuhkaisen Oulun keskustan läpi majoitusta kohti ja sitten pikkuhiljaa nukkumaan
Päivä 2
Toinen päivä lähti ilman osalta vähän mukavammissa merkeissä liikkeelle. Aamulla kun ulos meni näki jopa pilviä. Söimme aamupalat puuroineen. Pakkasimme vedet, eväät yms. ja lähdimme suunnistaa festarialuetta kohti. Kun alueelle pääsimme alkoi lämpötila taas nopeaa vauhtia kohota. Alunperin ajattelin että perjantai on se päivä mitä itse oikeasti odotan ja lauantaina ei ole mitään kummallista, mutta kuinka väärässä jälleen voikin olla. Päivä lähti yllättävän musiikin täyteisesti liikkeelle. Menin yhden tyypin kanssa katsomaan chisua päälavalle ja sitten menin katsoo pieneen telttaan Jyväskyläläislähtöistä mouhousta, jonka olin aiemmin nähnyt, mutta ajattelin että ihan kiva nähdä mihin ne tällaisella isolla festareilla pystyyy. Kuinka ollakaan he järvestivät itselleni festareiden suurimman yllätyksen. Vaikka keikka alkoi jo puoli 2!! Siellä oli aivan hullu meno. Porukka teki varmaan 5-6 moshpittiä. Eli raivasi tilaa keskelle ja sitten hyppäsi samaan aikaan hyppimään ja fiilistelemään. Siellä oli aivan äärimmäisen kuuma, kun se oli vielä teltassa sisällä, mutta porukka silti vaan hyppi ja pomppi, koska ne oli niin riemuissaan. Oli kyllä tosi mahtava nähdä minkälaista riemua musiikki voikin ihmisissä aiheuttaa jopa aamupäivästäkin. Sieltä selvittyäni sit käväisin vielä rannas kurkkaa sini yaseminia, ja yllätykseni, siellä olikin yllättävän vähän porukkaa, noo se olikin ainut keikka missä olin ihan eturivissä. Sen jälkeen olinkin sit pitkän jakson pisteellä ja tänäänhän siellä enemmän riittikin porukkaa kuin eilen ainakin itselle. Tuli monia pitkiä keskusteluja. Kävin yhden pitkän keskustelun kannabiksen ja alkoholin vastakkainasettelusta. Lauantaina oli itselläkin paljon enemmän virtaa myös, koska moottori oli jo käynnistynyt. Lauantaina myös vahvistui kohtaamisten kautta se että meistä oikeesti hyvin pieni määrä tietää ja meidän toiminnasta kiinnostuneita oli paljon, ja tuli myös viestiä että olisi hyvä saada Ouluun päin meidän toimintaa, koska siellä oltiin oikeasti huolissaan nuorista, ja siitä kun Kemi ja Tornio ja Haaparanta on lähellä ja sieltä helposti tavaraa kulkeutuu. Se on ihan parasta,kun tuntee että meidän työllä voi oikeasti olla merkitystä ja joka aidosti kiinnostaa ihmisiä. festareilla tuli myös huomattua se että koskaan ei kannata asioita suunnitella liian pitkälle. Muutoksia voi aina tapahtua. Yksi muutos oli se että päälavan jatkona oli pitkä catwalk, mikä teki jokaisesta päälavan keikasta ainutlaatuisen. Se loi vain niin eri tunnelman, kun näki oikeasti sen artistin suoraan siinä edessä ylöspäin katsottuna. Erityisen hienoa oli kun Sanni kävi siinä vetää viulusoolon ja apulannan kitaristi soitti kitaraa makuulleen. Lauantain ja festarit päätti sit vielä 30 second to mars vetämällä aivan mielettömän shown ja voi pojat mikä show se olikaan. Festarit ei olisi voinut paremmin päättyä siltä osin. Yleisöön tuli isoja ilmapalloja, kumirengaita. Jared otti tosi hyvin kontaktia yleisöön ja sanoi jopa moi moi suomeksi. Loppua kohden meininki meinasi lähteä vähän lapasesta kun osaa porukkaa pyydettiin lavalle tanssii, niin sitten osa muukin innostui ja kiipesi portin yli ja yritti päästä sinne lavalle. Mutta tilanne saatiin kuitenkin sitten hallintaan. Se keikka meni kyllä heittämällä vuoden mielettömämpiin ja sen jälkeen ei kyllä enää katunut yhtään mitää vaan oli vain onnea ja kiitollisuutta täynnä.
Sunnuntaina sitten herättyä ja aamupalat syötyä osa jäi siivoo majoitusta ja toiset lähti purkaa pistettä. Kun työt oli tehty niin alkoi matka kohti Jyväskylän toimistoa ja nyt oli minun vuoro astua rattiin. Ajo sujui ihan hyvin ja mukavasti, vaikka välillä meinasi tiet vähän ruuhkautua jonoista. Pyhäjärvellä sit pysähdyimme syömään ja siinä sitten vaihtui vielä toinen kuski rattiin. Tämä reissu oli poikkeus siinä että oli jopa 3 kortillista osallistujaa. Jyväskylään vihdoin päästyä sitten vielä purimme tavarat toimistolle ja niin tuli tämän vuoden qstock reissu päätökseen. Se oli myös ainakin omalla kohdalla poikkeus että tikkareita jäi jopa yli ja ylipäänsä kaikki palkinnot riitti tosi hyvin. Viime vuodesta samaan tyyliin jäi myös tosiaan mieleen se että miten siisti ja hyväkäytöksinen tunnelma qstockissa välitty. Ongelmatilanteita oli tosi vähän. Kaikki oli iloisia. Oli niin pieniä lapsia vanhempien kanssa, kuin kaveriporukoita, pariskuntia, nuoria, keski-ikäisiä ja niin edelleen. Kyllä tällaisessa tapahtumassa on vain ilo olla mukana ja esimerkkinä selvinpäin festareita yadin kaa viettämässä ja tekemässä.
Janne
Puntala 26.-27.7
Viime viikolla olin elämäni ekoilla festareilla Puntalassa, ja myöskin ensimmäistä kertaa Yadin infopisteellä. Viikonloppu minulla alkoikin oikeastaan jo torstaina, kun matkustin Jyväskylästä Tampereen toimistolle, jossa minua odottikin jo muut tiimiläiset (Mika, Erika, Benjamin, ja Jenni). Päällimmäisenä mielessä oli suunnaton jännitys. Vaikka luotin siihen, että saan tehdä hommia hyvän porukan kanssa, niin en oikein tiennyt mitä viikonlopulta odottaa. Kaikki tuntui jotenkin uudelta ja tuntemattomalta.
Perjantai
Perjantaina heräsimme aamutuimaan. Omasta jännityksestä huolimatta meininki tuntui melko rennolta ja kiireettömältä, ja kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis ekasta festaripäivästä. Aamupalan ja laittautumisien ohella pakattiin festarikamppeet, ja lähdimme ajamaan Puntalaan noin puoliltapäivin. Matkan aikana oma keskittyminen kului pitkälti itseni tsemppaamiseen, sekä uusien maisemien tarkkailuun.
Puntalaan päästyämme jouduimme hetkisen verran odottamaan lippupisteen avautumista, ja odottelun aikana sain jo pienen maistiaisen festarien tunnelmasta, mikä siis oli omaan mieleen varsin ainutlaatuinen. Ihmiset ja yleinen tunnelma tuntui olevan jollain lailla täysin vapaa siitä, miten ympäröivä maailma usein vaatii meidän käyttäytyvän.
Tämä samainen tunnelma jatkui ja tiivistyi kun vihdoin pääsimme festarialueelle kokoamaan telttaa. Teltan ja kamppeiden kasaaminen sujui melko nopeasti ja kivuttomasti, minkä jälkeen jäi pari tuntia aikaa henkisesti valmistautua ja tutustua ympäristöön. Jännityksen ohella tutkin ympäröivää maisemaa, mikä oli varsin luonnonläheinen ja omasta mielestäni kotoisa. Festarit alkoivat virallisesti klo 16, ja ihmiset alkoivat vyöryä sisään. Infopiste työskentely, ja ihmisten kanssa keskustelu sujui itselle yllättäen tosi hyvin Vaikka koen olevani erittäin ujo, niin ihmisille juttelu ei tuntunut vaikealta, vaan tosi luonnolliselta.
Uusi tilanne, ympäristö ja kuumus meinasi illemmalla etenkin olla henkisesti aika raskasta, mutta siitäkin pääsi yli huippujen tiimikavereiden tukemana (ja tajuamalla, että joskus on hyvä pitää taukoja ja esim. pulahtaa järvessä. Ja että aurinkolasit ois ollut ihan paras juttu kun telttaan paistaa aurinko täysiä melkein koko päivän).
Juttelin paljon erilaisten persoonien kanssa, ja mieleen jäi etenkin eräs venäläinen nainen, kenen kanssa tuntui tulevan juttua päihteiden lisäksi ihan kaikesta mahdollisesta maailman menoon liittyen. Positiivista oli myöskin se, miten moni tuntui olevan ihan aidosti kiinnostuneita keskustelemaan. Kun kyselin epäonnenpyörän tai huumetestin kysymyksiä, niin koin, että moni ehkä ekaa kertaa pitkästä aikaa pohti kyseisiä aiheita ihan oikeasti.
Lauantai
Lauantaina lyhyiden unien, aamupalan, ehkä jonkun pyhän hengen, ja uusien aurinkolasien voimalla oli aika aloittaa toinen festaripäivä. Olimme festaripaikalla 11 jälkeen, ja päivän ensimmäinen esiintyjä aloitti kello 12. Oma meininki oli väsynyt, mutta huomattavan paljon varmempi, kuin edellisenä päivänä. Luottoa oli sen suhteen, että homma sujuu, niin kuin sujuikin. Kuumuus meinasi sekoittaa päätä, mutta onneksi viisaana likkana osasin tällä kertaa pitää useammin uintitaukoja.
Kävijöitä oli edelliseen päivään verrattuna hieman vähemmän, mutta mielenkiintoisia kohtaamisia oli kuitenkin riittämiin ainakin itselleni. Mm. huojuvaa tornia pelatessa muutamia ihmisiä tuli liittymään peliin, minkä kautta tuli saatua myös hyviä keskusteluja aikaiseksi.
Viimeisen päivän päätteeksi purimme teltan myöhään illalla, minkä jälkeen jäin itse pakettiautoon parkkialueelle lepämään ja katselemaan auringonlaskua.
Kaiken kaikkiaan Puntala oli itselle hyvin uudenlainen kokemus. Vaikka festarityö oli uutta, festarit itsessään oli uutta, niin kaikki tuntui sujuvan hyvin. Ihmiset festareilla oli tuttavallisia, tiimikaverit olivat parhaita, ja vaikka olen kovin ujo olento, niin viikonlopun jälkeen tuntui, ettei siihen olisi ollut mitään tarvetta. Välillä oli hetkiä jolloin uupumus taisi painaa itse kullakin niskaan, mutta loppujenlopuksi viimeisen päivän jälkeen fiilis oli hyvä, ja olen todella tyytyväinen, että sain kokea tämän viikonlopun.
– Maria, Yadin eräs vapari olento
yad infopisteillä 