Simerock 9.-10.8.2019
Tiina kertoo aluksi festarikuulumiset ja sen jälkeen Matti kertoo vastaavan näkökulmasta kuulumiset.
Heipparallaa, Tiina täällä kirjoittelee pitkästä aikaa!
Vuosina 2013-2016 kiersin Yadin mukana festareilla todella ahkerasti, mutta sen jälkeen yadeilu on hiipunut omien kiireiden takia. Viime vuonna ei ennättänyt festareille ollenkaan, joten oli mahtavaa, kun sain järjestettyä työkuviot niin, että nyt pääsin vihdoin mukaan!
Hyppäsin muun porukan mukaan Rantsilasta ja suoraan kuskin penkille. Ennen en oo yadireissuilla ollut kuskina enkä ikinä ajanut noin isoa autoa, joten tämä pesti jännitti. On mahtavaa kohdata omia pelkojaan ja hypätä epämukavuusalueelle! Hyvin pian ymmärsin, että tämä kuskin pesti on ollut täysin turha pelko ja ajaminen oli oikeesti mukavaa ja helppoa.
Pitkän ajomatkan jälkeen löydettiin festarialueelle, mihin mentiin hakemaan rannekkeet, passit ja ajoluvat sekä rakentamaan infopiste. Infopiste rakennettiin yhdessä tiiminä ja se oli nopeasti kasassa. Kasaamisen jälkeen lähdettiin väsyneenä kauppaan ostamaan koko viikonlopun ruuat ja sen jälkeen vihdoin majapaikkaan lepäämään. Majoituttiin Motelli Rovaniemessä. Paikka oli parempi kuin mitä vaatimaton ulkoasu antaa ymmärtää. Meidän mökissä oli neljä huonetta, joista kaksi oli varattu meille. Majoituimme siis yhdessä muiden asiakkaiden kanssa. Toivottavasti meidän myöhäiset “kotiintuloajat” eivät kovin häirinneet muita asukkaita.
Perjantaina saatiin nukkua pitkään ja heräillä hitaasti. Eetu jäi kokkaamaan kanawokkia, kun me muut lähdettiin “pikaisesti” käymään Rovaniemen keskustassa Lordin aukiolla. Menomatka sujui loistavasti, löydettiin keskustaan, käytiin ottamassa kuvia ja hieman shoppailemassakin. Paluumatkalla tehtiinkin Google Mapsin sponsoroimana pieni Tour de Rovaniemi, johon lisäjännitystä toi meidän Iso Valkoinen Mörkö (meidän paku) ja kapeat tiet. Maps siis sekoili ihan huolella ja opasti meidät millon mihinkin hukkaan. Kaikki tiet tuntui vievän joko työmaille tai takaisin keskustaan. Tiimityöllä saatiin kuitenkin homma toimiin ja auton keula kohti kauppaa ja majapaikkaa.
Festareiden alku oli hiljainen ja meidän infopiste vielä hiljaisempi. Pisteemme sijaitsi täysin syrjässä pääkulkuväyliin nähden. Iloa meille kuitenkin toi viereisen pisteen työntekijät (Balanssi ry) sekä viereisellä pisteellä speed dating -ohjelmanumeroa vetänyt Niko Nousiainen! Niko tuli pisteellemme rupattelemaan useampaan kertaan.
Pinja ja Niko Nousiainen
Janne ja Eetu osallistui Speed Datingiin.
Koko festareilta halusin ehdottomasti nähdä vain Juha Tapion ja Elastisen. Molemmat esiintyivät perjantaina. Juha Tapio veti yllättävän energisen keikan! Hän on niin valoisa, lämminsydäminen ja rehellisen “jalat-maassa” -tyyppi. Tällasia artisteja on aina ilo kuunnella. Keikan jälkeen oli positiiviset ja toiveikkaat energiat!
Elastisen keikkaa odotin kovasti. Elastisen biisejä on mun tsemppibiisilistalla 95% ja aloitan aamuni aika usein hänen tsemppibiiseillään. Festarikeikka oli kuitenkin suunnattu humaltuneelle bilekansalle, joten en ehkä sopinut kohdeyleisöön. Keikka oli pieni pettymys, mutta onneksi on vielä konserttisalikiertue edessä! Pidetään peukkuja, että se olisi enemmän positiivisen energian ja tsempin täyteinen.
Lauantaina festarit alkoivat taas iltapäivällä. Kävijöitä oli enemmän, mutta ruuhkaa ei kuitenkaan tullut. Pisteellä kävijöistä 90% oli lapsia tai nuoria. Eräs poikajoukko innostui meidän tarroista kovasti ja toinen tyttöporukka kävi useampaan kertaan pyörittämässä epäonnenpyörää. Päihteet siis selvästi kiinnostaa jo 12 -vuotiaitakin lapsia. Todella fiksuja muksuja, jotka osasivat vastailla kiperiinkin kysymyksiin asiallisesti. Eniten heitä kiinnosti saada tietoa siitä, miten he voisivat välttää joutumasta tekemisiin huumeiden kanssa ja mikä saa ihmiset kiinnostumaan huumeista. Heillä oli selkeästi halu elää päihteettömästi.
Lauantaina ei ollut minulle mieluisia artisteja, mutta kävin kiertelemässä alueella muuten vain. Käytiin Jannen ja Pinjan kanssa huvipuistolaitteissa sekä ottamassa kuvia someseinillä. Kävin kuuntelemassa pari biisiä Pyhimykseltä ja lepäilemässä riippukeinussa. Infopisteellä lauantai-ilta oli niin hiljainen, että suljettiin jo 21 jälkeen. Muut jäi vielä katsomaan pääesiintyjä JVG:n keikkaa, mutta me Pinjan kanssa lähdettiin autoon lepäilemään. Seuraavan päivän ajomatka oli pitkä ja yöunet vähäiset, joten kaikki uni oli tarpeen.
(c) Eetu
Kiitos Simerock, kiitos Rovaniemi, kiitos YAD, kiitos yadilaiset! Hyvällä porukalla reissu sujui hyvin. Nähdään taas!
terveisin: Tiina, Pinja, Janne, Matti ja Eetu.
—————————————————————————————————————
Nyt kun jo kuudetta vuotta kierrän YADin mukana festareilla, mietin monella aiemmalla tämän kesän festarilla, miksi en ole vielä ollut kertaakaan vastaavana. Nyt on sekin asia korjattu, kun tarjoutui mahdollisuus olla Simerockin vastaava.
Kuudessa vuodessa on ehtinyt nähdä ja kokea kaikenlaista festareilla ja näin voisi olettaa kaiken sujuvan helposti ja vaivattomasti. Niin ei kuitenkaan aina ole. Moneen otteeseen käydessäni sähköpostin välityksellä asioita läpi koskien mm. aikatauluja ja majoitusta heräsi mielessä kysymys ”Onko tämä nyt joku vitsi?”
Aiemmilla festareilla olemme saaneet sulkea pisteen ennen viimeistä esiintyjää tai millon itse katsomme parhaaksi. Simen kohdalla minulle annettiin ennakkoon tarkat säännöt, että kaikkien kojujen on oltava auki 1:30 asti, jolloin viimeinen artisti lopettaa. Tässä vaiheessa alkoi vähän stressitaso nousta ja tuntui, että tämähän on aivan järjetöntä nipottamista. Ymmärrän kyllä, että myyntikojujen kohdalla homma menee noin, mutta painotin vielä ettei me olla siellä myymässä mitään. Noh.. ei vastausta…
Saavuttuamme Torstaina festarialueelle yhteyshenkilö Sofimaaria oli vastassa ja hän vaikuttikin oikein mukavalta ja rennolta tyypiltä, kun hetken aikaa juttelimme. Olin pelännyt turhaan. Perjantaina ennen viimeistä esiintyjää pisteellämme oli tosi hiljaista ja oli turhauttavaa vain istuskella. Päätin kysyä, olisiki mitenkään mahdollista jos laitetaan piste kiinni aikaisemmin. ”Joo tosiaan niin tehän ette myy mitään niin laittakaa vaan!” Sitähän mä yritin selittää jo sähköpostissa aiemmin, mutta varmasti hänellä on ollut monta muutakin asiaa mielessä.
Aikataulujen lisäksi hämmennystä herätti myös sähköpostitse saamani info ettemme saa poistua, ennen kuin alue on tarkistettu ja todettu tarpeeksi siistiksi. Mikäli alue on roskainen, peritään 250€ sakko. Tässä vaiheessa en taas tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut ja jälleen mielessä pyöri ajatus ”Onko tämä(kin) joku vitsi?” Purettuamme pisteen lauantaina soitin Sofimaarialle, että tulee tarkistamaan alueen ja hän kehui kovasti miten siistinä olemme sen pitäneet ja sanoi odottavansa meitä ensi vuonna uudestaan. Kaikkineen festareista jäi hyvä fiilis ja kaikesta päästiin hyvin yhteisymmärrykseen keskustelemalla ja rennolla otteella pärjäsi, vaikka aluksi jännitti saammekko kontata hammasharjojen kanssa.
(c) Eetu
Majoitus Rovaniemi Motellissa se vasta jännä olikin… Kun yritin sähköpostitse selvittää, mihin asti respa on auki ja millon meidän pitää kirjautua sisään, ei henkilökunta tuntunut ymmärtävän edes, että olemme tulossa. Vastauksena saamani sähköposti oli kokonaisuudessaan vain seuraavat kysymykset: Mikä Youth Against Drugs?, Milloin varasitte? Mistä maasta olette? Millä nimellä varasitte? Saavuttuamme torstaina illalla motellille säätö vasta alkoikin. Varausjärjestelmästä löytyikin varaus Youth Against Drugs Ry:n nimellä, mutta se ei silti tehnyt asiasta helppoa. Respan nainen halusi nähdä ensin minun passin, koska sanoin olevani porukan vastaava. ”Ei täällä ole tällaista nimeä. Kuka tämän on varannut? Pitää olla sama henkilö.” Varaus löytyi jostain ihmeellisestä syystä (jota emme vieläkään tiedä) kuskimme Jannen nimellä. Yksi asia selvisi, mutta säätöä aiheutti toinen. Respan nainen selitti, kun varaus oli tehty bookings.comin kautta, se pitää maksaa heti. APUA!!! Eihän meillä ollut rahaa sellaiseen. Nopea paniikkipuhelu Iidalle ja vuoronperään henkilökunta kesksuteli keskenään ja Iidan kanssa puhelimitse. Lopulta saimme sovittua, että motelli laittaa Iidan sähköpostiin laskun. Niin no.. ainakin melkein… Tähänkin asiaan tuli pari muuttujaa, sillä sain laskun kuitenkin paperisena ja jouduin lähettämään siitä kuvan Iidalle.
Pekka Routalempi sanoisi tässä vaiheessa ”Hyvin jännä!” ja sitä tämä reissu kaikkine säätöineen oli ja erittäin opettavainen kokemus näin ensikertaa vastaavan hommissa. Ei ihan helpoin reissu, mutta hengissä selvittiin.
– Maza
yad infopisteillä 