QSTOCK 2017
Viime vuonna himoitsin paikkaa Qstockiin, mutta valitettavasti missasin sen mahdollisuuden. Tänä vuonna kannatti malttaa, koska Kimin ilmoittaessa vapaasta paikasta lähteä festaroimaan Ouluun, olin ensimmäisenä huutamassa ”MINÄÄÄÄÄÄÄÄ!”, ja niin sitä sitten taas päästiin festaroimaan.
Saavuin Lutakkoon keskiviikkona jo, ja lähdettiin torstaina aamusta matkaan vähän ennen kymmentä. Ouluun ajaa kauan, sen muistinkin, mutta silti selvittiin matkasta. Muutama pysähdystauko oli tarpeeseen varmasti itse kullekin.
Saavuttuamme Ouluun majoituimme Klubitalo Pönkkään Oulun Yliopiston viereen, josta ei ole pitkä matka Kuusisaaren festivaalialueelle. Pönkkä on suhteellisen iso rakennus, jossa lääniä riittä (välillä vähän tuntui sokkelomaiselta) ja jossa on toimintaa laajalla ikähaarukalla oleville ihmisille, pääasiassa vertaistukea ja tekemistä kaipaaville. Nukuimme yläkerran rauhassa, ja samasta kerroksesta löytyi myös sauna meille käyttöön! Ja sinnehän oli pakko päästä jo ekana päivänä. Ensin kuitenkin ruoka-asioita; käytiin kaupassa porukalla, ja en osaa sanoa miksi mutta siinä kaupassa käynnissä on kyllä aina ”sitä jotain”… Ruokaa saatiin, jonka jälkeen puolet porukkaa meni kokoamaan telttaa alueelle, ja puolet jäi keittiöön kokkaamaan. Kun telttaa koonneet tulivat takaisin, todettiin, että telttaan on tullut mukaan väärä katto jonka takia infopiste ei välttämättä näytä ihan sille mille sen pitäisi, ja myöhemmin huomattiin että myös yöpymistä varten tarvittavia asioita puuttuu matkasta.
Ruoan jälkeen piipahdettiin hetki tutkimassa lähimaastoa, itselleni tämä oli toinen kerta ikinä Oulussa. Kastettiin vähän varpaita veteen ja harkittiin uimista kun sää kerrankin suosi kylmän kesän jälkeen, mutta tulimme siihen tulokseen että läheisellä hengailupaikalla oli liikaa ihmisiä. Lähdimme osa hakemaan jäätelöä, ja matkalla sitten saatiinkin soittaa ambulanssi kun joku mies oli elottomana puistonpenkillä. Apu tuli nopeasti ja itselle, varmaan muillekin, jäi huojentunut olo kun mies virkosikin siitä lähtiessämme. Kansalaisvelvollisuus pitää muistaa. 🙂
Saunomisen jälkeen kutsui melko pian jo nukkumatti, ja aamulla herättiin, pakattiin auto ja lähdettiin kohti Qstockia. Teltta oli tosi hyvällä sijainnilla lähellä ruokapaikkoja, jonka takana oli vesipiste sekä selkämme takana päälava, puiden ja aidan lomasta pystyi hyvin kurkkimaan isolle screenille. Ensimmäinen festaripäivä oli aikamoisessa helteessä, joten nesteytystä tarvittiin ja sen takia oli onni, että oli läheisessä NMKY:n rakennuksessa työntekijöille oma sisävessa, eikä tarvinut aluksi jonottaa kummemmin bajamajoihin. Se ilo kuitenkin hälveni äkkiä, koska myöhemmin tuli ohjeistus, että meidän rannekkeella ei enää pääse siellä asioimaan. Emme myöskään saaneet muistoksi kankaista ranneketta, koska tapahtuma oli loppuunmyyty eikä ollut antaa ns. ”ylimääräisiä”. Sinisillä promo-rannekkeilla mentiin.
Teltalla kävi ripotellen porukkaa, mutta pääasiassa ihmisiä kiinnosti enemmän jäätelö, varjossa istuskelu ja lepo; telttamme taakse kokoontui paljon ruokalevolle meneviä ihmisiä auringon paahteelta piiloon, ja muutamasta piti miettiä että ovatko enää elävien kirjoissakaan.. taisivat olla kun ajan saatossa hävisivät. Yksisarvis-tarrat tekivät taas hyvin kauppansa, eräs Nummirockissakin ollut hyvin näyttävä pariskunta tuli piipahtamaan pisteellämme kysymään nimenomaan niitä, koska Nummesta saadut tarrat oli kuulemma hukattu. Mukaan annettiin niitä iso pinkka ja parin toinen osapuoli oli silminnähden onnellinen ja tyytyväinen tarroihinsa, ja lähti hymyillen pois. Se jäi näin jälkikäteen kerrottuna mieleen, en muistanut laittaa palautekaavakkeeseen.
Kauheasti ei Qstockissa ollut yhtyeitä, joista olisin itse ollut niin kovin kiinnostunut, mutta perjantain pääesiintyjä, Brian ”Marilyn Manson” Warner oli sellainen jonka tahdoin nähdä. Valitettavasti keikka oli itselleni, ja jälkikäteen luettuna monelle muullekin jokseenkin pettymys. Mansonin keikasta itse kaipasin parempaa tunnelmaa ja kontaktia yleisöön, lisäksi savukone tuntui olevan turhankin kovassa huudossa jonka takia setää oli vaikeaa lavalta havaita, vaikka en millään sysihuonolla paikalla yleisössä ollutkaan. Tuijotin keikkaa enemmän screeniltä, kuin lavalta, ja aloin tehdä lähtöä yleisömerestä. Hiukan ennen lähtöämme takaisin Pönkkään tuli myös käteltyä Saanan kanssa jutellutta Mokoman Marko Annalaa ja harmiteltua, ettei ollut mennyt mielummin katsomaan Mokoman akustista keikkaa joka päättyi hetki ennen Mansonin aloittamista. Onneksi aiemmin päivällä nähty Nopsajalan keikka oli mainio, ja Turmion Kätilöt nyt ei petä ikinä, vaikka toinen pääsolisti onkin vaihtunut – tämä oli itselleni eka keikka päästä seuraamaan miten uusi ääni sopii, ja ei mitään vikaa! Nähtiin myös yadilaisia Qstockissa ja oltiin seurana hänen ekalla TK-keikalla.
Lauantaina tuli sitten hiukan vettä ja pelättiin teltan katon puolesta, mutta muuten ei ollut suurempia ongelmia. Lauantaina tuntui että oli teltalla enemmän väkeä, tai ainakin teltan ympärillä häräsi porukkaa enemmän. Koitettiin hyppynarulla hyppelyä ja muutama lapsikin halusi tehdä huumetestejä. Itselleni oli ihanin vierailu, kun hyvä ystäväni saapui teltalla käymään. He viettivät miehensä kanssa ensimmäistä hääpäivää, ja koska viime festareille en päässyt avioliiton solmimista todistamaan, annoin jälkikäteen häälahjaksi tikkarit, sekä yksisarvistarrat kummallekin. Ilo oli niistä ylimmillään, koska onhan se nyt ehkä hienoin tarra ever! 😉
Lauantaina tuli käytyä katsomassa lähinnä Raappanan keikka kokonaan, koska hänen musiikkiinsa olen tutustunut alkuvuodesta ja siihen tykästynyt. Samaistun aika lailla ”Tyttöni tumma”-kappaleeseen, joka on tehty siis kahvista/-lle. Keikka oli hyvä, lopuksi lavalle pomppasi Seksikäs Suklaa sekä muuta porukkaa, joita en tunnistanut, vetämään jonkun oman kappaleensa. Eturiviin pääsin onneksi. Muuten lauantaina tuli lähinnä tiirailtua yhtyeitä pieni hetki joko päälavan lähellä tai vessajonon ohella muuallakin. Apulannan pyroshow aiheutti vähän sydänkohtauksia, kun lavalla tuntui räjähtävän tämän tästä. Loppuillasta aloin huomata, että toiseen kenkään on Raappanan keikan jälkeen tullut semipahaa damagea pohjaan, ja vaikka olin siistinyt kengät hiekasta*, sitä tuntui löytyvän kaikkialta. (* keikka oli Rytmirannassa joka on nimensä mukaisesti hiekkarannalla, tosin uiminen oli kielletty joka ainakin perjantaina tuntui veristen kyyneleiden vuodatuksena sielussa, kun olisi halunnut hiukan pulahtaa. )
Jossain kohtaa pyysin festarivastaavaltamme Jonilta lupaa piipahtaa hiukan tutkimassa Oulua, ja luvan saatuani kävin nopeasti moikkaamassa Toripolliisia. Piti ottaa selfie hänen kanssaan, vaan auringonlasku vähän teki kuvista epäonnistuneita, joten pian jo palasin takaisin alueelle. Onneksi matka ei ollut pitkä. Kohtasin sitten paikallisia seurakunta- ihmisiä joille kerroin meidän toiminnasta, ja vähän ennen kymmentä olin jo autolla, teltta oltiin pistetty pois. Alice Cooper olisi esiintynyt vielä, mutta uni kiinnosti enemmän.
Sunnuntai ei valitettavasti mennyt itselläni putkeen, kun fyysiseen vaivaan tarkoitetun lääkkeen yksi ikävimmistä sivuoireista pamautti voimalla kropan ja mielen juntturaan. Näin jälkikäteen kaikille – olen hyvin pahoillani, että lähteminen kesti osaltani, enkä voinut olla mitenkän avuksi loppusiivoamisessa yms.
Matkan varrella pysähdyttiin Pyhäjärvellä ja Viitasaarella, ja noin kahden ja kolmen välillä saavuttiin Lutakkoon, jossa oli Neste Rallien palkintojenjako alkamassa. Purettiin tavarat toimistolle, ja lähdettiin koteihimme sieltä päin. Itse olin Tampereella kuuden maissa, hyvin kuuman bussimatkan jälkeen.
Kaiken kaikkiaan mukava reissu, vaikka hiukan miinusta aiheutti Qstockin muuttuneiden järjestelyjen huono tiedonkulku, ei tullut ketään ikävää tyyppiä käymään pisteellä riitelemässä, ruoka riitti ihan ok ja se oli syötävää, vaikka joku ateria taisikin palaa hiukan pohjaan. Oli myös jännittävää kokata, kun vasta viimeisenä päivänä löytyi ruoanlaittoa helpottavia välineitä, mm. kauhoja 😀
Kiitos, anteeksi, ja seuraavia fessuja odotellessa,
Katja
P.S. Mukana olleet lisätköön kuvia jos mieli tekee, mulla on muutama ja en vaan saa niitä tähän 😀
Suomipop 13.-15.7.
Torstaina tultiin suurin osa klo 11 mennessä toimistolle. Pienet hengailut, moikat ihmisille, miettimiset mitä voitaisiin syödä koko festin ajan. Käytiin nurkan takana kaupassa, jonka jälkeen aloimme tekemään ruokaa sekä roudaamaan ja kokoomaan infopistettä.
Vaikka ennen festejä tiedettiin, ettei tulla olemaan sisäpuolella, niin jokaistahan se meistä ärsytti, mutta infopisteilyt silti piti hoitaa. Heti kättelyssä melkein saatiin myös kielto lastauslaiturille. Jopa se, ettemme olleet sisäpuolella aiheutti ärsyyntymisen lisäksi lisätyötä, jota ei ihan joka festareilla tarvitse tehdä. Joka ikinen aamu jouduimme kokoomaan pisteen ja joka ikinen ilta purkamaan pisteen. Neljään asti meitä pisteellä oli torstaina neljä ihmistä, ja onneksi sitten tuli yksi lisää. Eka päivä meni yllättävänkin hyvin kaikesta huolimatta, oli hyvä ruoka ja hyvä jengi pisteellä. Huumet.fi – kortit olivat jokaisen mielestä aivan älyttömän mahtavia! Kesäheila etenkin, parilla ellei kolmella meistä ollut kovat suunnitelmat löytää ihminen jolle antaa kyseinen kortti omalla puhelinnumerolla varustettuna. Otin muutaman itsellenikin, pakko myöntää. Parhaiten tältä päivältä jäi mieleen se hetki, kun tuntui siltä, että olisi ollut hyvässä komedia teatteriesityksessä. Jonka jälkeen sai nauraa, jopa senkin aikana, ja lopuksi taputtaa ja halata esiintyjää. Kyseessä oli tyttö kavereineen, jotka olivat nuoria ja enemmän tai vähemmän juoneet. Tämä tyttö puhui, ja järjesteli meidän pöydän hyvään järjestykseen. Kiitos siitä.
Perjantaina heräilin ensimmäisenä, suihkun kautta syömään. Muiden herätessä söin uudestaan porukalla (Minä syöppö? En ikinä). Toimistolle hipsi pari lisäkättä aamupäivästä, joka oli tarpeen koko päiväksi, joka olisi ollut myös tarpeen viimeisellekin päivälle. Itse jäin tekemään ruokaa, koska koen edelleen, ettei musta ole pisteen kokoamisessa suurta apua, joten olin sitä mieltä, että pisimmät menevät laittamaan pistettä pystyyn. Perjantaina oli joka tapauksessa vilskettä pisteellä ja tatuointeja etenkin sai tehdä, vaikka minkälaisiin paikkoihin. Ette edes halua tietää mihin kaikkialle pyydettiin. Tuttuja kävi pisteellä, huumetestejä sai tehdä useaan kertaan. Meistä muutama sai puhua hyvinkin syvällisesti asioista, ja jopa kertoa omakohtaisia kokemuksia käyttämisestä ym.
Lauantai meni alusta loppuun asti erittäin vauhdikkaasti ja töitä riitti meille kaikille. Hyvä jos kerettiin edes syömään kunnolla. Jälleen itse olin ensimmäisenä hereillä ja no, tiedätte kyllä. Vaikka päivä oli kiireen täytteinen, niin mielestäni se oli paras päivä väsymyksestä ja kiireestä huolimatta. Saimme tehdä testejä, tatuointeja ja ylipäätänsä tehdä hommia. Yksi meistä taisi saada annettua jo edellispäivänä kesäheilakortin jollekin erityiselle. Näiden kolmen päivän aikana tuli tavattua monenlaisia ihmisiä, laidasta laitaan. Sehän se varmaan pääasia oli, että tapaamme ihmisiä, etenkin nuoria ja hyvä niin. Pakko kyllä mainita lauantaipäivältä se, että yksi punainen kaveri jäi mieleen, sellainen teletappi ja hänen kaverit! Ai että, se piristi päivää.
En osaa kertoa mikä oli parasta, tai mikä kohtaaminen oli paras. Päiviin mahtui niin hyviä hetkiä, kuin huonojakin. Se mikä jäi mieleen parhaiten, niin en tiedä. Ylipäätään se, että selvittiin ja pisteellä kävi paljon ihmisiä, oli jo sen arvoista, josta saa olla ylpeä. Itselleni edelleen on vaikeaa tehdä huumetestejä ja kohdata ihmisiä. Mutta alku vaikeudesta ylitse pääseminen jälkeen helpottaa. Mutta mitä näihin festareihin tulee, niin en välttämättä lähtisi uudestaan millään tavalla. Sen verran jäi kaivelemaan itseäni henkilökohtaisesti, miten meitä ja muita kohtaan käyttäydyttiin järjestäjän, järjestyksenvalvojien ja tuottajan taholta. En tiedä onko se sen arvoista olla YADin siellä ollenkaan.
- Pinja / YADin vapaaehtoinen
NUMMIROCK 2017 [21. – 24.6.]
[EDIT: KUVATEKNISISTÄ SYISTÄ VÄHÄN MYÖHÄSSÄ! Kirjoittajalta pahoittelut.]
Alkaa olla vaikeaa keksiä juhannukselle parempaa tekemistä, kuin Nummirockiin osallistuminen.
Viime vuonna tuli oltua ensimmäistä kertaa, ja tänäkin vuonna halusin ehdottomasti mukaan. Nummirock festarivalinnoissa ykköstoiveeksi, ja peukkuja pitämään. Ja mukaan päästiin, oi iloa ja riemua! Esimieheltä vapaiden ruinausta onnistuneesti, ja sitten pakkaamaan lähes lauleskellen. Kunnes katsoin säätietoja; luvassa hyvin kylmä ja märkä juhannus, viime vuonna kun oli suht helle. Ei muuta kuin uikkarit pois laukusta, ja kaivamaan lämpimimpiä vaatteita esille.. Ajoissa nukkumaan tiistai-iltana, ja aamulla kohti Arttelia, josta auto tällä kertaa starttasi suurimman osan vapaaehtoisista ollessa täältä Tampereelta.
Matkaan lähdettiin seuraavalla kokoonpanolla; Saana (festarivastaavamme) , Katja (eli minä), Milla, Visa, Mika, sekä Hanne. Myöhemmin remmiin tuli myös Juno, sekä Eetu. Pakussa meitä oli selkeästi ajateltu lämmöllä, koska autosta löytyi evästä jo valmiiksi. 😉 Matkan aikana sää ehti muuttua useaan otteeseen, ensin paistoi, sitten satoi. Maisemien vaihtuminen maalaisemmiksi rentoutti mieltä, ja lueskelin matkalla jo alueelle leirintään saapuneiden kavereiden tunnelmia Facebookista. Samalla viritin itselleni lisävirtaa kofeiinivajeen tilalle.
Päästyämme Kauhajoelle noin puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen, majoittauduimme keskustan tuntumaan [kiitos Walkers!] – aikaisempi majapaikka Räimiskä ei tänä vuonna voinut meitä majoittaa. Haimme sieltä kuitenkin avaimen, veimme tavarat Walkersille ja kävimme kaupassa. Majapaikkaamme kuului sauna, joka osoittautui erittäin hyväksi plussaksi. Kun ruoka-asiat ja kokkailut sun muut oli hoidettu, lähdettiin kohti festivaalialuetta, teltta kokoon ja valmistautumaan hiukan huomiseen. Festarit käynnisti Kaunis Kuolematon, jonka keikasta tuli käytyä katsomassa jonkin verran.
Torstaina sitten alkoi hulina, kun alueen neljästä lavasta aukesi (vielä) kaksi, eilen vain telttalavan (Original Stage) ollessa avoinna. Paljon viime vuodelta tuttuja festivaalihahmoja tuli vastaan sekä kävijöissä että työntekijöissä. Vaikka Nummijärven kolea tuuli lisäsi kylmän tuntua, tuttuun tapaan paljasta pintaa oli paljon esillä ja rohkeimmat kävivät silti pulikoimassa järvessä – onneksi vieressä oli sauna. Nummirockissa lavat ovat lähellä toisiaan, ja saimme pienellä pyytämisellä saman paikan kuin edellisinä vuosina, eli Inferno ja Kaaos-stagejen välimaastosta. Näppärää, kun kuulee ja näkee yhtyeet teltalta!
Tänä vuonna oli uutena juttuna mukana festarikaavake, jonka sai tehdä jossei halunnut vastailla huumetestin kysymyksiin – tai jos oikein intoa riitti , sai tehdä kaavakkeen vielä ”kertana kiellon päälle”. Kaavake tuntui olevan kovin suosittu, vaikka osoitti joillekin kävijöille hankaluuksia ”ykkösestä viiteen”-arviointiastekoillaan. Linnun mallista vesitatskaa kaivattiin, mutta sydämeenkin tyydyttiin – muutama tosin vain päästiin tekemään, joka oli sinänsä harmi koska vestitatskojen tekeminen on yksi kivoimpia juttuja festaroinnissa. Uusi yksisarvis-tarra aiheutti kovasti ihastusta teltalla kävijöissä, ja niitä taisi mennä hyvä pino. Tarrasta toivottiin myös kovasti patchia! Allekirjoittaneelta vahva kannatus ideaan 😉
Nummirockissa saa aina myös kovasti halauksia, tutuilta ja tuntemattomilta. Nummea sanotaan ”rakkauden festareiksi”, eikä turhaan – tänäkin vuonna Jinjerin keikalla tuli erään henkilön kosittua kumppaniaan, joka istui edessäni keikan aikana, ja myöntävä vastaus herätti riemunkiljahduksia ja onnentoivotuksia keikalla olleissa. Muutama teltalla vieraillut totesi laittaneensa alulle Nummi – vauvan, ja lapsia oli menossa mukana myös, ja tuli todistettua pari kihlautumista, seurustelun aloitusta ja useita suudelmia. Nummessa on sitä jotain 😉 Itsekin sain paljon poskisuukkoja, kosintoja ja muita ystävällisiä kommentteja ja kohtaamisia, joista jäi hyvä mieli – Nummessa ei voi harmittaa mikään! Paitsi se, jos on tyhmä, ja ottaa huonot kengät, kuten allekirjoittanut.
Nummirock saa plussaa siitäkin, että se on siisti ja rauhallinen festari, jopa siinä määrin että poliisitkin kiittelevät kun Nummessa ei ole lainkaan häiriöitä ja hommat sujuu varsin mallikkaasti koska kävijät huolehtivat toisistaan tosi hyvin. Piteissä nostellaan pystyyn, sammuneita käydään tökkimässä ja ensiavun henkilöstö löytyy helposti, mutta heillekään ei tule kuin korkeintaan hiukan ruhjeilla olevia ihmisiä.
Perjantai on aina raskaimman ja synkimmän metallin päivä, ja päätöspäivänä lauantaina on aina joku oudokki esiintymässä – perjantai ”kiekkoheville”, ja lauantaina letkajenkattua Eläkeläisten keikalla (jonne myös pakotin Junon, sori siitä). Eniten odotin yhtyeistä perjantaina esiintynyttä Ajattaraa, joka on juuri tehnyt paluun keikkalavoille – juurikin viime Nummessa 😉 Koko keikkaa en jaksanut katsoa myöhäisen aloituksen vuoksi, mutta tiedän että näemme vielä.
Lauantaina alkoi hiukan jo haikea olo hiipiä, kun tiedossa oli että lysti alkaa taas vedellä viimeisiään. Yleisesti festarikansan kesken nimetty PND, eli ”Post Nummirock Depression” alkoi hiipiä sisimpään. Vielä tuli silti käytyä katsomassa kaikenlaisia yhtyeitä, jaettua kortsuja, korvatulppia ja tikkareita monille sekä käytyä yksi keskustelu englanniksi, mikä on aina hiukan kuumottava tilanne; Nummirockissa puhelin toimii miten tykkää, joten kielimuurin kohdatessa pitää osata vikkelästi keksiä miten jotkut sanat kierretään tai esitetään ymmärrettävästi, jos Google Translator ei ole käytettävissä. Onneksi selvittiin, ja opittiin samalla huumesanastoa lontooksi. Nummessa on myös YADin huumetestin teon joka vuonna kuvaava porukka, Sons of Alcohol, joita kovasti odotimme taas tekemään videotaan, mutta ikäväksemme heitä ei kameran kanssa näkynyt – edellisvuonna haastattelin poikia, joskaan se(kään) pätkä ei tullut julki.
Vuoden 2017 Nummirockin päätti Insomnium, itse olin jo muutamaa tuntia aikaisemmin päättänyt oman Nummirockini ja kömpinyt autoon sateensuojaan kun en tavoittanut tuttuja eikä ollut enää mitään yhtyettä, jota katsoa – teltan olimme jo laittaneet kokoon, eikä Mokoman keikan jälkeen ollut hirveämmin käynyt enää porukkaa, alkoi varmaan jo juhlinta väsyttää muitakin. Yleisesti ottaen Nummessa käy paljon porukkaa teltalla, vähintään toteamassa että ”moi, mää muistan sut, sää olit viime vuonnakin”. On kiva huomata, että mieleen ollaan jääty ja että jälleennäkemiset ovat aina iloisia.
Sunnuntaina pistettiin tavarat kokoon, siivottiin ja lähdettiin ajamaan takaisin Tamperetta kohti. PND iski autossa lujaa naamalle. Ääni oli painoksissa, jalat rakoilla, pientä flunssan- ja univelanpoikasta havaittavissa ja ennen kaikkea toteaminen että seuraava päivä on maanantai, ja työpäivä. Siinä kohtaa oli erittäin onnellinen siitä, että oli itse selvinpäin, kuten myös muu seurue ympärillä. Automatkalla nauratti ja nukutti kaikkia, mutta uskallan väittää että kaikilla oli kuitenkin kivaa. Hyvä porukka oli taas mukana ja hyvä asenne hommaan 🙂 Kiitos ja anteeksi, ja luultavasti ensi Nummirockiin!
XOXO, Katja
Provinssirock – 17
Saavuimme aurinkoiseen Provinssiin torstaina aamupäivästä. Suomen kesä on antanut parastaan auringon helliessä festarikansaa. Kumpparit sai yllättäen roikkua narikassa koko festareiden ajan! Aivan huikeeta!
Pelit ja leikit ilahduttavat ihmisiä ja mehän pelattiin, hypyytettiin narua ja jonkattiin reippain mielin. Ruokatarjontakin oli mainiota.
Kaikenlaisia kävijöitä on tullut vastaan ja meidän pisteelläkin on käynyt kiitettävästi porukkaa juttelemassa ja ottamassa vesitatuointeja. Huumetestit on kiinnostaneet ja korvatulppia ja kortsuja on jaettu.
Selkeästi on liikkeellä itsestään ja toisistaan huolta pitävää festarikansaa ❤️
Mieleenpainuvin keskustelu käytiin aiheesta Herneet ja maailmankauppa.
Festarikävijän mielessä oli, että kaikesta voi syyttää politiikkaa ja puolueilla on väliä. Hyviä keskusteluja ja mainiot festarit! Yadilainen kiittää ja kumartaa ja jää odottamaan seuraavia sessioita 😊
-Erja, YAD:n vapaaehtoinen.
Haapavesifolk 29.6.-1.7.2017
Moikka!
Vähän muisteloita ja fiiliksiä Haapavesifolkista…
Matka fessuille alkoi Jyväskylästä torstaipäivänä. Tunnelma autossa oli kuuman auringon alla hikinen, mutta positiivinen ja alkumatka meni radioralleja mukaillessa. Pysähdyimme surullisen kuuluisalla Pihtiputaan Niemenharju- nimisellä huoltsikalla aux-piuha ja jädeostoksille ja jatkoimme matkaa Folkkien omaa Spotify listaa kuunnellessa kohti Haapaveden nuorisotiloja, jossa yövyimme reissun ajan. Folk-fiilis oli viritetty ja jatkoimme ruokaostosten kautta teltan pystytykseen.
Haapavesifolk oli allekirjoittaneen ensimmäinen festarikokemus YAD:n riveissä ja oli mukava aloittaa pesti rennossa tunnelmassa, huipputyyppien seurassa. Myös YAD oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa pitämässä infopistettä Haapavesifolkeilla ja menestys fessuilla oli päivästä riippuen melko vaihtelevaa. Ihmisten kanssa keskustellessa selvisi, ettei YAD ollut kovin tuttu juttu, mutta ensikerralla kohdatessa teltta on paikallisille varmasti jo helpommin lähestyttävä.
Ikähaarukka kävijöissä oli vauvasta vaariin ja pisteen kanta-asiakkaisiin kuuluikin mm. eräs n. 2 -vuotias innokas tyttö vanhempiensa kanssa, sekä nuorisoporukat, jotka kävivät vähän väliä kokeilemassa pisteen härveleitä. Tarroja ja tatskoja tuli jaeltua hyvä määrä ja hedelmällisiä kohtaamisiakin saatiin käytyä huumetestien merkeissä. Korvatulpat purivat hyvin ikääntyneempään väkeen ja kortsut nuorempaan. 😉
Alue oli näppärän kokoinen, joten esiintyjiä ei tarvinnut aina lähteä kuuntelemaan kovinkaan kauas… Siispä viihdytimme toinen toistamme niin härveleiden kuin sirkustelunkin merkeissä. Myös joukkomme vanhus innostui jumppailemaan nuorison ohjauksessa.
Kelit suosivat festarikansaa koko viikonlopun ja vaikkei ruuhkaa pisteellä ollutkaan, tekivät lauantain aamupäikkärit lasten tapahtuman ajan terää koko porukalle. Sunnuntaina kotiin oli mukava palata ja reissusta mukaan tarttui taskullinen uusia ystäviä, kokemusta pisteellä olosta, erilaisia kohtaamisia, upeet tatskat ja paljon muuta.
Näihin kuviin ja tunnelmiin.
-Veera YAD:n vapaaehtoinen
yad infopisteillä 