BLOCKFEST 2017

 

Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten tullut pyytämään minua mukaansa hiphop-tapahtumaan , josta aikanaan kasvaisi Pohjoismaiden suurin kyseisen musiikkityylin festivaali, olisin nauranut ja kysynyt, mitä ehdotuksen tekijä on mahtanut vetää, mulle samaa kamaa.

Vaan kymmenen vuotta on kulunut, Blockfest täyttää pyöreitä ja minäkin olen aikuistunut myös pian pyöreään ikään. Keväällä tuli nähtyä somea selatessa, että Avain, nykyään Asa, tulee vetämään ”Punainen Tiili”-albuminsa Blokeille kokonaisuudessaan, ja heräsi halu päästä näkemään keikka, koska Asa myöhemmin ilmoitti että hänen uransa alkaa olla taputteluja vaille valmis. Ilmoitin halukkuuteni Blokeille festarijuttujen ryhmään, ja tiistai-iltana Blockfest-viikolla Salla laittoi viestiä, että moi, oon vastaavana Blokeilla, lähdetkö messiin? Ja minähän lähdin, monien yllätykseksi. Enkä vähiten itseni. Blockfestien sijainti ei sikäli voisi olla parempi, kuin oma kotikaupunki eli rakas Tampere. Blockfestit on alkujaan järjestetty Pakkahuoneella niiden vetoisuuden ollessa silloin vain muutamissa tuhansissa ihmisissä koko viikonlopun ajan. Nyt tapahtuma on myyty jo useina vuosina äkkiä loppuun, ja parit tuhannet ovat vaihtuneet kymmeniin tuhansiin. Ellen muista väärin, 60 000 ihmistä tänä vuonna. Olen yleensä ollut Blockfestien aikaan aina poissa Tampereelta syystä tai toisesta, yhtenä vuotena tosin kotiuduin samaan aikaan kuin Cheek lopetteli keikkaa ja näin ilotulitukset, joten ei ollut mitään kummempaa tietoa Blokeista kuin kavereilta kuullut jutut puolesta sekä vastaan. Nyt lähdin hankkimaan omaa kokemusta. 🙂

Perjantai-aamuna kymmenen maissa Artteliin liikkuessa tuli seurattua tavallista tarkemmin ympärillä kulkevia ihmisiä, ja koitettua bongata todennäköisiä Blokeille menijöitä. Oli glitteriä, roikkuvaa housua, bändipaitaa ja jenkkihuivia tavallista enemmän, sekä tottakai niitä kultaketjuja ;D  Siinä bussissa istuessa sitten hetken mietin huvittuneena, että oon erittäin huonosti sonnustautunut Blokeille kun oon kiireestä kantapäähän mustissa nahkavaatteissa, enkä muutenkaan ole ihan sen oloinen että Blokeille tässä olen kohta menossa 😀 Joskus oli kuitenkin lyhyt hoppivaihe minullakin, joka tosin jäi nuoruusvuosiin. (Onneksi.)

Arttelissa oli vastassa jo osa porukkaa; Salla, Pinja, Linda, Mira sekä Tiina. Odoteltiin vielä hetkinen Janinaa sekä Joni K.:ta. Pisteltiin tavaroita valmiiksi ja ruoka-asiat termareihin yms. Lähdimme liikkumaan osa jalan, osa bussilla kohti Ratinan stadionia. Telttakamat oli viety alueelle jo eilen kohtaan, jossa infopisteemme kuului olla, joten oltaisiin koottu teltta valmiiksi mainiosti ennen porttien aukeamista.

 

VAAAAAAAAAN ei. 😀 Ensinnäkin mennessämme hakemaan meille staff-rannekkeita, ei meinannut listoilta löytyä YADin tai kenenkään yhteyshenkilön nimeä. Siinä tovi odoteltiin ja muutaman puhelinsoiton jälkeen saimme rannekkeet. Hassua oli, että saimme erikseen sekä perjantain että lauantain rannekkeet,  emmekä ranneketta jossa olisi lukenut ”2 pvä”..

Kun sitten pääsimme rannekehommasta, selvisi, että telttakamat oli viety niille tarkoitetulta paikaltaan pois ja jouduimme niitä jokusen aikaa metsästämään ja kyselemään järkkäreiltä tietoa. Telttamme alkuperäinen paikka sijaitsi käytännössä keskellä rakenteilla olevaa anniskelualuetta.Emme myöskään olleet satavarmoja, saammeko jäädä siihen, minne meidät sitten myöhemmin ohjattiin; A-katsomon viereen suht hyvälle näköyhteydelle päälavaa kohden. Jälleen soittelua ja kyselyä, ja saimme sitten jäädä paikkaan, johon olimme tavarat kärränneet. No vihdoinkin! Kamoja kasatessa huomasimme sitten, että teltan katto on väärää kokoa.. ei siinä oikein tiennyt, että itkeekö vai nauraako kun alku on noin säätämistä, mutta päätin ottaa lunkin asenteen, koska onneksi katto oli toimistolla eikä esim. satojen kilsojen päässä. Linda ja Janina lähtivät reippaina hakemaan telttakattoa ja muuta unohtunutta tavaraa, ja me muut koitimme tutustua odotellessa PIVOn toimintoihin. Oli hemmetin monimutkaisen oloista, ja ikävä kyllä ainoa maksutapa tällä kertaa, korttia tai käteistä ei huolittu (paitai onneksi Minetti jäätelön kojulla!) Portit aukesivat ja hetken kuluttua alkoi ihmisiä virrata sisään , meillä ollessa vielä kovin karun näköinen infopiste 😀 Saimme kuitenkin ripeästi pisteen pystyyn, ja kuuntelimme samalla Likaisen Etelän keikkaa joka avasi kovin Kirkkonummi- painotteisesti Blockfestit.

 

Melko pian siitä piipahdin katsomaan telttalavalla esiintyneitä Gaselleja, joilla oli hyvä keikka lukuunottamatta biisin ”2006” sekä ”Millenium” tuloa , pieni suru jäi puseroon 😛 ONNEKSI Kemmuru esiintyi heti sen jälkeen, samalla lavalla, ja veti oikein hyvän keikan jolla jammatessa tuli suht lämmin, kuulin kaikki biisit joita toivoin. Sitten takaisin pisteelle, ja höpöttämään ihmisille joita virtasi suhteellisen tasaiseen tahtiin pisteelle pitkin iltaa. Vesitatskoja tuli tehtyä aiempia kesän festareita enemmän, ja takkuilevan alun jälkeen huumetestitkin lähti sujumaan. Muutama tuttu tuli tekemään testin myös, ja paljon tuli saatua halauksia teltalla ja hämmentäviä kohtaamisia; kun kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään. You know. Tuli pyyntöjä lisätä Facebook-kaveriksi ja muuta vastaavaa, lähinnä nauratti. Muutama todella hyvä ja pitkä keskustelu tuli käytyä, tosin ihmisten eriasteinen päihtymystila oli paikoitellen todella vahvaa ja keskustelut lähinnä yksisanaisia. Myös lähestyvä Wiz Khalifan keikka toi porukkaa pisteelle tappamaan aikaa, ja mielelläänhän me rupatellaan porukan kanssa.

Wizin keikkaa edelsi vähän ristiriitaiset tunnelmat; ilmassa tuoksui todella voimakkaasti kannabis, jonka takia monella poppoostamme oli vähän hankala olo. Tuntui, että jos olisi halunnut retkahtaa ganjaan, sitä olisi ollut suorastaan kultaisella lautasella tarjolla ympäriinsä. Hiukan porttien avaamisen jälkeen löysin itse myös bajamajasta minigrip-pusseja, joissa oli jäämiä valkoisesta jauheesta. Ei tarvitse kauaa miettiä, että onko siellä pussukoissa ollut pyykinpesujauhetta tai jotakin muuta.. hiukan menin asiasta lukkoon, ja hankkiuduin eroon tyhjistä pussukoista. Ei ehkä olisi toipuvalle kovin hyvät festarit, koska vaati suhteellisen paljon sementtisyyttä sietää ympärillä suorastaan rehottavaa päihteiden liikakäyttöä, ja Wizin keikalla satuin ihmissumppuun jossa nuoret tytöt kehuskelivat sillä, miten helppoa anniskeluun on itsensä sniikata. Tytöt eivät pysyneet kunnolla pystyssä, ja yritin hienovaraisesti pitää tyttöjen kuntoa silmällä. Keikka kuitenkin alkoi, ja ihmisten puskeutuessa lähemmäs lavaa en tiedä, miten tyttöjen kävi.

Keikka oli jees, puolessavälissä oli kuitenkin pakko alkaa hyvältä paikaltaan suht lavan reunasta liikkua poispäin, koska tungos alkoi käydä vähän ahtaaksi. Puolenyön maissa takaisin Artteliin, ilotulitusten saattelemana, ja purkukeskustelun jälkeen unille. Kello pärähti soimaan kahdeksan paikkeilla, ja kokattiin Miran kanssa porukalle päivän menu valmiiksi. Itselläni alkoi maha taas kiukutella heti aamusta, jonka takia sitten oli vähän vajaateholla lauantaipäivä. Koitin parhaani kuitenkin tehdä tatskaa, jutella ja auttaa muita jotenkin. Välissä piipahdin katsomassa SMC Hoodratsia, mutta keikka oli ikävä kyllä pettymys, ei oikein livenä toiminut. Kiersin hiukan aluetta ympäri, hain itselleni naaman täyteen glitteriä erilaisista festarimeikkejä tarjonneista kojuista, kävin pyörittämässä onnenpyörää (voitin jonkun jumppakassin jonka sitemmin hukkasin) ja fiilistelemässä muuten vaan. Palasin taas pisteelle ja koitin olla hyödyksi, sillä lauantain ollessa ”the” päivä, poppoota oli eilistä enemmän. Pisteellä tuli myös kuultua kaikenlaista mieleenpainuvaa kuten esim;

 

”Ei se oo niin paha, jos käyttää (huumeita) kesällä.. mut jos talvella käyttää, niin sit se on paha. Ihan eri juttu.” – Anonyymi, ”Pekka”

Moni on todella ihastunut yksisarvis-tarraan, ja jokusen kaivataan takaisin timantti-tatskaa, sekä lintua – vaikka se onkin veemäisin tatskoista kun sen tekemisessä onnistumisprosentti on suht alhainen.. Väsymys alkoi hiukan painaa pisteellä, ja viimeisen tunnin aikana energiat kävivät vähän vähiin. Osa meni katsomaan Lil Waynea, ja suurin osa lähti taas telttalavalle katsomaan Avainta. Menin suht myöhään telttaa kohti, mutta onnistuin saamaan suht hyvän paikan läheltä lavaa. Avain aloitti vahvasti keikkansa, ja oli tulla itku, kun ”Punainen tiili” lähti soimaan. Olin aamulla kokkailun lomassa kuunnellut kyseistä albumia peläten, että osaanko enää yhtäkään biisiä ulkoa. Hyvin ne muistuivat mieleen. ”Roihuvuoren” kohdalla ne pommit sitten alkoi tippua, ja meno villiintyä, piti ottaa videokuvaa mutta se jäi koska fiilis veti mukanaan. Yleisö suorastaan huusi biisit läpi tunteella, ja Avain ei haaskannut aikaa turhaan lässytykseen lavalla. Mukana oli myös levyllä esiintyneitä artisteja, kuten Iso H ja Redrama.

Keikan aikana tuli mentyä kyllä tunnetilasta toiseen, saatua hetkellisesti takaisin kaikki se yläasteen aikainen nostalgia, ja muistettua että vaikka albumista on yli 15 vuotta, se on edelleen ajankohtainen, edelleen kolahtaa ja on upea. Kun keikka päättyi, yleisö huusi encorea vielä pitkään, käsiä hakattiin yhteen ja laulettiin kappaleita enemmän tai vähemmän yhdessä. Käsiin sattui, jalkoihin sattui, mutten muista milloin olisi viimeksi ollut niin hurmoksellinen keikka kuin nyt. Avain ei valitettavasti enää tullut uudelleen lavalle sitkeästä huutamisesta huolimatta, vaan Yle X:n(?) aamujuontajat koittivat viittilöidä kansaa kohti päälavaa, jolla Profeetat oli juuri aloittanut keikkansa. Yleisö vastasi juontajille buuamalla, näyttämällä keskaria ja muuta käsimerkkiä ilmaistakseen mielipiteensä Profeetoista. Keräydyimme kasaan ja otimme kantoon pisteen tavarat, olimme jo aikaisemmin todenneet että nyt on yksi Tampereen vilkkaimmista viikonlopuista taksien suhteen, joten teltta jäi alueelle odottamaan hakua aamulla. Artteliin takaisin.

Olin itse suht ristiriitaisissa tunnelmissa, joten piipahdin nukkumassa hiukan tutummassa sängyssä Sallan luvalla. Purkukeskustelu oli tunteellinen ja ehkä yksi parhaimpia, joita olen käynyt, koska siinä kävi ilmi koettuja telttailuja paremmin miten siistin porukan kanssa sitä on saanut olla tekemässä hommaa, kun poppoo on niin sydämellistä, rehellistä ja yksinkertaisesti ihanaa. Hurja kiitollisuus oli myös päällä koko festarista, vaikka se olikin paikoitellen vähän vaikeatempoista monesta tekijästä johtuen. Nukuttuani yön yli, lähdin takaisin Arttelille siivoamaan ja täyttämään palautteet, ja olin edelleen kiitollinen päällimmäisenä. Siivousten jälkeen lähdin takaisin lämpimään sänkyyn.  Glitter taisi olla sunnuntaina oäällisin asia, joka jäi käteen Blokeilta, koska sitä glitteriä löytyy kaikkialta edelleen vaikka olen kuinka käynyt suihkussa ja pessyt naamaa. 😀

 

Iso kiitos porukalle, jonka kanssa sain tehdä hommia, vaikka typerä sairauteni meinaakin välillä vesittää asioita, koitan pitää lipun korkealla. Ja niin me tehtiin. Blokit oli kivemmat, kuin osasin odottaa loppupeleissä. Kiitos, anteeksi ja vielä kerran kiitos!

  • Katja / Pupu

 

  • BLOKIT2017_4

 

BLOKIT2017_1

 

BLOKIT2017_6

 

 

BLOKIT2017_3

BLOKIT2017_7

BLOKIT2017_5

blokit2017_2

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s