Pieni Sumiaisista Suolahteen urbanisoitunut kyläfestari nimeltään Suolirock sai tänä vuonna neljästä yadilaisesta koostuvan poppoon kääntämään auton nokan kohti kaunista Ääneseutua.

Suorassa aurinkopaisteessa kylpevälle festivaalialueelle teltan pystyyn saatuamme kätkeydyimme ainoaan varjoisaan paikkaan teltan nurkalle pelaamaan Unoa ja syömään suklaata. Portit aukesivat neljältä, ensimmäinen bändi aloitti musisoinnin puoli kuudelta, mutta hirveän suuresti nämä ajat eivät meihin vaikuttaneet. Alue tuntui pysyvän alati yhtä tyhjänä, lukuunottamatta tasaista ihmisvirtaa kaljakarsinan suuntaan. Teltallemme ei mitään suunnatonta ruuhkaa päässyt missään välissä syntymään, mutta tyystin huomaamatta keltainen telttamme ei voinut jäädä; olihan se alueen ainoita väripilkkuja.

Kuuntelimme punkkia, erään bändin ”omia Deep Purplen biisejä” sekä nimellään hilpeyttä aikaansaanutta Jesus Crüshler Supercar-yhtyettä, joka oli saapunut paikalle Ruotsista asti. Pääesiintyjänä toiminutta Dave Lindholmia emme jääneet kuuntelemaan, vaan kannoimme tavarat autoon ja lähdimme tienpäälle. Meno oli yadilaisille ominaisesti hieman levotonta, hirveän hauskaa ja todella mukavaa, yö oli kaunis ja liikenne rauhallista.