Provinssirock
Perjantaina 27.6 YADin festaritiimi suunnisti kohti Seinäjokea Provinssirockiin. Jyväskylästä matkaan lähtivät festarivastaava Eedit, Tilla, Meri ja minä. Sain kunnian toimia kartanlukijana, sillä olin ainoa, jonka puhelimessa oli jonkinlainen navigaattori ja kenelläkään ei ollut tarkkaan muistissa, kuinka Seinäjoelle ajetaan. Seinäjoelle päästyämme muutamaan otteeseen mietin, josko voisin heittää puhelimen ikkunasta, sillä Google Maps ei halunnut olla yhteistyöhaluinen ja pyörimme hetken aikaa ympyrää keskustassa. Löydettyämme juna-aseman seuraamme liittyivät Katri ja Iida.
Haettuamme rannekkeet ihmettelin, voiko olla niin hyvä tuuri, ettei tarvitse ollenkaan selitellä keitä olemme ja millä asialla liikumme. Onko tämä mahdollista? Itselle tämä oli kolmas kerta, kun olin YADin matkassa festareilla ja kaikki näytti menevän ongelmitta suunnitelman mukaan.
Infopisteemme sijaitsi Hyde Parkiksi nimetyllä alueella, ja vieressä oli Animalian teltta ja vastapäätä koju, josta sai kahvia ja lettuja. Ensimmäinen päivä sujui melko rauhallisesti ja aluksi päätimme tehdä huumetestejä toisillemme odottaessa pisteelle kävijöitä. Moni meistä tuntui hieman välttelevän aihetta ”Huumeet ja maailmankauppa”, sillä siitä ei selvästi ollut paljon tietoa. Itse taas toivoin pääseväni keskustelemaan aiheesta festarikävijöiden kanssa, koska aihe vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja odotan myös itse saavani siitä lisää tietoa.
Viikonloppu sujui pääasiassa varsin mukavasti, mutta pari hieman vaikeampaakin tapausta mahtui mukaan. Näistä mieleenpainuvin oli mieshenkilö, jolla oli erittäin
provosoiva ja hankala asenne meitä kohtaan. ”En maksa teille euroakaan, mä varastan nää pinssit!”. Yritin hetken aikaa keskustella hänen kanssaan, mutta asenne oli edelleen hyökkäävä ja negatiivinen ”Nuorille tarvi mitään kertoo päihteistä, mä vedän itekki amfetamiinia. Mun lapset saa ainaki ite kokeilla kaikkee! Pystyn järkkää mitä vaan, kun mulla on piirit!” Keskustelu ei oikein edennyt mihinkään suuntaan ja huomasin, ettei hän edes viitsinyt kuunnella, mitä yritin sanoa. Lopulta hän kuitenkin tajusi lähteä pois ja jätti pinssitkin meille.
Mukaviakin keskusteluja riitti paljon ja niistä mieleenpainuvin oli nuoren naisen kanssa, joka huumetestin tehtyään halusi tietää enemmän YADista ja oli erittäin kiinnostunut kuulemaan, kuinka itse suhtaudun päihteisiin ja mitä kautta lähdin mukaan. Juttelimme pitkään ja hän kehui meitä kovasti ja kertoi ensimmäisen kerran törmäävänsä hyvään päihdekeskusteluun. Hänen näkemyksensä mukaan Suomalainen päihdekasvatus ja tapa jolla siitä kerrotaan on yleisesti ottaen väärä, kun ”Joku vanha tantta iskee kansion pöytään ja sanoo, että lukekaapas siitä. Ketä sellanen kiinnostaa ja kenelle se jää mieleen, kun kerrotaan vaan pelkkiä haittoja ja pelotellaan!!”. Kerroin tykkääväni YADin toiminnasta itse juuri samasta syystä.
Kokonaisuutena jälleen varsin mukava, ja onnistunut reissu ja oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä siinä sivussa taas oma suosikkibändi (Haloo Helsinki!) kuudennen kerran. Tällä kertaa pyroilla ja räjähteillä maustettuna. Tarttuipa mukaan myös Leo Hakasen pleku, jonka Tilla sai ja antoi ystävällisesti minulle. Tästä on hyvä jatkaa seuraaville festareille!
R.O.C.K.!!!!!
-Matti
yad infopisteillä 