Upeeta infopistetyöskentelyä ja tiimipeliä!
Festarikamat ovat paikoillaan ja festaripölyt alkavat laskeutua toimiston uumenissa. Melkoisen upea kesä ollut kaikenkaikkiaan. Aivan huippujengiä ollu mukana fesuilla ja ei voi, kuin olla kiitollinen kaikista ketkä ovat kynnelle kyenneet ja lähteneet viettämään YADin porukalla fesuja. Upeeta infopistetyöskentelyä ja tiimipeliä. Ootte kaikki kultaa! ❤

Kuvakollaasi vapaaehtoisten ottamista kuvista.
Festareiden koontia on aika aloittaa tekemään ja tämä koonti huipentuukin Himoksella vietettävään purkuviikonloppuun, jossa yhdessä vapaaehtoisten kanssa katsellaan, että minkäslainen festaripalapeli me koottiinkaan tänä vuonna. Satoja ihmisiä kohdattuna, upeita musiikki ja festarielämyksiä koettuina. Ihania oivalluksia siitä, että YADin selvä käyntikortti festareille on todellakin vertaistansa vailla. Yhteiset kommellukset ja pulmatilanteista selviämiset ovat lisänneet huumorintuntua reissuilla sekä yhteishenkeä, koska yhdessähän näistä hommista selvitään. Tai purkuviikonlopussahan se sitten lopulta selviää, että onko vielä jotain jäänyt hampaankoloon 😀 (muuta kuin kuuleman mukaan italianpataa..)

Lost Unicorn – festaripaidat. Kuva: Eetu Pakkanen
Työntekijän silmin täällä toimistolta käsin ja puhelimen välityksellä (back uppina) pyrimme tekemään kaikkemme kesän aikana, että hommat sujuivat hyvin YADin festarireissuilla. Ja, että suurinosa festarikuutiosta olisi reissussa mukana…:D Festaripäivystysvuoroissa toimivat tänä vuonna Iida, Janina, Anne, Taneli ja Janne. Festaritavaroiden läpikäyntiä ja uudelleen kasaamista sekä purkamista ja tiskaamista yms. Myös reissukohtaista säätämistä lähtijälistan osalta oli tuttuun tapaan useaan otteeseen. Muutamat fesut jouduttiin perumaan, mutta lopulta festarilistalta saimme onnistumaan 11 eri festarit WUHUU!!
Oli ilo elää festarihenkeä näin toimistolta käsin ja sai tosiaan kuulla hauskoja festaritarinoita jokaiselta reissulta. YADilaisuus huokui jokaisella reissulla ja välittyi myös somen kautta mm. facessa sekä instagramin puolella #streittinäfestareilla #YADry. Myös yksi lehtijuttu sekä radiohaastattelukin mahtui mukaan festaritoiminnan tiimellyksessä.
Festarireissuista Puntala-Rockissa vapaaehtoistemme Benjamin pääsi haastatteluun Scum Radioon (42:05 – 44:25): https://www.mixcloud.com/ScumRadio/scum-radio-puntala-rock-2019-spesiaalil%C3%A4hetys-feat-olotila-ja-juggling-jugulars/

Himoksella Pinjaa haastateltiin Keskisuomalaiseen ja tässä Screenshot-kuva nettilehdestä.
Tänä vuonna festareilla toimineet vaparit saivat itselleen Lost Unicorn – paidat sekä halutessaan festarikohtaiset Open Badge – virtuaaliset osaamismerkit tehdystä vapaaehtoistyöstä. Kiitoksena tosiaan vielä pidetään purkuviikonloppu kaikille niille vapaaehtoisille, jotka ovat tänä kesänä YADin mukana kiertäneet festareita ❤

Festarikohtaiset Open Badge – virtuaaliset osaamismerkit vuosimallia 2019
Purkuviikonlopusta tulee vielä tunnelmia sitten elokuun lopulla tänne blogin puolelle myös. 🙂
HOX!: Jos mielii varmistaa festaripaikan YADin matkassa kesänä 2020, niin sen voi varmistaa käymällä YADin Festarityön Infopistekoulutuksen. Seuraava koulutus pidetään Tampereella 30.11.-1.12.2019.
Koulutukseen ilmoittautuminen aukeaa 28.10.2019. Seuraamalla YADin kanavia, voit bongata ajankohtaisimmat jutut sekä tulevat koulutukset!
Festariterkuin,
Iida YAD ❤

Simerockin reissulta kantautui ihania festariterkkuja ❤
Pörinää Porisperessä!
Lähdettiin Jyväskylästä aamuvarhaisella, joten tulin yöksi Lutakkoon. Taneli ja Riikka olivat pakanneet edellisenä päivänä auton valmiiksi, joten aamusta ei tarvinnut enää kuin ottaa kylmälaukku ja kylmäkallet sekä hypätä kyytiin. Matka sujui oikein hyvin, Tampereelta otettiin lisää porukkaa matkaamme ja viimeisen, muttei vähäisimmän, poimimme Porin rautatieasemalta mukaamme.
Menimme heti kasaamaan infopisteettä festivaalialueelle. Siellä ”iloksemme” huomasimme olevamme jonkin sortin ampiaisfestivaalilla. Kaikkia nämä eivät toki häirinneet aivan yhtä paljon kuin allekirjoittanutta, mutta onneksi sain infopisteellä myös vertaistukea ampiaisia karkuun juoksemisessa. Opin myös, että kun keskittyy esimerkiksi flowerstickeillä leikkimiseen, niin ei häiriinny ampiaisista niin paljon. Myös infopisteellä ihmisten kanssa keskusteleminen auttoi.
Vaikka olenkin ollut pitkään YADin toiminnassa, niin mukaan lähti monta minulle uutta naamaa. Todella mukavaa porukkaa, toivottavasti lähtevät vielä monille festareille YADin matkassa. Toki mukana oli myös aina yhtä ihania vanhoja tuttuja.YADin kautta olenkin saanut paljon kavereita vuosien varrella. Infopisteellä oli kohtalaisen rauhallista molempina päivinä, mutta ei se menoa häirinnyt. Lämmintä oli ja lauantaina kävimme Riikan kanssa myös uimassa aivan festivaalialueen ulkopuolella olevalla rannalla.
Esityksistä parhaiten jäi mieleen Flogging Mollyn keikka, jonne lähdin nostalgiamielessä tanssimaan. Kyseisen bändin kautta kun on tullut tutustuttua melko moneen ihmiseen noin kymmenen vuotta sitten. Aluksi meinasi näyttää vähän pahalta, kun ihmiset eivät tuntuneet oivaltavan, että tanssiminen oli se idea, mutta kyllä jäyhät suomalaisetkin lopulta lämpesivät. Keikan loppupuolella tanssin erään söpön pojan kanssa. Hän vaikutti keikan päätyttyä hiukan hämmentyneeltä, kun kerroin, että olen festareillaYADin kanssa, ”töissä”. Ei kuulemma näyttänyt menoa hidastavan!
-Veera
Porispere 2013
Jyväskylän rallikansa jäi taaksemme kun erinäinen joukkiomme lähti torstaina ajelemaan Tampereen kautta Poriin. Nimittäin Porispere kutsui meidät mielettömään festariseikkailuun.
Teltta pystytettiin jo hyvissä ajoin torstaina, viikonlopun festareita varten. Perjantai päivä oli kuin yhtä hulinaa, sillä festarikansa oli jo heti alkujaan kiinnostunut pienestä kojustamme. Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin, mainittakoon nyt vaikka eräs vanhempi herra joka tiesi todella paljon, vähän kaikesta. Keskustelun aiheina oli huumerikollisuus, huumeet ja maailmankauppa ja ehkäisevä sekä korjaava päihdetyö. Vaikkakin keskustelumme oli hyvin pitkälti yksipuoleista (niin kovasti riitti miehellä asiaa) oli se silti erittäin valaiseva ja mielenkiintoinen kohtaaminen.
Esiintyjiä oli monenmoisia ja vähän jokaiselle jotakin. Itse kävin tarkastamassa Viikatteen, CMX:n ja Von Hertzen Brothersin, joilla kaikilla oli aivan huikeat keikat.
Esiintyjät ja seura oli tietenkin parhautta, mutta tätä fiilistä paransi vielä kampaaja opiskelijoiden tekemät ilmaiset kampaukset. Ja mehän käytiin molempina päivinä päivittämässä festarikampauksemme.
Festariporukkassamme ei ollut tällä kertaa tuntemattomia tyyppejä. Kaikki oli tavannut toisensa jo aikaisemmin ja osa oli hyviäkin ystäviä. Joten mitä voin sanoa, YAD:ssa tapaa mielettömiä samanhenkisii kavereita, joista muodostuu helposti ystävyyssuhteita.
Kiitos ja kumarrus 🙂
– Sanna
Porispere!
Kun minulta kysyttiin lähtisinkö Poriin rokkaamaan, vastasin välittömästi myöntävästi. Kaikki reissut YAD:n kanssa ovat olleet huikeita ja minulla sattui olemaan vapaa viikonloppu joten mielessäni ei käynyt kuinka järkevää on lähteä toiselle puolelle Suomea festareille. Minun osalta reissu kesti viisi yötä (toiset selvisivät kolmella) ja voin kertoa että nyt kotiin päästyäni olen täysin poikki mutta tyytyväinen.
Perjantaina alkupäivä oli hyvin pitkälti vesisadetta eikä infopisteellä käynyt kovinkaan paljon ihmisiä vaan festarikansa vietti aikaa sateensuojassa. Jurotimme siis koko seitsämän hengen porukka huput päässä teltassa aurinkoa odotellen. Iltaa kohti sade loppui ja ihmiset alkoivat kömpiä luolistaan myös meidän pisteelle eksyen. Innostuttiin sirkustelemaan lähes koko porukalla ja saatiin myös muu festarikansa kokeilemaan härveleitä. Ylpeänä voin kertoa että sain ensimmäistä kertaa diabolon pyörimään erään vanhan sirkuskoululaisen ja parin pikkuäijän neuvoilla!
Lauantaina ihmisiä kävi enemmän (tietysti varsinkin silloin kun olimme Titan kanssa kahdestaan pisteellä muiden riehuessa Stam1nan keikalla) ja ainakin itse sain aikaan paljon mielenkiintoisia keskusteluja. Porisperessä pisteellä kävi lähinnä porukkaa joilla ei ollut oikein mitään mielipiteitä huumeista, toisaalta kaipaamiani haastavia keskusteluita syntyi vähemmän mutta toisaalta tällaisten ihmisten mielipiteisiin on ehkä helpompi vaikuttaa. Mikään keskustelu ei jäänyt minua vaivaamaan vaikka muutama uhmakas kettuilijakin pisteellä vieraili. Uskon että kaikki negatiivisilla fiiliksillä lähteneet (luultavasti seuraavaan aamuun mennessä koko keskustelun unohtaneet) keskustelijat olisivat muutamaa olutta aiemmin saaneet paljonkin uusia ajatuksia päähänsä ja tajunneet YAD:n olevan ihan cool juttu. 🙂
Ensimmäistä kertaa festareilla YAD:n kanssa olin vuonna 2007 ja joka vuosi sen jälkeen olen ainakin yhdet festarit käynyt infopisteilemässä. Joka festareiden myötä homma muuttuu mielekkäämmäksi ja siitä saa itse enemmän irti. Hienointa tässä työssä on kun saa oikeasti hyvän keskustelun aikaan ja ihmiset miettimään asioita tosissaan. Bonuksena saa uusia ystäviä, näkee huippu bändejä ja hyvää festari meininkiä. Vaikka kanssaihmiset usein kummastelevatkin festareilla selvinpäin oloamme, voin kertoa että tunnelma on joka reissulla ollut loistokas eikä kertaakaan ole ollut aamulla huono olo tai morkkis (ellei sitte liiasta suklaan syömisestä)!
Nähdään ensi kesänä!
– Siiri