Puntala-rock 2015
Puntala tuo jokaisen punkkarin unelmafestari. Itsehän en punkkari ole, mutta Puntala on omasta mielestäni yksi parhaimmista festareista jo pelkän tunnelman takia, joka siellä paikan päällä vallitsee.
Perjantai-päivä startattiin klo 12 Tampereen toimistolla “poikien”(Ville, Tomi ja Jani) kanssa tietysti kauppalapun tekemisen ja kaupassa käynnin merkeissä. Kun kauppa-asiat ja eväät olimme saaneet tehtyä, saapui meidän kuski-Antza auton kanssa toimistolle, jolloin pääsimme pakkaamaan auton.
Siinä Puntalaa kohti körötellessämme sää näytti erittäin epämukavalta kovan sateen takia, mutta onneksi sade loppui ennen kuin pääsimme paikan päälle.
Tällä kertaa valitsimme paikaksi lavan vastapäätä olevan alueen, koska se paikka jossa olimme aiemmin olleet oli sen verran mutainen ja upottava, ettei tehnyt mieli laittaa telttaa siihen.
Perjantai sujui mutaisissa, mutta hyvissä meiningeissä. Pisteellä kävin tavanomaisesta muutamia ihmisiä enemmän
hakemassa tarroja ja pinssejä, sai pojat tehdä muutamia testejäkin ohi meneville ihmisille.
Lauantai starttasi aurinkoisissa merkeissä, kun saimme nauttia auringosta melkein koko päivän. Oli hieman parempi mieli kun ei ollut niin mutainen fiilis kuin perjantaina.
Lauantaina tuntui että olimme kaikki hieman väsyneitä, mutta ei se menoa haitannut. Lauantaina pääsin sitten itse tekemään testejä, kun aiempina vuosina käynyt poikaporukka tuli taas moikkaamaan meitä. Heidän kanssa oli todella mukava jutella ja ihan asiaakin sieltä välillä tuli.
Olotiloistamme johtuen päädyimme laittamaan kamat ja teltan kasaan jo sen verran aikaisemmin, että kaikki meistä pääsi vielä lauantain puolella kotia kohti.
Yhteenvetona voi sanoa, että Puntalaa voi kyllä suositella meidän muillekin vapaaehtoisille, se on festari, joka kannattaa kokea. Itsekään en punk:sta välitä, oma syyni mennä sinne on se, että se tunnelma ja meno on siellä jotain niin MAHTAVAAAAAAA.
-Porukan ainoa nainen Taru-
Ilosaarirock 2015
Kävin itse infopistekoulutuksen marraskuussa 2014 ja siitä asti odotin kesää ja festareita YAD:n kanssa, kuin kuuta nousevaa. Alkukesästä kävi ilmi, että kesätyöt olivat harrastuksien haittona siihen malliin, että Ilosaaren rokkailut tulisi olemaan ihka ensimmäiset ja samalla omalta osaltani tämän kesän viimeiset.
Olin tulevasta Ilosaaresta innoissani, mutta myös hyvin jännittynyt uusista ihmisistä ja infopistetyöstä, mikä meinasi festareita edeltävällä viikolla tulla koko reissun tielle. Flunssaisena ja pelokkaana meinasin perua oman lähtöni. Aikani tuskasteltuani päätin ylittää itseni.
Hankalien juna- ja bussiaikataulujen takia jouduin lähtemään kotoani Oulusta kohti Jyväskylää jo torstaiaamuna, minkä takia vietin yöni yksin Lutakolla. Yön aikana kerkesin käydä läpi koko tunnekirjon ja heräsin virkeänä lähtöaamuun. Pakattiin kamat ja autoon sulloutui kuusi ihmistä (Taneli, Tilla, Erja, Olli, Jasmine ja minä), kaksi tiimiläistä, eli Iida ja Saara olivat jo hankkiutuneet omin avuin Joensuuhun.
Perjantaina varsinainen festarialue ei ollut auki, mikä tarkoitti sitä, että kävimme vain pystyttämässä teltan valmiiksi lauantaita varten. Loppuilta piti sisällään kestoltaan pitkän ja sekavan ruokakauppareissun, Olavi Uusivirran keikan, ruokailua ja toisiimme tutustelua.
Infopisteemme sijaitsi ennen varsinaista festarialuetta, chill out zonella, jonne pääsi sisään vain rakkenneella. Syrjäinen sijainti vaikutti toki telttamme luona käytyyn liikenteeseen, vaikkakaan en näin ensikertalaisena osannutkaan kävijöiden määrästä sanoa mitään. Suurin osa itseäni kiinnostavista esiintyjistä oli lauantaina, enkä tämän ja arkuuteni varjolla uskaltautunut käymään pisteellä kovinkaan montaa keskustelua. Sen sijaan sunnuntaina oleilin enemmän pisteellä, kävin ylikierroksilla ja pääsin paremmin sisälle huumetestien maailmaan.
Viikonlopun sää oli ennustettua parempi ja festarikansalle silminnähden mieluisa, lukuun ottamatta sunnuntain paria rankkasadekuuroa. Kuurot tosin aiheuttuvat telttamme alle ainakin yhden yleisöryntäyksen, jonka aikana sadetta pitävillä oli hyvää aikaa tutustua materiaaleihimme ja tehdä toisilleen vesitatuointeja. Siinä mielessä sää oli puolellamme.
Sen, mitä itselle viikonlopusta jäi käteen tiivistin omalle Instagram-tililleni tällaisen fiilistelyn muodossa:
”Viikonloppu meni aikapoimussa, mutta tapasin uskomattomia ihmisiä, sain uusia ystäviä, tanssin itseni henkihieveriin lauantaina paisteessa ja sunnuntaina rankkasateessa, söin paljon, nauroin, halasin, rakastin. Otsa ja rintakehä paloivat, hartioilla hiertymiä rinkasta. Uskaltaisin sanoa, että elämäni paras viikonloppu. Ja elämä kiinnostaa enemmän kuin koskaan.”
– Liisa
Provinssi 2015
Tiistai yö, herätys on valmiina, kamat on pakattu. Sääksi on ennustettu lämmintä ja aurinkoa, olen silti pakannut muutaman lämpöisenkin vaatekappaleen, sillä illalla olisi kylmä. Herään sateiseen keskiviikkoon puolituntia ennen herätystä ja tuntuu siltä että olisin nukkunut pommiin. Kello tulee vihdoin puoli kymmenen ja lähden polkemaan lutakkoon.
Matka kohti provinssia alkaa, auto on lastattu täyteen yadilaisia ja infopistemateriaaleja. Telttakin on mukana. Perillä seinäjoella pyörimme autolla ympyrää aluetta pitkin ja etsimme paikkaamme. Nurmikenttä on varattu järjestöille, joten päädymme sinne kasaamaan telttaa. Emme anna sateen haitata, toki se tekee maasta ikävän mutaisen.
Teltta on kasattu ja portit aukeavat. Hätäisimmillä ihmisillä on kiire lavojen eteen, vain harva ehtii meidän teltalle. Vieressämme oleva koju tarjoaa ihmisille ilmaista ruokaa, joka toimii houkuttimena tulla vierailemaan myös meidän pisteellä. Vesisade rajoittaa myös ihmisten liikkuvuutta alueella. Ensimmäisenä päivänä sain muutaman kohtuuhyvän keskustelun aikaan, hauskaa oli.
Toinen päivä oli jo vähän lupaavampi, ei niin paljon sadetta. Siirrettiin telttaa vähän ylemmäksi mistä ihmiset eivät olleet kävelleet, jotta telttamme edessä oleva maa ei olisi ihan liejua. Itse olen odottanut tätä päivää niin kauan, pääsisin näkemään Hollywood Undead – bändin. Keikka oli mahtava. Loppu päivän olinkin teltalla keskustelemassa ihmisten kanssa. Lukuun ottamatta hetkeä kun päätin hakea 5 e kakkupalan, joka oli kyllä kokorahan arvoinen.
Lopputuloksena voin todeta että provinssi oli mahtava, vaikka vaatetus ei omalta osalta osunut nappiin taaskaan. Ei tullut kylmä. Ja tämä porukka millä oltiin liikenteessä oli mieletön. Kiitos.
– Tiuku
Provinssi part II
Torstaina 25.6 meitä lähti Jyväskylästä matkaan Jami, Sonja, Niko ja minä. Seinäjoella seuraan liittyivät Ville, Riikka, Erja ja Joni. Majapaikkana oli KRIS-Eteläpohjanmaa ry:n sympaattinen vanha talo. Ensimmäinen ilta meni lähinnä tutustuessa ja vasta perjantaina menimme itse festarialueelle pitämään infopistettä. Infopisteemme sijaitsi melko syrjässä Animalian ja Saarioisten kojujen lähettyvillä. Aluksi meno oli melko hiljaista, mutta Animalian edustajilta saimme idean siirtää kojua lähemmäksi kulkuväylää ja festariportteja. Kävijöitä riitti mukavasti aurinkoisessa säässä ja jopa Tiisu tuli hetkeksi hengailemaan meidän kanssa. Jännitystä päivään toi myös kuvausryhmä, joka teki samalla videota festarityöstä ja pääsimme kertomaan kokemuksista kameralle. Itse kerroin olleeni viime kesänä seitsemällä festarilla YADin matkassa ja kuvausryhmä kysyikin ”pidetäänkö sinua nyt jonkinlaisena festarityön vetaraanina YADilla?”. Nyt olikin vuorossa ensimmäinen festari tälle kesälle, jolle ilmoittauduin mukaan. Infopisteellä vallitsi rento meininki porukan kesken ja hieman jopa hämmennyin, kuinka innokkaasti pisteellä kävijät vastasivat huumetesteihin. Erityisen mieleenpainuvan keskustelun kävin erään nuoren naisen kanssa, joka pisteelle tultuaan vaikutti hyvin kiireiseltä. Hänellä oli kiire päästä näkemään suosikkibändinsä, mutta kun aloimme keskustelemaan, juttua riitti niin paljon, että ehdin esittää vain ensimmäisen kysymyksen ja huomasin aikaa kuluneen jo melkein 20 minuuttia. Kiire unohtui siinä tilanteessa täysin, kun aihe herätti molemmin puolin mielenkiintoista keskustelua ja paljon uusia ajatuksia. Omalta osaltani perjantai-illan kruunasi Haloo Helsinki!, jonka näin jo 16. kerran.
Lauantai sujui hieman rauhallisemmissa merkeissä, kuin edellinen päivä. Kävijöitä infopisteellä ei ollut aivan niin paljon, kuin edellisenä iltana. Illan päätteeksi, kun muut olivat jo nukkumassa, paistoimme Nikon ja Sonjan kanssa saunan uunissa vaahtokarkkeja.
Kerroin myös muulle porukalle, että olen kokenut olleeni hieman passiivinen YADilainen viimeisten kuukausien aikana ja viime kesän tiukka tahti vähän verotti voimia jälkeenpäin. Käytännössä en ehtinyt viettää yhtäkään vapaapäivää. Arkipäivät olin töissä vanhustenohjaajana ja joka ainoa viikonloppu menossa jossain. Yksi ainoa viikonloppu, jolloin en ollut YADin kanssa tai muuten festareilla, omalla bändilläni oli keikkoja ja näin ollen koko viime kesä oli yhtä menoa. Silloin tuntui, että kyllähän tässä jaksaa. Muutamia kuukausia myöhemmin kuitenkin tuntui, ettei jaksa tehdä yhtään mitään. Nyt voin tiivistää tämän kesän Provinssi-kokemuksen yhteen lauseeseen ”Good to be back!”. Viikonlopun aikana tutustuin uusiin ihmisiin ja toivon, että pian taas nähdään uudestaan jossain YADin hommissa. Uskomattoman hieno kokemus ja tästä on hyvä jatkaa hieman kevyemmällä tahdilla, kuin viime kesänä.
-Matti
Riihimäki Rock 2015
Lähdettiin Riihimäki Rockiin naisporukalla aikaisin perjantaiaamuna. Minä ja Satu starttasimme Jyväskylästä ja kaappasimme Tarun matkaan Tampereelta. Riihimäen juna-asemalla meitä odottivat yliväsyneet provinssilaiset Riikka ja Tilla. Levottomissa tunnelmissa lähdimme kokoamaan festarialueelle infopistettämme ja kauppareissun kautta majapaikkaan syömään. Majapaikkanamme oli kauniilla paikalla sijaitseva matkailukeskus Lempivaara. Sanna-Mari liittyi upeaan joukkoomme lauantaina.
Riihimäki Rock oli pienempi festari kuin kuvittelin. Väki festareilla oli aikuispainotteista, joten vierailijoita ei meidän teltalla paljoa näkynyt. Koko viikonlopun aikana pisteellämme vieraili huimat ~50 festarilaista! 😀 Hyvänä uutisena kuitenkin kerrottakoot, että saimme järjestöömme yhden jäsenen lisää! Kävijämäärä ei olisi ollut noinkaan runsas, ellei eräs ystävällinen festarityöntekijä olisi vinkannut festarialueen ulkopuolella laumailevista nuorista. Kävimme siellä pariinkin otteeseen jututtamassa nuorisoa ja teimme halukkaille huumetestit. Nuoret ottivat meidät kiinnostuneina ja reippaina vastaan. Myös lauantaina esiintynyt Robin veti paikalle nuoria ja lapsia, jotka tulivat hakemaan pisteeltämme etenkin tatuointeja.
Ehdimme siis hyvin käydä kuuntelemassa festarin artistitarjontaa. Itselläni mieleen jäivät Robin (<3) ja Kaija Koo! Myös alueella kiertelevien poliisien peput olivat virkistävää katseltavaa ja ne kiinnittivätkin koko yad-porukkamme huomion! 😉 Viikonloppu meni hyvin; hyvässä porukassa levottomien juttujen ja Riikan räppilyriikoiden siivittämänä! Oli ihana päästä talviunien jälkeen taas YAD:n toimintaan ja halaamaan ihania yadikamuja! ❤ Kiitos YAD ja Yadilaiset! 🙂
-Tiina
Nummirock 2015
Nummirock. Tuo hevi- ja metallimörköjen oma juhannusfestari, jossa soitetaan (ainakin omasta mielestäni) maailman parasta musiikkia.
Meitäpä oli tällä kertaa kasassa aikaisempina vuosina nummessa olleet meikäläinen eli Saana, Eedit, Visa ja Olli. Uusina tulokkaita ja ekaa festareilla olivat Jelena ja Mikko. Ennen festareille pääsyä piti tietenkin pakata auto ja matkustella muutama tunteroinen. Itse matkustin aluksi Jyväskylästä muutaman muun toverin kanssa Tampereelle. Ensimmäisenä oli edessä tuttu auton pakkaaminen. Matkalaukku täynnä esitteitä, lipareita ja läpäreitä, tatuointeja ja muuta tarpeellista, makuupussit, leikkivermehet, mutta missä olikaan meidän teltta? Pienen salapoliisi työskentelyn jälkeen saimme tiedon, että teltta on matkannut kaatopaikalle muiden talon toimijoiden siivoustalkoissa. Ensin vähän nauratti, mutta kun aloimme miettimään, että joudummeko me ajamaan Jyväskylään hakemaan telttaa iski pieni lannistumisen tunne. Onneksi meiltä löytyi kätevä vapaaehtoinen Visa jonka kautta saimme Vasemmistonuorten teltan lainaan. Kiitos Visa ja Vasemmistonuoret!
Tämä ei meitä lannistut vaan teltan haettuamme matka saattoi alkaa ja auton nokka käännettiin kohti Nummijärveä ja Räimiskä (?) nuokkaria. Nuokkarille päästyämme ja kaupassa käytyämme pääsimme festarialueelle kokoamaan telttaa. Harmiksemme vakioteltta paikkamme ympäristö oli raivattu niin, ettei sinne enää tänä vuonna kannattanut mennä. Ensimmäisenä festaripäivänä emme pitäneet pistettä auki koska festarikansaa ei ekana päivänä ollut paljoa ja olimme aika myöhään valmiita. Muutamat bändit katsottuamme lähdimme takaisin nuokkarille ja vietimme iltaa keskenämme ja lopulta pääsimme myös nukkumaan kunnon yöunet.
Perjantai päivänä oli eka niin sanotusti kunnollinen festaripäivä. Isoja bändejä oli paljon ja ihmisiä myös sen mukaan. Keli oli hyvinkin perinteinen juhannus keli. Vettä satoi niin paljon, että teltta alkoi lainehtia vedestä ja tavaratkin kastuivat. Onneksi meillä oli ne hienot keltaiset sadetakit mukana joten pysyimme suhkot kuivina itse. Festarikansaa ei sade tuntunut haittaavaan kovin paljoa ja kelistä huolimatta pisteellämme kävi hyvin ihmisiä. Itselleni jäi parhaiten mieleen ne hetket joina festarioitsijat tulivat muuten vain juttelemaan ilman, että he tekivät huumetestiä. Ne keskustelut ovat minusta kaikista parhaita, en osaa sanoa miksi. Niissä on oma juttunsa, koska huomaa, että kaveri haluaa vain jutella. Siinä jos missä tilanteessa tuntee oikeasti tekevänsä tärkeää työtä, koska ihmiset uskaltavat ja haluavat jutella. Bändit olivat hyviä, mutta minulle ne parhaimmat bändit olivat vasta lauantaina. Perjantai päivän saatuamme pakettiin jäimme vielä porukalla kuuntelemaan viimeisiä bändejä ja sitten lähdimme yömyöhään ajelemaan nuokkarille. Onneksi tämä nuokkari oli sama kuin vuonna 2013. Viimevuoden majapaikkamme oli aivan liian kaukana. Olimmekin tästä lähellä olevasta kovin kovin kiitollisia, että pääsimme suhkot ajoissa aina festaripäivien päätteeksi nukkumaan ja siellä oli myös se mahtava speed tester-peli! Tänä vuonna tuolla pääsimme myös suihkuttelemaan vastapäiseen uimahalliin, mikä oli mahtava järjestely!
Lauantai oli kelien puolesta hiukan parempi, mutta vettäkin riitti. Tällä kertaa telttamme pysyi kuitenkin
kuivempana. Minä jo perjantaina kovasti odottelin erästä kaveri porukkaa jotka käyvät joka vuosi pisteellä tekemässä testin ja lauantaina he sitten käväisivät. Tein testin heille viimevuonnakin joten olimme käytännössä jo tuttuja! Saimme taas heiltä kovasti positiivista palautetta miten hyvää työtä teimme. Sellainen palaute on aina mukava ottaa vastaan. Festarikansaa kävi minusta hieman enemmän, kuin perjantaina ja todella hyviä keskusteluja saatiin aikaiseksi. Väsyneinä ja kroppien huutaessa unta pakkasimme kamat ennen viimeisiä esiintyjiä. Festarit päätti Diablo niminen yhtye joka oli ollut neljä vuotta keikkatauolla ja ihmisiä riitti. Mikäs se parempaa bändiä päättämään Suomen parhaimmat juhannusfestarit! Ilotulitusten jälkeen pääsimme lähtemään takaisin nuokkarille. Sunnuntaina lähdimme kaikki kotejamme kohti taas yhtä kokemusta ja festaria rikkaampana.
P.S: Banaanipuku toimii! Suosittelen kaikkia kokeilemaan 😀
BY: Saana Åkerman
yad infopisteillä 