Blockfest 2015
Blockfest oli minulle henkilökohtaisesti ensimmäinen festarikokemus. Mukana oli Anniina, Taru, Pinja, Titta, Joni ja Antero
Itse saavuin Tampereelle jo torstaina päivällä kasaamaan infopistettä alueelle yhdessä Pinjan, Tarun ja Anteron kanssa. Olin torstai- perjantai välisen yön yksin toimistolla ja mua pelotti aivan törkeesti. Perjantai aamuna nousin kuitenkin virkeänä ylös ja alettiin Sittemmin Tarun ja Pinjan kanssa suunnittelemaan ruokia ja kävimme kaupassa.
Perjantai oli mulle itselleni täynnä jännitystä ja tietynlaista intoa hommaa kohtaan. Aluksi pelotti sikana alkaa juttelemaan ihmisille, mutta siitä se sitten alkoi sujumaan paremmin. Pisteellä ihmisiä kävi omasta mielestäni aivan törkeästi ja päivä meni nopeasti ohi. Aurinko lämmitti molempina päivinä mukavasti. Pisteemme sijaitsi omasta mielestäni hyvällä paikalla, sillä ihmisiä käveli edes takas porttien aukeamisesta iltaan saakka. Tein todella monta huumetestiä, joista moni herätti pientä keskustelua kun taas osa oli vain kortsun tai korvatulppien perässä. Kävijöitä riitti iltaan saakka ja illalla lompsimme Tarun kanssa hyvin väsyneinä toimistolle nukkumaan.
Lauantai alkoi aikaisin aamulla ruoanlaiton merkeissä. Oli ihan sikavaikeaa herätä kun väsytti aamulla vielä jonkin verran. Kuitenkin päivä lähti hyvin käyntiin ja pian oltiinkin takaisin infopisteen parissa. Kävijöitä riitti lauantainakin. Vaikkakin ihmiset tulivat pyrähsyksissä pisteelle kuikkimaan. Välillä oli hetken ihan hiljaista ja pian pisteellä olikin todella paljon ihmisiä. Onnekseni pääsin päivän aikana katsomaan Cheekin lisäksi myös Stepan ja aren, mäkin ja young thugin keikat. Lauantai sujui mielestäni hyvin ja ihmisiä riitti iltaan saakka. Purimme pisteemme ennen Cheekin keikkaa, joka oli aivan loistava! Itse en pahemmin tälläistä musiikkia kuuntele, mutta fiilis oli katossa kello 23 asti. En enää toimistolle päästyä kyennyt kävelemään kunnolla kun olin reivannut jalkani ihan spagetiksi. Pisteen purkamisen jälkeen totesimme, että tavarakasamme näyttää hieman ihmismäiselle, joten löimme sille pahvilaatikosta pään.
Pisteellämme meininki oli kokoajan mielestäni loistava, vaikka aurinko lämmittikin niin paljon, että välillä hiki valui ja hampaitakin piti kiristellä. Mielestäni oli älyttömän hieno ensimmäinen festarikokemus, ylipäätään festareilla saatikka sitten infopisteillessä. Kaikki sujui lupsakasti eikä mitään nimeämisen arvoisia erimielisyyksiä ilmennyt. Olen mieluusti lähdössä myös ensi kesänä mukaan! Yhteiskuvaa meistä ei keretty ottaa, mutta eiköhän nämä muut kuvat aja asiansa 😀
Anniina
Porispere 2015
Porispere, korvike Sonispherelle vuodesta 2011. YAD on ollut joka vuosi mukana ja tämä reissu oli minulle kolmas kerta. Ihanaan seurueeseen kuului minun lisäksi Eedit, Vaula, Jenni, Jelena ja Roosa. Aivan mahtava akkalauma!
Itse matkustin Jennin kanssa torstaina Turusta Poriin ja muut tulivat Jykylästä. Koska porukka oli todella tehokasta, minun ja Jennin saapuessa Poriin kävimme vain kaupassa ja saimme loppu illan vain hengailla majapaikassamme Porin A-Killan tiloissa. Mukava yöpaikka, astianpesukone ja suihkukin löytyi.
Perjantaina oli sitten ensimmäinen festaripäivä. Keli oli hieman kolea, mutta onneksi oli varavaatteita mukana. Saavuttuamme festaripaikalle porukka huomasi, että telttaamme on siirretty kävelytien toiselle puolelle.Ihmettelimme kovasti paikkaa, koska teltan takana oli tikkataulu ja vieressä oli traktori ja yleinen hengailupaikka. Noh, ei auttanut muuta kuin laittaa teltta valmiiksi ennen kuin festarikansan saapumista paikalle. Kasattuamme pöydän ja saatuamme teltan muutenkin kuntoon meitä lähestyi joukko järkkäreitä. Apua mitä nyt? Joko meidät häädetään tästäkin? Mitäs jos joudumme huonoon paikkaan? Onneksi hätä ei ollut kummoinen, järkkäriporukka tuli siirtämään teltan toiseen paikkaan (taas) koska se oli keskellä hengailupaikkaa. Tällä kertaa ensimmäisen paikan viereen. Nohevina miehinä he vain nostivat teltan ja siirsivät pöydänkin. Mahtavaa! Festaialueen auetessa mekin pääsimme vihdoin vauhtiin. Ensimmäinen päivä meni hieman väsyneesti huonosti nukutun yön jälkeen, mutta onneksi sitä piristi pisteellä vierailevat kävijät ja musikki. Kävijöitä oli taas laidasta laitaan. Muutaman kerran tein maailman nopeimmat huumetestit, koska kävijät halusivat vain korvatulpat sen kummempaa kiinnostusta aiheeseen.Nämä ovat aina vähän tylsiä tehdä, mutta noh testejä on erilaisia kuin on ihmisiäkin.Viimeisin keskustelu eräiden kaverusten kanssa oli varmaan inhottavin keskustelu mitä olen tähän mennessä koskaan käynyt. Se alkoi siitä, että toinen heistä tuli kysymään voiko alkoholista saada jotain hallusinaatioita ja loppui siihen, että kaverit totesivat, että absolutismi on heikoille. Se jäi ikävästi ekan päivän viimeiseksi testikseni, mutta onneksi näistä ikävistä kokemuksista saa aina keskustella muiden yadilaisten kanssa ettei asia jää vaivaamaan liikaa. Onneksi myös Turmion Kätilöiden keikka pelasti<3
Toisen päivän alkaessa keli näytti vähän lupaavammalta, mutta extravaate oli silti puettava päälle. Keksimme kirjoittaa magneettitauluille ”ime munaa älä kokaa” lausahduksen ja siitähän riemu repesi! Moni festarikävijä otti taulusta kuvan ja kehui kuinka mahtava se oli. Huomasimme myös kuinka se käännytti ihmisten päät ja saattoi osittain (ainakin toivottavasti) vaikuttaa siihen, että toisena päivänä pisteellä oli enemmän kävijöitä. VINKVINK vaan kaikille 😉 Taisin tehdä itse ainakin enemmän huumetestejä toisena kuin ensimmäisenä päivänä. Hyvin nukuttu yö vaikuttaa aika paljon! Tässä toinen VINKVINK festariihmmeisille 🙂
Tunnelma pisteellä oli koko ajan hyvä, koska tämä porukka vaan sattui olemaan ihan kultaa! Kaikki tekivät osansa ja mistään ei oikein tarvinnut kauheasti neuvotellakkaan, kaikki meni mainiosti omalla painollaan. Kuten ruokailut, ja meidän onneksi majapaikka oli noin 10 minuutin ajomatkan päässä festarialueesta joten matkusteluun ei kulunut turhan paljon aikaa. Tiivistettynä: oli mahtava reissu vaikka moni meistä vilustuikin 😀 Porispere on festareina kiva ja suosittelen käymään jos mahdollista.
p.s: Olavi Uusivirta tykkäs Jennin ja Eeditin kuvasta instagramissa! 😀
Saana Åkerman
Qstock 2015
Pieni festaribussimme starttas Jyväskylästä torstaina, kyydittäen Vaulan, Moonan, Jelenan, Sonjan ja Nikon luokseni Ouluun! Ihan ensimmäisenä kävimme täyttään masut Subwayssa, jonka jäläkeen käytiin kaupassa ostamassa ruokaa koko viikonlopuksi. Porukkamme tuli hyvin toimeen heti ensitapaamisesta lähtien!
Kauppareissun jäläkeen suunnistettiin majapaikkaamme Puolivälikankaan nuokkarille, jätimme ruokaostokset ja omat matkatavaramme sinne ja lähettii rakentaan infopistettä festarialueelle. Muutaman puhelun ja järkkärin kanssa neuvottelun jälkeen pääsimme jopa porteista sisään ja auton parkkiin! Teltta kasaantui sutjakasti yhteistyöllä ja varmalla ammattitaidolla. Väsy alkoikin jo painaa iloisia mieliämme, joten lähettii majapaikkaan lepäämään ja pelaamaan ristiseiskaa!
Perjantaina aamupalan jälkeen oli aika aloittaa festarihommat! Vettä satoi kaatamalla ja pakkauduimme pieneen telttaamme tiiviiksi paketiksi pelaamaan ristiseiskaa – taas! Tässä porukassa nauru raikaa oli sää mikä hyvänsä! Kello löi 14, festarialue aukesi ja sade lakkasi kuin seinään. Loppuajankin saimme nauttia festareista auringon paisteessa; sade kasteli maan aina yön ja aamun aikana! Jari ja Joni saapuivat täydentämään yadimaista porukkaamme perjantaina iltapäivällä! Pisteellämme kävi väkeä ihan kivasti, kuitenkin reilusti vähemmän kuin lauantaina. Kovinta huutoa olivat huumetesti, tarrat sekä vesitatuoinnit! Myös narkomaanileimaa tultiin ihan asiasta tehen kyselemään muutamaan kertaan!
Lauantaina festarit sujuivat auringon paisteessa ja kovassa tuulessa. Väki löysi pisteellemme hyvin! Pisteemme sijaitsi sopivasti reitillä uloskäynnille, joten jokainen festarilainen käveli pisteemme ohi jossain vaiheessa. Kävimme katsomassa työnteon lomassa keikkoja, mutta illalla, kun pisteemme oli jo suljettu ja saimme hetken vapaa-aikaa, ei meillä vanhemmilla yadilaisilla enää selät tai vireystasot kestäneet festarimeininkiä! Menimmekin autoon pötköttämään ja odottamaan nuorempia festarihimuja saapuviksi.
Käymistäni keskusteluista jäi vahviten mieleen keskustelut, joiden aiheena oli läheisen huumeidenkäyttö. Molemmissa tapauksissa tärkein kysymys läheiseltä minulle oli ”Mitä voin tehdä, että saan läheiseni irti huumeista?!” Toivottomuus, pettymys, viha, suru ja henkinen väsymys paistoivat läheisten kasvoilta ja koko olemuksesta. Jouduin kertomaan, että heidän etsimäänsä salasanaa huumeriippuvuuden poistamiseksi ei ole olemassa. Kaikki antamani vinkit muun muassa käyttäjän kanssa keskustelemisesta, hoitoon ohjaamisesta sekä omasta esimerkistä elää huumeettomana olivat läheiset jo kokeilleet ja todenneet ne turhiksi. On vain odotettava, että käyttäjä itse on valmis vapautumaan riippuvuudesta. Tämä vastaus ei tietenkään ilahduttanut näitä käyttäjien läheisiä.. Pää painui maata kohti, hartijat lysähtivät syvän huokauksen päätteeksi ja silmät kimmelsivät kyynelistä.. Epätoivo oli hetkessä läsnä todella voimakkaana. Muistutin läheisiä huolehtimaan myös omasta jaksamisesta ja he suunnittelivatkin viettävänsä loppuajan festareista huolesta vapaana. Onneksi toinen näistä keskustelijoista tuntui löytävän pienen toivon pilkahduksen jakamistamme materiaaleista sekä koko järjestöstämme! ”Minä olisin niin onnellinen, jos hän (käyttävä läheinen) joku päivä olisi täällä teillä töissä!”, kuului tämän läheisen toive. Hän keräsikin innoissaan materiaalejamme laukkuunsa ja aikoi antaa ne käyttävälle läheiselleen luettavaksi. Saimme moneen kertaan kiitokset tekemästämme hyvästä ja tärkeästä työstä! Vaikka keskustelut olivat todella syvällisiä ja rankkoja, molemmat tapaukset kuitenkin lähtivät pisteltämme hymyssä suin ja sydän (toivottavasti) hieman kevyempänä jatkamaan matkaa.
Taas kerran kohdalleni osui loistava yadiporukka! Suurinta osaa vapaaehtoisista en tuntenut ennen näitä festareita, mutta viikonlopun aikana heihin tutustui nopeasti! Kiitos YAD:lle festareista ja Yadilaisille hyvästä festarimeiningistä! ❤ Nähdään taas!
– Tiina
yad infopisteillä 