Provinssi (27.-29.6.2019)
Provinssin tekstiä Benjaminilta sekä kuvateksteissä tunnelmia Pauliinalta ❤
PAULIINA: ”Kävin YAD:illa festarityö koulutuksen ja päätin lähteä vapaaehtoiseksi festarityö hommiin. Ensimmäisinä festareina pääsin kokemaan Provinssin, jossa en ole ikinä aikaisemmin käynyt. Vaikka Provinssiin lähtö pelottikin alkuun, oli kokemus aivan mahtava.
Pääsin näkemään mahtavia bändejä sekä kohtaamaan upeita ihmisiä. Itseluottamukseni on kasvanut huimasti, kun olen saanut rohkeutta lähteä mukaan näihin kaikkiin toimintoihin.”
__________________________________________________________________________________________
Hei, olen Benjamin, mahtavaa kesää tasapuolisesti kaikille yadilaisille ja muille lukijoille. Tutustuin keväällä 2019 yadin toimintaan ja siten myös festaritoiminta tutuksi ja pääsin osallistumaan festari koulutukseen. Ensimmäinen festari yad vaparina oli Provinssi, suoranainen tulikoe.
Lähtöpäivänä saavuimme Jyväskylän Lutakolle tekemään lähtöä, vastaava Eetu otti haltuun porukkaa heti kiitettävästi, yhteensä 8 hengen porukka sääti viimeisiä festari tavaroita kasaan ja sitten autoa pakkaamaan. Pääsimme lähtemään hyvissä ajoin, mutta navigointi ei aluksi mennyt ihan putkeen. Ajoimme lähes tunnin mapsin neuvomaa kävelyreittiä pitkin, eikä sanonta, kävellen olisit jo perillä, olisi ollut kovin väärässä. Kuski Jannelle iso kiitos kärsivällisyydestä sekoilusta huolimatta, siis hauskaa oli selvinpäin. Porukalla oli todella hyvä asenne alusta asti ja pienet kommellukset jaksoivat lähinnä naurattaa. Pääsimme majapaikkaamme hyvissä ajoin uskokaa tai älkää ja Ilta meni kaupassa käydessä, haimme rannekkeet ja valmistelimme nukkumapaikkamme. Ensimmäisenä yönä minun ilmapatjasta pääsi lähes kaikki ilmat ja olin pakotettu menemään sohvalle, eli hyvin käynnistyi Provinssi reissu.
PAULIINA: ”Provinssi oli festaritapahtumista suurin ja haastavin ja tänäkin vuonna provinssiin tuli yli 73000 ihmistä. Suuresta ihmismäärästä huolimatta tunnelma oli katossa ja YAD:in pisteellä pelailtiin huojuvaa tornia ja kohdattiin upeita ihmisiä, kuultiin paljon tarinoita päihteiden käytöstä, haastavista elämäntilanteista ja ilon aiheista.”
__________________________________________________________________________________________
Sitten alkoi ensimmäinen festari päivä, ajoimme Provinssin alueelle ja paikalle meno sujui mallikkaasti, piste oli pian paikallaan ja Eetun johdolla vielä kävimme läpi keikka aikataulut ja yleisesti kuulumiset. Itselle infopistetyöskentely oli jo tuttua ja keskustelu yad päihdepoliittisten linjausten mukaisesti luontaista, sillä melko lailla omatkin kannat ovat samankaltaisia, silti tämä kokonaisuus, erilaiset persoonat vapaaehtoisina, sekä humaltuva festari kansa toivat aivan omanlaisensa lisän perus infopisteilyyn.
Sää oli hieman epävakaa, mutta ensimmäisenä päivänä kyllä aurinko pilkisteli. Laitoimme pelit esille ja huojuva torni oli tasaisessa käytössä, se myös veti kiinnostuneita pisteelle, ihan pelaamaan ja sitten myös keskustelemaan. Festari konkari Matti sai torstaina parhaimman musiikkikattauksen ja ylipäätään kaikki saivat sovittua kiitettävästi keikoilla käyntinsä niin, että pisteellä oli silti 3-4 henkeä kokoajan. piste laitettiin puolelta öin kiinni ja kaikki kävivät katsomassa viimeistä artistia macklemorea. Sitten menimme takaisin majapaikkaan ja nukkumaan, autossa kävimme vielä läpi tunnelmia.
Toinen päivä perjantai alkoi hyvin väsyneissä merkeissä, mutta hyvillä mielin, teimme ruokaa lihansyöjille sekä vegaaneille, 2 tunnissa 2 eri ruokaa ja 8 henkeä suihkussa, se on erittäin pätevää toimintaa ollut jokaiselta. Sää oli hieman sateinen, mutta meininkiä se ei haitannut. Festari kansaa olikin nyt huomattavasti enemmän liikkeellä ja paljon merkittäviä kohtaamisia jokainen koki. Itselle jäi muutama erityisesti mieleen, mm. nainen joka alkoi kertomaan elämänsä haasteista ja itse pystyin samaistumaan ja tukemaan tätä, ylipäätään parhaita keskusteluja syntyi melko sattumalta, selkeästi jonkinlainen tarve oli ihmisillä saada jakaa asioita ja todella moni kiitti työtä mitä teemme Yad vapaaehtoisena. Pääsin katsomaan Eerikan kanssa Lamb of God keikkaa ja meininki oli todella hurja, hädintuskin selvisimme omin jaloin pois yleisöstä, mutta hieno kokemus. Yöllä, kun oli lähtö festareilta, menimme vielä kauppaan aivan liian väsyneinä. Kaikki nauroivat tajuttomille jutuille. Eetu valitsi niin söpöt ostoskärryt, että hyppäsin niiden kyytiin härnäämään. Siis meillä oli todella hauskaa lyhyesti sanottuna. Ja Eerika änkesi vielä Eetun päälle etupenkille ja alkoi vilkkumysteerin selvitys, toisinsanoen Eerika oli saanut hätävilkut päälle kiipeillessä, mutta emme väsyneenä tällaisia heti älynneet. Sekoiluista huolimatta pääsimme kohtuullisen ajoissa nukkumaan ja keräämään voimia.
PAULIINA: ”Vaikka Provinssi oli reissuna todella raskas ja iso tapahtuma, joka meni vähillä yöunilla, mutta kovalla tsempillä, oli se reissuna ikimuistoinen. ” ”Yadilla olen päässyt mukaan Suomen suurimpiin festareihin, keskustelemaan ja kohtamaan ihmisiä sekä ajamaan yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita ja haastamaan myös itseäni ja omia sosiaalisia taitojani.”
Lauantaina, 3 festaripäivänä olimme pikkuisen virkeämpinä, taas valmiina hyvällä asenteella tekemään vapaaehtoista ennaltaehkäisevää päihdetyötä. Selkeästi kaikki olivat jo rentona pisteellä ja muutenkin. Paljon sellaisia kävivät moikkaamassa vielä jotka olivat aiempina päivinä jutelleet, mutta myös todella monta pitempää keskustelua kävimme jokainen. Itse todistin erään naisen ovelaa sipsivarkautta, hänen keskustellessa matin kanssa, ovelalla tarkoitan röyhkeää. Samalla aikaa juttelin 3 nuoren tytön kanssa, joista yksi alkoi vaatimaan sipsiä myös, hyvin kärkkäästi, loppujen lopuksi kärsivällinen keskustelu tuotti sen tuloksen, että hekin arvostivat yad vapaaehtoistoimintaa, niin kuin suuren osan kävijöistä kanssa kävi. Jossain vaiheessa Pauliinaa koitettiin vikitelläja kyllähän niitä flirttejä tuli, milloin täytyi muistuttaa ystävällisesti mitä olimmekaan tekemässä, mutta ei mitään ahdistavaa käynyt kellekään, hurtilla huumorilla selvittiin jokainen. Ja nauraa kyllä sai jokaisen kanssa.
Keikoista ehdottomasti Juha Tapion keikka jäi mieleen, erityisesti hänen tyyli ottaa yleisö välittömästi ja lämmöllä mukaan oli erityistä.
Joka päivä vastaavamme otti haltuun porukan ja kävimme kohokohtia ja harmeja läpi, eikä sen puolesta jäänyt mitään kytemään, muutenkin oli todella hienoja hetkiä muiden vapareiden kanssa, esim. kun istuimme juomassa kahvia ja jaoimme jokainen siinä omasta elämästä ja sitä kautta motiiveistamme tehdä yad festarityötä.
Viimeisenä aamuna Seinäjoella, pakkasimme tavarat ja siivosimme jälkemme, kaikki tekivät osansa niin, että lähtö oli sujuva. Jyväskylään paluumatka sujui melko unisissa tunnelmissa, suuri kiitos Jannelle vielä kuskin hommista. Perillä toimistolla keitimme kahvit, purimme tunnelmia, nappasimme hyvän yhteiskuvan vielä ja hyvästelimme toisemme. Vaikka oli ihanaa mennä omaan kotiin rauhoittumaan ja omaan sänkyyn nukkumaan, ihmiset tulivat muistojen lämpöisissä fiiliksissä mukana ja saivat suupielet ylöspäin, kuten tätä kirjoittaessa.
Koin hienona sen aidon ilon, mitä pystyi selvinpäin keikoilla kokemaan ja tuhansien päihtyneiden ihmisten ympärillä. Rehellisesti pidimme hauskaa selvinpäin ja sekoilimme. Meillä oli toisemme ja jokaisen erilainen persoona antoi reissuun aivan uniikin lisän ja vahvuuden. Koin että kaikilla oli hyvä mieli Provinssista ja yhteishengestä, väsymyksestä huolimatta jaksoimme nauraa. Kiitos minun puolesta koko Provinssi porukalle, oli mahtavaa muodostaa tiimi kanssanne.
Benjamin kirjoitti pidemmän tekstin sekä kuvateksteissä Pauliinan ajatuskuplia ❤
KUVAT: Vapaaehtoisten ottamia kuvia
Provinssirock
Perjantaina 27.6 YADin festaritiimi suunnisti kohti Seinäjokea Provinssirockiin. Jyväskylästä matkaan lähtivät festarivastaava Eedit, Tilla, Meri ja minä. Sain kunnian toimia kartanlukijana, sillä olin ainoa, jonka puhelimessa oli jonkinlainen navigaattori ja kenelläkään ei ollut tarkkaan muistissa, kuinka Seinäjoelle ajetaan. Seinäjoelle päästyämme muutamaan otteeseen mietin, josko voisin heittää puhelimen ikkunasta, sillä Google Maps ei halunnut olla yhteistyöhaluinen ja pyörimme hetken aikaa ympyrää keskustassa. Löydettyämme juna-aseman seuraamme liittyivät Katri ja Iida.
Haettuamme rannekkeet ihmettelin, voiko olla niin hyvä tuuri, ettei tarvitse ollenkaan selitellä keitä olemme ja millä asialla liikumme. Onko tämä mahdollista? Itselle tämä oli kolmas kerta, kun olin YADin matkassa festareilla ja kaikki näytti menevän ongelmitta suunnitelman mukaan.
Infopisteemme sijaitsi Hyde Parkiksi nimetyllä alueella, ja vieressä oli Animalian teltta ja vastapäätä koju, josta sai kahvia ja lettuja. Ensimmäinen päivä sujui melko rauhallisesti ja aluksi päätimme tehdä huumetestejä toisillemme odottaessa pisteelle kävijöitä. Moni meistä tuntui hieman välttelevän aihetta ”Huumeet ja maailmankauppa”, sillä siitä ei selvästi ollut paljon tietoa. Itse taas toivoin pääseväni keskustelemaan aiheesta festarikävijöiden kanssa, koska aihe vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja odotan myös itse saavani siitä lisää tietoa.
Viikonloppu sujui pääasiassa varsin mukavasti, mutta pari hieman vaikeampaakin tapausta mahtui mukaan. Näistä mieleenpainuvin oli mieshenkilö, jolla oli erittäin
provosoiva ja hankala asenne meitä kohtaan. ”En maksa teille euroakaan, mä varastan nää pinssit!”. Yritin hetken aikaa keskustella hänen kanssaan, mutta asenne oli edelleen hyökkäävä ja negatiivinen ”Nuorille tarvi mitään kertoo päihteistä, mä vedän itekki amfetamiinia. Mun lapset saa ainaki ite kokeilla kaikkee! Pystyn järkkää mitä vaan, kun mulla on piirit!” Keskustelu ei oikein edennyt mihinkään suuntaan ja huomasin, ettei hän edes viitsinyt kuunnella, mitä yritin sanoa. Lopulta hän kuitenkin tajusi lähteä pois ja jätti pinssitkin meille.
Mukaviakin keskusteluja riitti paljon ja niistä mieleenpainuvin oli nuoren naisen kanssa, joka huumetestin tehtyään halusi tietää enemmän YADista ja oli erittäin kiinnostunut kuulemaan, kuinka itse suhtaudun päihteisiin ja mitä kautta lähdin mukaan. Juttelimme pitkään ja hän kehui meitä kovasti ja kertoi ensimmäisen kerran törmäävänsä hyvään päihdekeskusteluun. Hänen näkemyksensä mukaan Suomalainen päihdekasvatus ja tapa jolla siitä kerrotaan on yleisesti ottaen väärä, kun ”Joku vanha tantta iskee kansion pöytään ja sanoo, että lukekaapas siitä. Ketä sellanen kiinnostaa ja kenelle se jää mieleen, kun kerrotaan vaan pelkkiä haittoja ja pelotellaan!!”. Kerroin tykkääväni YADin toiminnasta itse juuri samasta syystä.
Kokonaisuutena jälleen varsin mukava, ja onnistunut reissu ja oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä siinä sivussa taas oma suosikkibändi (Haloo Helsinki!) kuudennen kerran. Tällä kertaa pyroilla ja räjähteillä maustettuna. Tarttuipa mukaan myös Leo Hakasen pleku, jonka Tilla sai ja antoi ystävällisesti minulle. Tästä on hyvä jatkaa seuraaville festareille!
R.O.C.K.!!!!!
-Matti
Provinssitunnelmia
Kesä toisensa jälkeen festareille on mahtavaa lähteä YAD porukalla. Meidän porukka on kuin suuren suuri perhe, jossa toisista pidetään huolta ja jonka kanssa voi tehdä kaikkea. Tässä porukassa voi luottaaa siihen että vaikka mokaa, tulee muut auttamaan tai vähintäänkin lohduttamaan.
Tänä vuonna Provinssiin saavuttiin ilman tuoleja. Ja hieman myöhässä. Mutta energiaa puhkuen laitoimme pisteen pystyyn ja työskentelimme ensimmäisen päivän jaloillamme. Loppuviikonlopusta olimmekin shoppailleet itsellemme söpöt festarituolit.
Tänä vuonna toimin festarivastaavana Provinssissa. Vapaaehtoisten hyvinvointi oli minun vastuunani prioriteetilla #1 heti perässä tullen saman festarityön tekeminen. Ruokien ja ruokataukojen suunnittelu sekä aikataulujen laatiminen pisteellä olevien vähimmäismäärän varmistamiseksi oli sinänsä haastavaa. Festariporukkamme toimi onneksi joustavasti ja hyvin yhteen.
Festarin aikana teimme monen monta huumetestiä ja festaritatuointia, jaoimme materiaalejamme ja keräsimme nimiä Kannabiskannanottoon. Työ oli monipuolista ja palkitsevaa. Saimme mahtavaa palautetta ja kehuja hyvästä työstä, jota koko YAD ry edustaa. Parhaimmat keskustelut ilahduttivat useampaan otteeseen. Parhaimpia asioita muisteltiin jälkikäteenkin porukalla ja oli kivaa kun samat ihmiset kävivät useampaankin otteeseen puhumassa ja kertomassa kuulumisia. Keskusteluja käytiin niin huumorinväritteisesti kuin hieman kipakammin vahvempien mielipiteiden kohdatessa. Henkilökohtaisesti itsekin kävin yhden kovempivoluumisen ja intensiivisen väittelyn, josta ihme kyllä kummatkin kävelimme pois hymyissäsuin.
Ehdottomasti parasta festareiden keskusteluissa on se, kun saa opettaa tai jopa oppia jotain uutta. Festarikävijöiden kokemuksista ja asenteista kuuleminen on erittäin opettavaista ja tuo meidät lähelle ihmisiä. Hyvän keskustelun tuoma euforian tunne on syy miksi teen vapaaehtoistyötä YAD:ssa.
Keskusteluja käytiin monenmoisesta eri aiheesta. Uudelle huumetestipohjalle paljon kiitosta. Asiakkaat saivat valita itseään kiinnostavan testiaiheen ja keskustelut olivat huomattavasti tuottoisempia tänä vuonna.
Suureksi suosikiksi aiheista nousi sukulaisen/läheisen päihteiden käyttö. Moni valitsi aiheen juuri lähipiiriään ajatellen. Keskusteluissa kävi ilmi, että moni pitää läheisen päihteidenkäyttöön vaikuttamista vaikeana. Aina voi tarjota tukea ja järjestää vaihtoehtoista toimintaa, mutta päätöstä muutokseen ei voi tehdä toisen puolesta. Ystävien vaikutus omaan päätökseen käyttää päihteitä oli taas yleisen mielipiteen mukaisesti vahva. Ryhmän paine on suuri. Sinänsä mielenkiintoista kuinka läheiset voivat vaikuttaa hyvin vahvasti toisen päihteidenkäyttöön, mutta samalla kokevat olevansa asemassa jossa eivät voi vaikuttaa.
Festareita vuosikausia raittiina kiertäneenä voin sitä lämpimästi suositella. Musiikki, ilmapiiri sekä ihmisten kohtaaminen ovat festareiden parasta antia. Se täytyy nähdä ja kokea itse. Musiikin tahtiin tanssiminen yhdessä muiden kanssa sekä omien lempiartistien näkeminen eturivistä on eufoorista. Festareilla ihmiset ovat tuttavallisia ja ystävällisiä ja tulevat tarvittaessa jopa tuntemattomallekkin avuksi. Minuakin suojeltiin Justicen eturivissä, ettei päältäni tanssittaisi musiikin viemänä. Festareilla tulee, pitää ja kuuluu panostaa ihmisiin, musiikkiin ja muihinkin kokemuksiin, kuten vaikkapa sumopainiin!
Pisteellämme kohtasimme selvinpäin olevista festarikansalaisista muun muassa yhden streittaritytön. Hänellä meininki oli hyvä ja asenne mahtava. Keskustelimme hänen kanssaan lähipiirin päihteidenkäytöstä, sekä hänen omasta elämäntavastaan. Hän suositteli hyvän aseenteensa lisäksi mahtavia bändejä aiheeseen liittyen, kuten Raivoraittius.
Sibriina, YAD vapaaehtoinen
yad infopisteillä 