KuopioRock
Olipa kerran erittäin mielenkiintoisista ihmisistä koostuva porukka. Kuusi heitä oli ja päämajansa he pitivät Tanssisali Lutakon yläkerrassa. Sieltä olisi tarkoitus lähteä kohti Savon maata tarkempi koordinaatti olisi Kuopio ja rockcock (ystävien kesken rokkikikkeli). Perjantaina auto starttasi Lutakon pihasta kuskina tämän tarinan kirjoittajan avonainenmies Mika (koska muita ei saatu ja minuahan tämä ei juuri haitannut :>)festariparivaljakkomme Eedit ja Taneli mukana myös Matti, Riku ja meikä tyttö Saana. Matkahan Kuopioon ei tunnetusti ole kauhean pitkä joten porukka pääsi paikan päälle parissa tunnissa. Ajomatka meni leppoisasti ja harvinaisen hiljaisesti, koska HELLE!
Savon mualle koordinoitua ihan ensimmäiseksi yadilaisten oli mentävä katsastamaan festari alue. Minähän jo suhkot vanhana Kuopiorock veteraanina tunsinkin jo paikan ja nostalginen fiilis kasvoi sisuksissani. Teltta paikka oli kaikkien onneksi varjossa ja lähellä järveä, josta pariin otteeseen seurueeseen liittyi sorsa, joka erään festarikävijän mukaan kantoi nimeä Seppo. Teltan pystyttämisen jälkeen tämä jo tässä vaiheessa helteeseen turhautunut poppoo lähti päästelemään kohti majapaikkaa ja kauppaa. Majapaikka oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Eedit oli matkalaisille järjestänyt isoveljensä naisystävän muuton alla olevan kerrostalo kämpän! Eli yöllisiä seikkailuja ei olisi luvassa tällä reissulla, mutta täytyy myöntää, ettei sitä olisi jaksanutkaan 😀
Festarialueelle takaisin saavuttuaan immeiset alkoivat valmistautua henkisesti festarihulinaan. Festari kansaa kävi valitettavan vähän aiempiin vuosiin verrattuna, mutta sehän ei tunnetusti infopisteen meininkiin vaikuttanut. Välillä tanssittiin Juha Tapion tahtiin, välillä lievästi kettuunnuttiin ”Happy” biisin tahtiin joka soi kerta toisensa jälkeen naapuri teltan kojulta ja unohtamatta huumetestejä! Parhaiten mieleeni jäi eräs mies kaksikko jotka ilmoittivat, että aina, kun kitusiinsa kippaa alkomaholia pitää niin sanotusti (ja kukkahattutätimäisesti) ”vetää peput olalle.” Tyylinsä kullakin miettivät infopisteilijät ja jatkoivat hyvän sanan levittämistä.
Uskon, että suurin osa infopistetovereistani yhtyy sanaani, kun sanon, että parasta oli festarialueelta saatu ruoka (ei tarvinnut itse tehdä!), ilmainen kofeiini, uiminen ja julkkisten bongailu ns v.i.p alueella.
Kiitos ja kumar
rus vielä kerran mahtavalle porukalle!
Ensvuonna uudeestaan, koska rockcock on paras festari!
Sincerely with love
Saana
Puntala Rock 2014
Pienenä haaveenani on ollut pitkään kokea Lempäälässä järjestettävä alle 2000 hengelle järjestettävä pUnk festivaali, joka vihdoin toteutui ja mikä mahtavampaa, yadin riveissä. Koska kyseessä on vissiin Suomen ainokainen punkfestivaali, niin paikalla oli (ala)kulttuurinmukaista jengiä hyvissä määrin, asenteineen, niitteineen ja hakaneuloineen.
Infopisteemme sijaitsi todellä hyvässä paikassa, aivan päälavan läheisyydessä, joka väistämättä sai ihmisiä tulemaan juttutuokiolle ja haalimaan materiaalia aika oma-aloitteisesti. Meitä yadilaisia oli pisteellä vain 3 henkilöä: minä, Anne ja Essi, joten oli piristävä kokemus lähteä kahden päivän festareille näin pienellä porukalla, verrattuna aiempiin kokemuksiini. Kuitenkin ryhmädynamiikkamme oli hyvin toimivaa ja saimme jaettua vastuun todella hyvin ja kaikki pääsivät keskustelemaan, tekemään huumetestejä ja siirtotatuoinnit olivat kovaa huutoa. Yadin pinssitkin ymmärrettävästi menivät punkkareille hyvin kaupaksi ja pääsin jopa todistamaan, erään herrasmiehen omatoimista vatsalävistystä pinssin avulla.
Huumetestejä tuli tehtyä varsinkin ensimmäisenä päivänä hyvin paljon ja yleensäkin nautin niiden tekemisestä, sillä nautin uusien ihmisten seurasta ja testin luomasta keskustelusta. Erityisesti mieleen jäi yleensä päihteettömyyteen liittyvät keskustelut, varsinkin erään vanhemman Herran raitistumiskokemus ja se, että punk-asenteesta ei tarvitse luopua, vaikka ikää tulisi ja meno hilliintyisi. Jotkut tykkäsivät huumetesteistä niin paljon, että halusivat plärätä jokaisen aiheen läpi ja keskustella omia näkemyksiään.
Vaikka meitä oli vain kolme ihmistä pisteellä, niin esimerkiksi esittäjien seuraaminen päälavalta helpottui huomattavasti, koska pisteemme oli niin lähellä sitä. Omat henkilökohtaiset suosikkiyhtyeeni esiintyivät kaikki juuri päälavalla ja täten en päässyt missaamaan mitään. Joitakin hieman häiritsevästi käyttäytyviä oli satunnaisesti, yleensä kovinkin päihtyneenä, mutta näistä selvittiin helposti ja useimmiten aiheuttivat lähinnä huvitusta.
Kokonaisuudessaan Puntala oli kyllä erittäin mahtava kokemus. Tunsin todella syvää yhteenkuuluvuutta muun festarikansan kanssa, yadilaisten lisäksi. Sää suosi ja asiat toimivat pienen ryhmämme kesken hyvin. Kokemus, jonka haluan ehdottomasti kokea uudelleen tulevaisuudessa.
– Tomi
ILOSAARIROCK 2014
Ilovaarirock vs. Ilosaarirock – Perjantai alkoi seikkailulla Joensuun keskustassa, kun me yritimme selvitä Ilosaarirockin huoltoportin kautta pystyttämään infopistettä, mutta me löysimmekin itsemme ilmottautumasta Ilovaarirockiin! Jostain kumman syystä YADlle ei ollut varattu festaripasseja rokkamaan vaarien kanssa.
Tiina, Sanna, Meri, Iida, Saana, Olli ja mä – Ilosaarirockissa infopisteillyt upea festaritiimi! Tässä tiimissä mun oli turvallista ja todella hauskaa tutustua festarielämään yadilaisena.
Infopiste ruokakojun välittömässä läheisyydessä – Hyvä ruoka, parempi mieli eli infopisteelle jäi moni jutustelemaan makkaraperunat kourassa ja mulle se ainakin mahdollisti muutaman pitkän ja leppoisan keskustelun. Haittapuolina mainittakoon mm. lokkien yllätyshyökkäykset!
Tähtiteltta – Kyseinen esiintymislava oli myös ihan infopisteen naapurissa ja jäi mulle kaikista lavoista parhaiten mieleen, koska siellä bailasin Pariisin kevään ja Haloo Helsingin! tahtiin. Tähtiteltassa oli läpi festareiden erittäinen tiivis, kuuma ja kostea tunnelma, jonka ansiosta musiikkikokemukset siellä olivat intensiivisiä.
Päälava – Artistista riippumatta päälavalla Ilosaarirockin riemukas, leppoisa kesäfestaritunnelma oli käsinkosketeltavaa! Hyvä energia virtasi lavalta yleisöön ja yleisöstä takaisin lavalle läpi viikonlopun ja mahtava fiilis oli taattu.
Huumetestit – En tehnyt viikonlopun aikana montaakaan huumetestiä, mutta jokainen tekemistäni olivat hyväntuulisia ja leppoisia keskusteluita. Minusta infopisteilyssä ja huumetesteissä kaikkein parasta oli se, kun sain hymyn festarikävijöiden huulille omalla aurinkoisuudellani. Parhaiten mieleeni jäi huumetesti, jonka tein kolmelle ikäiselleni nuorelle. He olivat selvästi miettineet paljon huumeisiin liittyviä asioita, erityisesti yhteiskunnan suhtautumista huumeiden käyttäjiin, ja minäkin sain keskustelusta paljon uutta ajateltavaa. Minusta oli todella mielenkiintoista päästä juttelemaan avoimesti päihteistä, ja niiden käytöstä, monesta eri näkökulmasta viikonlopun aikana!
Taideterapiaa infopisteellä alá Saara&Olli – Käytimme Ollin kanssa erään infopisteen rauhallisen hetken taiteen luomiseen:
Tässä on ehdottomasti sitä jotakin, eikö vain? Taideteos syntyi hysteerisen naurun siivittämänä!
–Saara
——————————————————————————————————————————————————————
Käy vastaamassa Huumeita Festareilla -kyselyyn TÄSTÄ. voit voittaa paljasjalkakengät. Kysely on auki 3.9.2014 asti. Kyselyyn voi halutessaan osallistua myös nimettömästi.
Suolirock 2014
Summer Up 2014
Muu porukka kävi reippaasti kokoamassa infopisteen kun minä saavuin Lahteen juuri sopivasti teltan kasaamisen jälkeen! 😉 Sain melko massiivisen festarikasteen heti linkusta ulos astuttuani, kun taivas näytti voimansa ukkosen ja rankkasateen voimin! Tämän jälkeen käytiin viemässä kamat majapaikkaamme nuortentalo Plazaan ja lähdimme kauppareissulle. Ilta meni syödessä, jutustellessa, tutustellessa ja saunoessa!
Perjantaina aamutohinoiden jälkeen lähdimme festarialueelle palaveriin ja laittamaan infopistettä kuntoon. Aurinko paistoi ja iloinen festarikansa valui alueelle. Harmi kyllä infopisteemme sijaitsi melko syrjässä päälavoilta, joten kävijöitä ei ollut niin paljon kuin odotin… Kiireisintä pisteellämme oli klo 13-18 aikaan, kun vieressä sijainneella Up Coming -Stagella oli esiintyjiä. Up Coming Stagella esiintyi ei-niin-tunnettuja artisteja. Päivämme päättyi illan viimeisen artistin eli Sean Paulin lopetettua.
Lauantai oli vieläkin kuumempi päivä! Kävijät suosivat tatuointeja enemmän kuin huumetestejä. Festareilla järjestettiin Sonera X Purple Party, mikä oli todella siistin näköstä! Kävijöille siis jaettiin yhteensä 4000 värijauhepussia, ja merkistä nämä pussit nakattiin ilmaan ja violetti väri värjäsi festarit! Lauantaina festareilla kävi enemmän porukkaa kuin perjantaina ja yhteensä kävijöitä oli noin 27 000. Noin 300 kävijää löysi infopisteellemme! Illan pääesiintyjän eli Cheekin jälkeen kasasimme kamamme ja lähdimme väsyneenä nauraen unten maille! 🙂
Provinssirock
Perjantaina 27.6 YADin festaritiimi suunnisti kohti Seinäjokea Provinssirockiin. Jyväskylästä matkaan lähtivät festarivastaava Eedit, Tilla, Meri ja minä. Sain kunnian toimia kartanlukijana, sillä olin ainoa, jonka puhelimessa oli jonkinlainen navigaattori ja kenelläkään ei ollut tarkkaan muistissa, kuinka Seinäjoelle ajetaan. Seinäjoelle päästyämme muutamaan otteeseen mietin, josko voisin heittää puhelimen ikkunasta, sillä Google Maps ei halunnut olla yhteistyöhaluinen ja pyörimme hetken aikaa ympyrää keskustassa. Löydettyämme juna-aseman seuraamme liittyivät Katri ja Iida.
Haettuamme rannekkeet ihmettelin, voiko olla niin hyvä tuuri, ettei tarvitse ollenkaan selitellä keitä olemme ja millä asialla liikumme. Onko tämä mahdollista? Itselle tämä oli kolmas kerta, kun olin YADin matkassa festareilla ja kaikki näytti menevän ongelmitta suunnitelman mukaan.
Infopisteemme sijaitsi Hyde Parkiksi nimetyllä alueella, ja vieressä oli Animalian teltta ja vastapäätä koju, josta sai kahvia ja lettuja. Ensimmäinen päivä sujui melko rauhallisesti ja aluksi päätimme tehdä huumetestejä toisillemme odottaessa pisteelle kävijöitä. Moni meistä tuntui hieman välttelevän aihetta ”Huumeet ja maailmankauppa”, sillä siitä ei selvästi ollut paljon tietoa. Itse taas toivoin pääseväni keskustelemaan aiheesta festarikävijöiden kanssa, koska aihe vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja odotan myös itse saavani siitä lisää tietoa.
Viikonloppu sujui pääasiassa varsin mukavasti, mutta pari hieman vaikeampaakin tapausta mahtui mukaan. Näistä mieleenpainuvin oli mieshenkilö, jolla oli erittäin
provosoiva ja hankala asenne meitä kohtaan. ”En maksa teille euroakaan, mä varastan nää pinssit!”. Yritin hetken aikaa keskustella hänen kanssaan, mutta asenne oli edelleen hyökkäävä ja negatiivinen ”Nuorille tarvi mitään kertoo päihteistä, mä vedän itekki amfetamiinia. Mun lapset saa ainaki ite kokeilla kaikkee! Pystyn järkkää mitä vaan, kun mulla on piirit!” Keskustelu ei oikein edennyt mihinkään suuntaan ja huomasin, ettei hän edes viitsinyt kuunnella, mitä yritin sanoa. Lopulta hän kuitenkin tajusi lähteä pois ja jätti pinssitkin meille.
Mukaviakin keskusteluja riitti paljon ja niistä mieleenpainuvin oli nuoren naisen kanssa, joka huumetestin tehtyään halusi tietää enemmän YADista ja oli erittäin kiinnostunut kuulemaan, kuinka itse suhtaudun päihteisiin ja mitä kautta lähdin mukaan. Juttelimme pitkään ja hän kehui meitä kovasti ja kertoi ensimmäisen kerran törmäävänsä hyvään päihdekeskusteluun. Hänen näkemyksensä mukaan Suomalainen päihdekasvatus ja tapa jolla siitä kerrotaan on yleisesti ottaen väärä, kun ”Joku vanha tantta iskee kansion pöytään ja sanoo, että lukekaapas siitä. Ketä sellanen kiinnostaa ja kenelle se jää mieleen, kun kerrotaan vaan pelkkiä haittoja ja pelotellaan!!”. Kerroin tykkääväni YADin toiminnasta itse juuri samasta syystä.
Kokonaisuutena jälleen varsin mukava, ja onnistunut reissu ja oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä siinä sivussa taas oma suosikkibändi (Haloo Helsinki!) kuudennen kerran. Tällä kertaa pyroilla ja räjähteillä maustettuna. Tarttuipa mukaan myös Leo Hakasen pleku, jonka Tilla sai ja antoi ystävällisesti minulle. Tästä on hyvä jatkaa seuraaville festareille!
R.O.C.K.!!!!!
-Matti
yad infopisteillä 