Provinssitunnelmia

Kesä toisensa jälkeen festareille on mahtavaa lähteä YAD porukalla. Meidän porukka on kuin suuren suuri perhe, jossa toisista pidetään huolta ja jonka kanssa voi tehdä kaikkea. Tässä porukassa voi luottaaa siihen että vaikka mokaa, tulee muut auttamaan tai vähintäänkin lohduttamaan.
Tänä vuonna Provinssiin saavuttiin ilman tuoleja. Ja hieman myöhässä. Mutta energiaa puhkuen laitoimme pisteen pystyyn ja työskentelimme ensimmäisen päivän jaloillamme. Loppuviikonlopusta olimmekin shoppailleet itsellemme söpöt festarituolit.
Tänä vuonna toimin festarivastaavana Provinssissa. Vapaaehtoisten hyvinvointi oli minun vastuunani prioriteetilla #1 heti perässä tullen saman festarityön tekeminen. Ruokien ja ruokataukojen suunnittelu sekä aikataulujen laatiminen pisteellä olevien vähimmäismäärän varmistamiseksi oli sinänsä haastavaa. Festariporukkamme toimi onneksi joustavasti ja hyvin yhteen.
Festarin aikana teimme monen monta huumetestiä ja festaritatuointia, jaoimme materiaalejamme ja keräsimme nimiä Kannabiskannanottoon. Työ oli monipuolista ja palkitsevaa. Saimme mahtavaa palautetta ja kehuja hyvästä työstä, jota koko YAD ry edustaa. Parhaimmat keskustelut ilahduttivat useampaan otteeseen. Parhaimpia asioita muisteltiin jälkikäteenkin porukalla ja oli kivaa kun samat ihmiset kävivät useampaankin otteeseen puhumassa ja kertomassa kuulumisia. Keskusteluja käytiin niin huumorinväritteisesti kuin hieman kipakammin vahvempien mielipiteiden kohdatessa. Henkilökohtaisesti itsekin kävin yhden kovempivoluumisen ja intensiivisen väittelyn, josta ihme kyllä kummatkin kävelimme pois hymyissäsuin.
Ehdottomasti parasta festareiden keskusteluissa on se, kun saa opettaa tai jopa oppia jotain uutta. Festarikävijöiden kokemuksista ja asenteista kuuleminen on erittäin opettavaista ja tuo meidät lähelle ihmisiä. Hyvän keskustelun tuoma euforian tunne on syy miksi teen vapaaehtoistyötä YAD:ssa.
Keskusteluja käytiin monenmoisesta eri aiheesta. Uudelle huumetestipohjalle paljon kiitosta. Asiakkaat saivat valita itseään kiinnostavan testiaiheen ja keskustelut olivat huomattavasti tuottoisempia tänä vuonna.
Suureksi suosikiksi aiheista nousi sukulaisen/läheisen päihteiden käyttö. Moni valitsi aiheen juuri lähipiiriään ajatellen. Keskusteluissa kävi ilmi, että moni pitää läheisen päihteidenkäyttöön vaikuttamista vaikeana. Aina voi tarjota tukea ja järjestää vaihtoehtoista toimintaa, mutta päätöstä muutokseen ei voi tehdä toisen puolesta. Ystävien vaikutus omaan päätökseen käyttää päihteitä oli taas yleisen mielipiteen mukaisesti vahva. Ryhmän paine on suuri. Sinänsä mielenkiintoista kuinka läheiset voivat vaikuttaa hyvin vahvasti toisen päihteidenkäyttöön, mutta samalla kokevat olevansa asemassa jossa eivät voi vaikuttaa.
Festareita vuosikausia raittiina kiertäneenä voin sitä lämpimästi suositella. Musiikki, ilmapiiri sekä ihmisten kohtaaminen ovat festareiden parasta antia. Se täytyy nähdä ja kokea itse. Musiikin tahtiin tanssiminen yhdessä muiden kanssa sekä omien lempiartistien näkeminen eturivistä on eufoorista. Festareilla ihmiset ovat tuttavallisia ja ystävällisiä ja tulevat tarvittaessa jopa tuntemattomallekkin avuksi. Minuakin suojeltiin Justicen eturivissä, ettei päältäni tanssittaisi musiikin viemänä. Festareilla tulee, pitää ja kuuluu panostaa ihmisiin, musiikkiin ja muihinkin kokemuksiin, kuten vaikkapa sumopainiin!
Pisteellämme kohtasimme selvinpäin olevista festarikansalaisista muun muassa yhden streittaritytön. Hänellä meininki oli hyvä ja asenne mahtava. Keskustelimme hänen kanssaan lähipiirin päihteidenkäytöstä, sekä hänen omasta elämäntavastaan. Hän suositteli hyvän aseenteensa lisäksi mahtavia bändejä aiheeseen liittyen, kuten Raivoraittius.
Sibriina, YAD vapaaehtoinen