South Park 2018

Tampereella vietettiin South Park – festivaaleja Eteläpuistossa 08. – 09-06, musiikin painottuessa metalliin Suomesta ja lähimaista. Joskus aikoinaan samaisella paikalla olen itse juhlinut Sauna Open Airia viimeksi kymmenen vuotta sitten, joten saadessani peruutuspaikan kyseisille festareille olo oli melkoisen nostalginen vaikka moni asia olikin varmasti kokenut muutoksen.

 

Lähdin ensimmäisen festaripäivän aamuna muita vastaan kaupalle, itseni ollessa TAYSin neulatyynynä muut olivat kasanneet teltan festarialueelle. Meitä oli kompakti neljän poppoo, johon kuuluivat allekirjoittaneen lisäksi Mira, Vilma, Tapio ja fessuvastaavana toiminut Kirsi.

Kauppareissun jälkeen tehtiin sapuskat, syötiin vähän etukäteen ja lähdettiin tavaroiden kera jalkaisin festarialueelle jonne ei onneksi ollut (liian) pitkä matka. Sain myös rannekkeeni, joka hämmensi erittäin paljon kun siinä oli vuosiluku 2016. (Täh?)
Telttapaikka oli mukavasti kahden lavan välissä hyvillä etäisyyksillä, päälavan musiikit kuuli hyvin ja 2nd stagen melko hyvin, joten ei ollut edes välttämätöntä mennä katsomaan yhtyeitä jos halusi vain kuunnella. Lisäksi telttapaikan vieressä oli istuimia, joihin väkeä kokoontui aterioimaan ja jotkut rohkenivat syötyään piipahtaa meillekin juttelemassa ja pyöräyttämässä Epäonnenpyörää, joka selkeästi tuntui kiinnostavan monia. 

Bändeistä kaikken eniten odotin itse Ghostin keikkaa, ja kävin hiukan vilkaisemassa myös Sonata Arcticaa, joka esiintyi hiukan ennen Ghostia. Keikka oli hyvä, ja taisi joku roska mennä silmään ”Ciricen” aikana kuten aina. Kumma juttu, mikä lie kirous… En saanut itse yhtäkään hyvää kuvaa keikalta, mikä harmittaa siinä mielessä että mystinen paavinasuun sonnistautunut saksofonisti piipahti hetken ajan lavalla. Papa itse ei ollut tällä kertaa pukeutunut eikä maskeerannut itseään yhtä loisteliaaksi kuin mihin olen tottunut, mutta ei se menoa haitannut. Välispiikit olivat taas taattua Ghostia ja keikan loppupuolella tuli paperisilppua jonka seassa oli muutama Monopoly-raha. En ihan saanut itselleni seteliä muistoksi! Ensimmäisen päivän päätös oli oikein mukava. Tuli myös ostettua festareilta pitkävartiset sukat, sekä kahvitermari koska kumpiakin menee aina. Kävelin toimistolle itsekseni, akku loppui keikan alkumetreillä ja menin suorilta tein nukkumaan muiden ollessa jo toimistolla puolinukuksissa.

Lauantaina oli hiukan lämpöisempää kuin perjantaina, ja siltä päivältä odotin eniten Amorphiksen keikkaa. Ennen alueelle lähtöä taas käytiin kaupassa, kokattiin, pakattiin tavarat ja lähdettiin kävelemään. Yö oli nukuttu katkonaisesti, aika lailla kaikilla, mutta kahvista saa onneksi aina energiaa. Ja hyvästä ruuasta!

Festariporukkamme hupeni yhdellä kurjan sairastapauksen vuoksi, mutta selvisimme kuitenkin nelisinkin oikein hyvin kommunikoimalla ja joustamalla. Väkeä kävi suurinpiirtein saman verran kuin perjantaina, ja iloitsin siitä ettei meidän pisteellä käynyt ketään vahvasti päihtynyttä ja jengi oli muutenkin tosi siistiä ja hyväkäytöksistä. Lauantaina alueella oli jonkin verran lapsiakin, perjantaina emme havainneet yhtäkään pikkuväen edustajaa. Amorphiksen keikalla tuli jo heti alussa kaikki kappaleet joita toivoin ja odotinkin, joten loput keikasta kuuntelin teltan suojissa vichyä juoden. Kuten Ghost, myös Amorphis ja myöhemmin esiintynyt Mokoma olivat julkaisseet samoihin aikoihin uudet albuminsa ja väenpaljous keikkojen aikana oli sen mukainen – lyhyen oli hankala nähdä mitään lavalle. Koska Amorphiksen lisäksi ei itselläni ollut suurta tarvetta nähdä enää muita yhtyeitä joita sinä päivänä esiintyi, kävin hakemassa nimikirjoituksia sitten. Sain Sonatan, Amojen, Mokoman ja Beast in Blackin tyyppien salakirjoitukset, Acceptin nimmarit jäivät uupumaan. Hyvä saalis silti.

 

Pistimme teltan kiinni jo hiukan ennen Mokoman aloitusta, ja aloimme raahata teltta- ja muita tavaroita kohti portteja taksin tuloa varten. Pääesiintyjä Helloween jäi suurimmalta osalta näkemättä, Kirsi taisi olla ainoa joka jaksoi vielä käydä katsomassa heidän keikan kun olimme saaneet tavarat toimistolle. Festarireissu oli hyvä, ja moni sellainen bändi jota en itse niin kuuntele yllätti hyvällä lavaenergiallaan. Festareiden henki oli rento ja positiivinen, jengi oli tullut oikeasti fiilistelemään musaa eikä ryyppäämään ja rällästämään pää jäässä. Ei hurjasti tullut mitään pitkiä ja syvällisiä keskusteluja yhtä kannabis-keskustelua lukuunottamatta, mutta Epäonnenpyörää oli kiva pyörittää ja antaa ihmisille palkintoja. Kiitos koko poppoolle mukana olosta! 🙂

– Katja