Blockfest 2013
Jeah, melekone viikonloppu takana! Tuntuu ku olis lomalla ollu, vaikka töitä teinki -niin rentoa oli meininki Blockfesteillä!
Lähdin torstaina klo 10.05 junalla Tamperetta päin ja perillä olin 17.50. Ilta meni pääosin Tampereen huudeja tutkaillessa ja majapaikassa eli YAD:n toimistolla hengaillessa.
Kyseessä oli elämäni toiset festarit YAD:n matkassa. Ensimmäisillä festareilla Summer Upissa jännitin, tarkkailin ja ujostelin, mutta enää ei tarvinnu vaan odotin innoissani seuraavan päivän haasteita! Jei!
Perjantaina sitten tapasin lisää Yadilaisia, tutusteltiin, tehtiin ruokaa, kerättiin kamppeet kasaan ja sitte festaroimaan!
Aurinko paisto lämpimästi ja sai ihmiset hyvälle tuulelle. Kojumme sijaitsi oivalla paikalla Kultabassokerhon lavan ja päälavan anniskelualueen välissä, joten väki löysi meidät helposti, ainakin kävijämäärien perusteella!
Jengiä kävi tasaseen tahtiin tutustumassa pöytämme antimiin. Eniten kiinnosti tarrat ja huumetesti. Kävi siellä muutama näyttämässä taitojaan jonkkapalloilla ym härveleilläkin!
Tiimimme tuli hyvin toimeen keskenään eikä ongelmia keikka- tai ruokavuorojen kanssa syntynyt. Itse kävin perjantaina kattoon Dj Kridlokin ja Eevil Stöön sekä tietenkin illan pääesiintyjän Wu-Tang Clanin keikat. Väkeä keikoilla oli paljon ja näytti, että joka ikinen oli ainakin yhtä fiiliksissä ku minä! Oikein hyvä tapa päättää ensimmäinen festaripäivä! 🙂
Lauantai alkoi hitaasti aamupalan merkeissä. Aamukoomailun jälkeen lähdettiin uusiin seikkaluihin auringon saattelemana! Pinja oli reippaana tyttönä laittanu kojun kuntoon ennen ku me muut oltiin keretty paikalle! Lauantaina kävi hieman enemmän porukkaa ku edellisenä päivänä. Festarikansa pisti meidät koville aiheuttaen useammassakin välissä ruuhkan teltallemme! Keskustelua syntyi ja muutamaan kertaan käytiin koko huumetesti -läpyskä läpi! Hyvässä hengessä juteltiin ja vaihdeltiin mielipiteitä ja näkökulmia huumeisiin liittyen. Mieleen jäi etenkin yksi keskustelu, missä ”kielimuuri” antoi lisähaastetta keskusteluun: ei nimittäin meinannu Tampereen poika ymmärtää Oulun murretta! 😀 ”Haluakko nää tehä huumetestin?”, ”Onko päihteiden käyttö jokkaisen oma asia?”, ”Ymmärsikkö nää yhtään vai alotanko alusta?” jne! Huumorillahan tästä selvittiin ja lopussa molemmat toivottelivat hymyssä suin päivänjatkoja! 🙂 YAD sai kehuja hyvästä työstä, olimme kuulemma ”hyvällä ja oikealla asialla”. HYVÄ ME!
Semmone kokemus oli Blockfest! Aattelin ens kesänä mennä uuestaan eli sitä odotellessa! 🙂
T. Tiina 
Jurassic Rock 2013
Ensimmäistä kertaa festareilla, kyllä se oli mahtava reissu. En itse mennyt nauttimaan bändeistä, vaan ihmistä, siitä että saadaan tehdä jotain hyvää. Aika hankalaahan se oli alkuun jutella tuntemattomille ihmisille, mutta siitä selvittiin. Teltalla kanssani oli kavereita, tuttuja ja vähän uusia naamojakin, kaikkien kanssa viihdyin.
Infopiste ja vaparit kasassa!
Ensimmäinen päivä oli alkuun jokseen kurjahko, mutta ei annettu sen masentaa. jotain putkia oli unohtunut matkasta, mutta meillä oli onneksi matkassa jesaria ja fiksuja ihmisiä. saatiin teltta pystyyn, vaikka hieman huterasti, odotin kovasti milloin teltta kaatuisi. muttei se koskaan kaatunut.
Toisena päivänä satoi kauheasti, oli aika kurjaa vaikka toisaalta hauskaakin (ihminen on eläin, pitää sopeutua säähän) olla siellä kun tuntui että vesisade ei lopu koskaan. Onneksi oli matkassa YADin ihanat kirkkaan keltaiset sadetakit, tosin nekin oli kurassa kun osa lähti Stam1naa katsomaan. päivä sujui hyvin, ja oli ihan kivaakin, kun ajatteli positiivisesti.
Tutut värit
Kolmas päivä, aurinko oli ollut ikävä, se helli meitä ihanasti, oli lämmintä ja hauskaa. ihmisiä oli huomattavasti enemmän kun aijempina päivinä. Sunnuntai oli se päivä jolloin tein eniten huumetestejä ihmisille, olin positiivisesti yllättynyt kun sain joitakin pidempiäkin vastauksia, ajatuksia ja mielipiteitä.
Lopputulos tästä, minun ihka ensimmäisistä festareista, Hyvin väsynyt Tiuku ja iloinen mieli, kauheasti tuttuja nähty ja tutustuttu pariin ihmiseen paremminkin.
– Tiuku
Kuopio RockCock 2013
Tällä kertaa YAD:in infopisteporukka rantautui Kuopio RockCockiin, Savon sydämeen. Kuten aina, festarille saapuminen ja alueelle sisäänpääseminen tuotti hieman harmaita hiuksia, mutta pääsimme kuin pääsimmekin hyvissä ajoin festarialueelle sisään.
Melkoisen hyvin sujui tosiaan meidän festarijärjestelyt, eihän se ole reissu eikä mikään, jollei jossain vaiheessa monen suuntaisia neuvoja järjestelijöiltä/jv:iltä saa.
JV1:”Teidän pitää hakea ajolupa ja rannekkeet toimistolta.”
JV2: ”Toimisto on porttien sisäpuolella. Ette pääse sinne mitenkään ilman ajolupaa ja rannekkeita!”
Juuri näin… Pohdimme ohjeistuksen sisältäneen savolaislisän, mutta paikalliset voittivat meidät puolelleen ihastuttavan letkeällä murteellaan. Minun itsein alkupäivä meni autolla ajeluun (onneksi ei pitkiä matkoja tarvinnut minun ajaa, kiitos Pöppönen!!), kauppailuun, ruoan laittoon. Tärkein ulkoyadilaisbonus menee miehelleni, joka ohjasi meidät monen monta kertaa puhelimen päässä oikeaan paikkaan, eksymisen hermostuttamasta vaimosta huolimatta.
Infopisteellä kävi tasainen pöhinä ensimmäisen päivän ajan, kävijöistä ei ollut tunkua, mutta mielenkiinto säilyi kokoajan yllä. Perjantaina infopistetyöntekijöitä myös houkutti ajatus siitä, josko Poliisit-sarjasta tutut Kuopion paikallispoliisit Jaakko ja Pauli tulisivat festareille, mutta heistä emme saaneet vakavasta bongauksesta huolimatta havaintoa.
Me vaan näytetään vakavilta, oikeesti oli oikein hauskaa..
Festariyleisö taisi koostua lähinnä kuopiolaisista, tai ainakin infopistekävijöiden puhetyylien perusteella aedoista savvolaisista. Myös paikallisen kaupan kassamyyjä huvitutti infopisteilijöitä aloittaessaan kassakontaktin leveästi: ”No mutta morojensta vuan!”
Aluksi minuu ketutti vastaavana jättää pisteilijät keskenään, kun hoidin ekan päivän ruokahuoltoa yms., mutta onneksi tiimimme koostui rautaisista vapaaehtoistyön ammattilaisista (eiku..?), ja jopa 2/6 vahvuudesta viilettäessä kirkolla, touhu sujui paremmin kuin hyvin. Kiitos siitä kuuluu Saanalle, Pöppöselle, Siirille ja Visalle, ja toki ruokahommissa auttaneelle Pinjalle! Päädyimme kuitenkin toivomaan sitä, että ensi kerralla näinkin lähellä olevalle festarille mennään jo edeltävänä päivänä. Etenkin koska koko sakkimme ei järkisyistä tullut samalla autolla edes, olisi ollut näppärää tutustua toisiimme & omiin ja muiden vahvuuksiin infopisteellä. Koska YAD:n ”johto” on aina ollut käytännön tekijöitä kuuntelevia, uskon, että tällaiset hommat on mahdollista ensi kesään muuttaa. Sitäpä odotellessa ❤
Perjantai-illan päätti Kotiteollisuus ja Jouni Hynynen, joka ei infopisteläisten runsaista peloista huolimatta ollut tällä kertaa kovin ilkeä, sovinistinen tai muutenkaan rasittava. Oikeastaan Kotiteollisuus veti aivan hyvin!
Oman perjantai-iltani tosin kruunasi PMMP, vaikkei loppuillasta soitellutkaan. Keikka oli mahtava, joskin edellisviikonlopun Qstockin keikka oli vielä parempi. Tähänkin voimme soveltaa Visan käyttämää pizzavertausta: PMMP on ältsin huisin hyvä ollessaan hyvä, mutta huononakin se on kyllä aikas mainiota. (Ei se ehkä ihan noita sanoja käyttänyt…)
Tällä reissulla ei majoituksena ei tuttuun YAD:in tapaan toiminut paikallinen nuorisotalo, vaan idyllinen mökki parinkymmen minuutin ajomatkan päässä festarialueesta. Mökissä oli sähköt, mutta vesi täytyi kantaa läheiseltä rakennukselta. Ainakin itse koin arvokkaaksi vaihteluksi olla välillä luonnon helmassa ja peseytyä saunassa lämmittämillämme vesillä.
Itsekin diggailin Rytkyn mökkeröistämme! Etenkin yöllä & aamuisella paikka oli aivan mahtava; peltoa ja pikkupikku lampi sekä mökkimme ja saunamme, muuta ei näkynytkään. Festarikävijän tottuessa bajamajoihin ei ulkohuussikaan niin haittaa. (Tosin tälläkin festillä pääsimme työntekijäin sisävessaan, joka ainakin itseäni miellyttää joka kerran, kun se on mahdollista. Ei niihin bajamajoihin oikeasti totu koskaan…) Tosiaan saunan padassa lämpesi hyvin vesi, ja koimpa jopa hämmentävää riemun tunnetta, kun Siiri oli käynyt asettelemassa puut valmiiksi ja minä aamuvirkkuna kävin raapaisemassa tulitikun. Silti kun näin savun tulevan piipusta, olin tyytyväinen. Minäkö kaupunkilainen…nooh, en vain koskaan ole sytyttänyt nuotiota tahi muuta tulta. 😮
Launtaina saavuimme festarialueelle hyvissä ajoin ennen porttien avaamista ja saimme teltan auki ja infovalmiiksi ennen kuin allekirjoittaneen festarin kohokohta, Timo Rautiaisen & Neljännen sektorin keikka alkoi. Tuttua ja laadukasta laulua ja jykevää kolmen kitaristin kitarointia. Sain myös kuulla, että Timo Rautiainen on itsekin vanha YAD:ilainen!
Los kokkilos. Namnam, pelkkää makaroonia?
Miullepa upposikin Kaija Koo vallan mainiosti! Tulipa kerrankin nähtyä terästäti hommissa. Hauskaa muuten, miten erilaisia bändejä festareille aina mahtuu; ja yadilaisetkin usein tykkäävät ihan erilaisista bändeistä keskenään. Mutta sepäs ei haittaa, vaan on positiivista, joudanpa paremmin lempikeikoilleni, kun muut eivät niistä ole kiinnostuneita 😉
Meidän sakille kelpas myös mm. Cheek, Mokoma, Amaranthe ja Turmion kätilöt. Jaoimme kuitenkin yhteisymmärryksen siitä, että ensi vuonna Petri Nygård voisi jättää kaikki festarit väliin! (No, jos on pakko, niin voisko se käydä esim. Ruisrockissa, Flowssa tai Down by the laiturissa. Vihje ulkoyadilaisille: katsokaa YAD:n festarilistausta!)
Toisen ja viimeisen festaripäivän edetessä infopisteellä kävi kirjavasti kävijöitä, huumeista kiinnostuneita nuoria juttelemassa, terveydenhuoltoalan ammattilaisia kysymässä vinkkejä huumevalistukseen, nykyisiä/entisiä käyttäjiä kertomassa kokemuksistaan ja tietysti perinteisiä ”Mitä huumeita teiltä voi ostaa”-kysymyksiä esittäviä vitsikkäitä nousuhumalassa olevia savolaissankareita.
Pisteelle sattui lauantaina myös pari todella mieleenjäänyttä sekä liikuttanutta keskustelijaa. Toinen oli nuori herra, josta sain nyhdettyä vähäsanaisuudestaan huolimatta sen, että hän on riippuvainen tietystä aineesta ja haluaa lopettaa. Autoin toki parhaani mukaan, vaikkei minulla tarkkoja osoitteita/puh.numeroita eri kaupungeista mukana ollutkaan. Toinen oli mies, joka kärsi pahoista uniongelmista, ja kaipasi apua siihen. Vaihtoehdot ovat olleet hänen mukaansa lääkkeitä/päihteitä, koetin itse tuoda uusia ajatuksia avuksi, esim. akupunktion ja meditaation/itsesuggestion. Akupunktiota hän aikoi kokeilla, joten saimme ainakin jotenkin tuotua hänelle lisää vaihtoehtoja. Molemmat hyötyivät selkeästi siitä, että me kuuntelimme heitä tuomitsematta, yritimme ymmärtää ja auttaa. Se kun voi olla jopa usean vuoden terveydenhuollossa pyörimisen jälkeen melko uutta. (En toki syyllistä/hauku tohtoreita ja hoitajia, totuus vain usein on se, että tehokkuusvaateen vuoksi, heillä ei ole aikaa, eikä mahdollisuutta todella kuunnella potilastaan.) Nämä keskustelut muistuttivat vahvasti siitä, että infopistetyöllä on paikkansa.
Festarit YAD:in porukan osalta päätti kierros myyntikojuilla, mukaan tarttui ainakin päheä kierrätysrannekoru ja messevä kasa metrilakuja. Mitäs sitä olisivatkaan festarit ilman metrilakuja?
Metrilakuja tarvitaan aina! Samoin kuin festaripehmistä (3,5-4e) tai muurinpohjalettua hillolla ja kermalla (n.5e). Onneksi lakut olivat halpoja, koska kettuyadilainen ostaa suurimman lakusetin koko poppoon kesken, hähää! Muutenkin oli mukavaa hengata omalla porukalla loppufestarista (, tosin yksi meistä oli jo joutunut lähtemään).
Kaikkinensa festari oli mainio, suureksi osaksi meidän porukan ansiosta. Vastaavan ei tarvinnut hankkia harmaita hiuksia, vaikka sakki joskus kaipasikin yksityiskohtaista diktatuuria (joka onneksi tulee minulta luonnostaa). ;D Ketään ei hukattu ja aina lopulta löydettiin perille. Kiitos!
— Visa & Riikka
Taas vakavia naamoja ja…Pöppis! 😀
Porispere 2013
Jyväskylän rallikansa jäi taaksemme kun erinäinen joukkiomme lähti torstaina ajelemaan Tampereen kautta Poriin. Nimittäin Porispere kutsui meidät mielettömään festariseikkailuun.
Teltta pystytettiin jo hyvissä ajoin torstaina, viikonlopun festareita varten. Perjantai päivä oli kuin yhtä hulinaa, sillä festarikansa oli jo heti alkujaan kiinnostunut pienestä kojustamme. Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin, mainittakoon nyt vaikka eräs vanhempi herra joka tiesi todella paljon, vähän kaikesta. Keskustelun aiheina oli huumerikollisuus, huumeet ja maailmankauppa ja ehkäisevä sekä korjaava päihdetyö. Vaikkakin keskustelumme oli hyvin pitkälti yksipuoleista (niin kovasti riitti miehellä asiaa) oli se silti erittäin valaiseva ja mielenkiintoinen kohtaaminen.
Rakkautta vain ❤
Esiintyjiä oli monenmoisia ja vähän jokaiselle jotakin. Itse kävin tarkastamassa Viikatteen, CMX:n ja Von Hertzen Brothersin, joilla kaikilla oli aivan huikeat keikat.
Esiintyjät ja seura oli tietenkin parhautta, mutta tätä fiilistä paransi vielä kampaaja opiskelijoiden tekemät ilmaiset kampaukset. Ja mehän käytiin molempina päivinä päivittämässä festarikampauksemme.
Festariporukkassamme ei ollut tällä kertaa tuntemattomia tyyppejä. Kaikki oli tavannut toisensa jo aikaisemmin ja osa oli hyviäkin ystäviä. Joten mitä voin sanoa, YAD:ssa tapaa mielettömiä samanhenkisii kavereita, joista muodostuu helposti ystävyyssuhteita.
Kiitos ja kumarrus 🙂
– Sanna
Qstock 2013
Qstock alkoi meidän Yadilaisten osalta aika sekavasti, sillä rannekkeissa oli sattunut jonkinmoinen väärinkäsitys. Loppujen lopuksi kaikki kyllä saivat staffirannekkeet ja puolet porukasta lisäksi myös kangasrannekkeet. Vasempaan käteen. Ja kyllä siinä kestikin. Majapaikka oli suhteellisen jees, siellä oli jopa kiipeilyseinä, mutta ötököitä kömpi esiin mitä ihmeellisimmistä paikoista.
Joo ei pygenny menee ylös asti.
Infopiste oli viime vuoden tavoin vähän syrjässä, joten pisteelle ei hirveämmin ollut tunkua, vaikka porukkaa kävikin tasaiseen tahtiin. Twister oli ahkerassa käytössä, ja jonkkapalloja tuli aika moni kokeilemaan. Huumetestien tekeminen oli hieman haastavaa päälavan ollessa suoraan pisteen takana, mutta kyllä siellä selvittiin. Porukka oli normaalia festarijengiä, kannabis ja/tai alkoholi olivat pääosassa useimmissa keskusteluissa ja tuskin ketään yllätti ne muutamat jotka tulivat kysymään, mitä huumeita meiltä saa.
Hyviä keikkoja oli ohjelma väärällään ja mm. PMMP, Disco Ensemble, Within Temptation ja WÖYH! antoivat hyvää vastapainoa infopistetyölle ja tilaisuuksia riehumiseen. Erityisesti mieleen jäi Antti Tuiskun sekoitus äärimmäistä diivaa ja Lapin maalaispoikaa, varsinkin kun hän erään välispiikin aikana kysyi, onko yleisössä miehiä, jolloin tiimimme ainoa miespuolinen henkilö (arvatkaa kaksi kertaa oliko kyseessä Olli) päätti nostaa käden ylös ja kiljua niin kovaa kuin kurkusta lähtee. Olimme sen verran edessä että tietenkin Antti katsoi suoraan meihin päin ja parin sekunnin jäätymisen aikana kasvoille tullut epäuskoinen ilme oli näkemisen arvoinen. Siinä on herroilla kertomista lapsenlapsillekin.
Mielenkiintoista oli myös seurata muutamaa melkein viimeistä päivää parin tiimiläisen tavaroidenluopumishaasteesta, propsit Vaulalle ja Eeditille!
Ilma oli (aivan liian) kuuma ja aurinkoinen, lukuun ottamatta viimeisen illan/yön ukkosmyrskyä, joka yllättäen jakoi mielipiteet infopisteläisten kesken. Ilmeisesti kaikki eivät tykkää ukkosesta, hmm. Kaikki YAD:n messissä joskus Qstockiin eksyneet varmaan tietävät että lähtiessä pitää huudella auton ikkunasta hävyttömyyksiä.
Univajetta sai hieman vähennettyä pitkän automatkan aikana ja kotiin päästessä oli ihan poikki, mutta kivaa oli taas, kiitos YAD ja kiitos porukka, taas kerran.
Hellanlettas ku oikee tällanen söpö tiimipotrettiki saatiin otettua!
”HÄVYTTÖMYYKSIÄ!”
– Meri
yad infopisteillä 