Posts tagged “Provinssirock

Provinssirock

Perjantaina 27.6 YADin festaritiimi suunnisti kohti Seinäjokea Provinssirockiin. Jyväskylästä matkaan lähtivät festarivastaava Eedit, Tilla, Meri ja minä. Sain kunnian toimia kartanlukijana, sillä olin ainoa, jonka puhelimessa oli jonkinlainen navigaattori ja kenelläkään ei ollut tarkkaan muistissa, kuinka Seinäjoelle ajetaan. Seinäjoelle päästyämme muutamaan otteeseen mietin, josko voisin heittää puhelimen ikkunasta, sillä Google Maps ei halunnut olla yhteistyöhaluinen ja pyörimme hetken aikaa ympyrää keskustassa. Löydettyämme juna-aseman seuraamme liittyivät Katri ja Iida.

Haettuamme rannekkeet ihmettelin, voiko olla niin hyvä tuuri, ettei tarvitse ollenkaan selitellä keitä olemme ja millä asialla liikumme. Onko tämä mahdollista? Itselle tämä oli kolmas kerta, kun olin YADin matkassa festareilla ja kaikki näytti menevän ongelmitta suunnitelman mukaan.IMG_1557

Infopisteemme sijaitsi Hyde Parkiksi nimetyllä alueella, ja vieressä oli Animalian teltta ja vastapäätä koju, josta sai kahvia ja lettuja. Ensimmäinen päivä sujui melko rauhallisesti ja aluksi päätimme tehdä huumetestejä toisillemme odottaessa pisteelle kävijöitä. Moni meistä tuntui hieman välttelevän aihetta ”Huumeet ja maailmankauppa”, sillä siitä ei selvästi ollut paljon tietoa. Itse taas toivoin pääseväni keskustelemaan aiheesta festarikävijöiden kanssa, koska aihe vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja odotan myös itse saavani siitä lisää tietoa.

Viikonloppu sujui pääasiassa varsin mukavasti, mutta pari hieman vaikeampaakin tapausta mahtui mukaan. Näistä mieleenpainuvin oli mieshenkilö, jolla oli erittäin
provosoiva ja hankala asenne meitä kohtaan. ”En maksa teille euroakaan, mä varastan nää pinssit!”. Yritin hetken aikaa keskustella hänen kanssaan, mutta asenne oli edelleen hyökkäävä ja negatiivinen ”Nuorille tarvi mitään kertoo päihteistä, mä vedän itekki amfetamiinia. Mun lapset saa ainaki ite kokeilla kaikkee! Pystyn järkkää mitä vaan, kun mulla on piirit!” Keskustelu ei oikein edennyt mihinkään suuntaan ja huomasin, ettei hän edes viitsinyt kuunnella, mitä yritin sanoa. Lopulta hän kuitenkin tajusi lähteä pois ja jätti pinssitkin meille.

Mukaviakin keskusteluja riitti paljon ja niistä mieleenpainuvin oli nuoren naisen kanssa, joka huumetestin tehtyään halusi tietää enemmän YADista ja oli erittäin kiinnostunut kuulemaan, kuinka itse suhtaudun päihteisiin ja mitä kautta lähdin mukaan. Juttelimme pitkään ja hän kehui meitä kovasti ja kertoi ensimmäisen kerran törmäävänsä hyvään päihdekeskusteluun. Hänen näkemyksensä mukaan Suomalainen päihdekasvatus ja tapa jolla siitä kerrotaan on yleisesti ottaen väärä, kun ”Joku vanha tantta iskee kansion pöytään ja sanoo, että lukekaapas siitä. Ketä sellanen kiinnostaa ja kenelle se jää mieleen, kun kerrotaan vaan pelkkiä haittoja ja pelotellaan!!”. Kerroin tykkääväni YADin toiminnasta itse juuri samasta syystä.

Kokonaisuutena jälleen varsin mukava, ja onnistunut reissu ja oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä siinä sivussa taas oma suosikkibändi (Haloo Helsinki!)  kuudennen kerran. Tällä kertaa pyroilla ja räjähteillä maustettuna. Tarttuipa mukaan myös Leo Hakasen pleku, jonka Tilla sai ja antoi ystävällisesti minulle. Ehdinpä myös näkemään Seinäjoella asuvaa kaveria, joka tuli kahdesti käymään pisteellämme. Tästä on hyvä jatkaa seuraaville festareille!

R.O.C.K.!!!!!

-Matti

Mainokset

Provinssitunnelmia

Kesä toisensa jälkeen festareille on mahtavaa lähteä YAD porukalla. Meidän porukka on kuin suuren suuri perhe, jossa toisista pidetään huolta ja jonka kanssa voi tehdä kaikkea. Tässä porukassa voi luottaaa siihen että vaikka mokaa, tulee muut auttamaan tai vähintäänkin lohduttamaan.

Tänä vuonna Provinssiin saavuttiin ilman tuoleja. Ja hieman myöhässä. Mutta energiaa puhkuen laitoimme pisteen pystyyn ja työskentelimme ensimmäisen päivän jaloillamme. Loppuviikonlopusta olimmekin shoppailleet itsellemme söpöt festarituolit.

Tänä vuonna toimin festarivastaavana Provinssissa. Vapaaehtoisten hyvinvointi oli minun vastuunani prioriteetilla #1 heti perässä tullen saman festarityön tekeminen. Ruokien ja ruokataukojen suunnittelu sekä aikataulujen laatiminen pisteellä olevien vähimmäismäärän varmistamiseksi oli sinänsä haastavaa. Festariporukkamme toimi onneksi joustavasti ja hyvin yhteen.

Festarin aikana teimme monen monta huumetestiä ja festaritatuointia, jaoimme materiaalejamme ja keräsimme nimiä Kannabiskannanottoon. Työ oli monipuolista ja palkitsevaa. Saimme mahtavaa palautetta ja kehuja hyvästä työstä, jota koko YAD ry edustaa. Parhaimmat keskustelut ilahduttivat useampaan otteeseen. Parhaimpia asioita muisteltiin jälkikäteenkin porukalla ja oli kivaa kun samat ihmiset kävivät useampaankin otteeseen puhumassa ja kertomassa kuulumisia. Keskusteluja käytiin niin huumorinväritteisesti kuin hieman kipakammin vahvempien mielipiteiden kohdatessa. Henkilökohtaisesti itsekin kävin yhden kovempivoluumisen ja intensiivisen väittelyn, josta ihme kyllä kummatkin kävelimme pois hymyissäsuin.

Ehdottomasti parasta festareiden keskusteluissa on se, kun saa opettaa tai jopa oppia jotain uutta. Festarikävijöiden kokemuksista ja asenteista kuuleminen on erittäin opettavaista ja tuo meidät lähelle ihmisiä. Hyvän keskustelun tuoma euforian tunne on syy miksi teen vapaaehtoistyötä YAD:ssa.

Keskusteluja käytiin monenmoisesta eri aiheesta. Uudelle huumetestipohjalle paljon kiitosta. Asiakkaat saivat valita itseään kiinnostavan testiaiheen ja keskustelut olivat huomattavasti tuottoisempia tänä vuonna.

Suureksi suosikiksi aiheista nousi sukulaisen/läheisen päihteiden käyttö. Moni valitsi aiheen juuri lähipiiriään ajatellen. Keskusteluissa kävi ilmi, että moni pitää läheisen päihteidenkäyttöön vaikuttamista vaikeana. Aina voi tarjota tukea ja järjestää vaihtoehtoista toimintaa, mutta päätöstä muutokseen ei voi tehdä toisen puolesta. Ystävien vaikutus omaan päätökseen käyttää päihteitä oli taas yleisen mielipiteen mukaisesti vahva. Ryhmän paine on suuri. Sinänsä mielenkiintoista kuinka läheiset voivat vaikuttaa hyvin vahvasti toisen päihteidenkäyttöön, mutta samalla kokevat olevansa asemassa jossa eivät voi vaikuttaa.


Festareita vuosikausia raittiina kiertäneenä voin sitä lämpimästi suositella. Musiikki, ilmapiiri sekä ihmisten kohtaaminen ovat festareiden parasta antia. Se täytyy nähdä ja kokea itse. Musiikin tahtiin tanssiminen yhdessä muiden kanssa sekä omien lempiartistien näkeminen eturivistä on eufoorista. Festareilla ihmiset ovat tuttavallisia ja ystävällisiä ja tulevat tarvittaessa jopa tuntemattomallekkin avuksi. Minuakin suojeltiin Justicen eturivissä, ettei päältäni tanssittaisi musiikin viemänä. Festareilla tulee, pitää ja kuuluu panostaa ihmisiin, musiikkiin ja muihinkin kokemuksiin, kuten vaikkapa sumopainiin!

Pisteellämme kohtasimme selvinpäin olevista festarikansalaisista muun muassa yhden streittaritytön. Hänellä meininki oli hyvä ja asenne mahtava. Keskustelimme hänen kanssaan lähipiirin päihteidenkäytöstä, sekä hänen omasta elämäntavastaan. Hän suositteli hyvän aseenteensa lisäksi mahtavia bändejä aiheeseen liittyen, kuten Raivoraittius.

Sibriina, YAD vapaaehtoinen