Suomipop 13.-15.7.

Torstaina tultiin suurin osa klo 11 mennessä toimistolle. Pienet hengailut, moikat ihmisille, miettimiset mitä voitaisiin syödä koko festin ajan. Käytiin nurkan takana kaupassa, jonka jälkeen aloimme tekemään ruokaa sekä roudaamaan ja kokoomaan infopistettä.

 

Vaikka ennen festejä tiedettiin, ettei tulla olemaan sisäpuolella, niin jokaistahan se meistä ärsytti, mutta infopisteilyt silti piti hoitaa. Heti kättelyssä melkein saatiin myös kielto lastauslaiturille. Jopa se, ettemme olleet sisäpuolella aiheutti ärsyyntymisen lisäksi lisätyötä, jota ei ihan joka festareilla tarvitse tehdä. Joka ikinen aamu jouduimme kokoomaan pisteen ja joka ikinen ilta purkamaan pisteen. Neljään asti meitä pisteellä oli torstaina neljä ihmistä, ja onneksi sitten tuli yksi lisää. Eka päivä meni yllättävänkin hyvin kaikesta huolimatta, oli hyvä ruoka ja hyvä jengi pisteellä. Huumet.fi – kortit olivat jokaisen mielestä aivan älyttömän mahtavia! Kesäheila etenkin, parilla ellei kolmella meistä ollut kovat suunnitelmat löytää ihminen jolle antaa kyseinen kortti omalla puhelinnumerolla varustettuna. Otin muutaman itsellenikin, pakko myöntää. Parhaiten tältä päivältä jäi mieleen se hetki, kun tuntui siltä, että olisi ollut hyvässä komedia teatteriesityksessä. Jonka jälkeen sai nauraa, jopa senkin aikana, ja lopuksi taputtaa ja halata esiintyjää. Kyseessä oli tyttö kavereineen, jotka olivat nuoria ja enemmän tai vähemmän juoneet. Tämä tyttö puhui, ja järjesteli meidän pöydän hyvään järjestykseen. Kiitos siitä.

 

Perjantaina heräilin ensimmäisenä, suihkun kautta syömään. Muiden herätessä söin uudestaan porukalla (Minä syöppö? En ikinä). Toimistolle hipsi pari lisäkättä aamupäivästä, joka oli tarpeen koko päiväksi, joka olisi ollut myös tarpeen viimeisellekin päivälle. Itse jäin tekemään ruokaa, koska koen edelleen, ettei musta ole pisteen kokoamisessa suurta apua, joten olin sitä mieltä, että pisimmät menevät laittamaan pistettä pystyyn. Perjantaina oli joka tapauksessa vilskettä pisteellä ja tatuointeja etenkin sai tehdä, vaikka minkälaisiin paikkoihin. Ette edes halua tietää mihin kaikkialle pyydettiin. Tuttuja kävi pisteellä, huumetestejä sai tehdä useaan kertaan. Meistä muutama sai puhua hyvinkin syvällisesti asioista, ja jopa kertoa omakohtaisia kokemuksia käyttämisestä ym.

 

Lauantai meni alusta loppuun asti erittäin vauhdikkaasti ja töitä riitti meille kaikille. Hyvä jos kerettiin edes syömään kunnolla. Jälleen itse olin ensimmäisenä hereillä ja no, tiedätte kyllä. Vaikka päivä oli kiireen täytteinen, niin mielestäni se oli paras päivä väsymyksestä ja kiireestä huolimatta. Saimme tehdä testejä, tatuointeja ja ylipäätänsä tehdä hommia. Yksi meistä taisi saada annettua jo edellispäivänä kesäheilakortin jollekin erityiselle. Näiden kolmen päivän aikana tuli tavattua monenlaisia ihmisiä, laidasta laitaan. Sehän se varmaan pääasia oli, että tapaamme ihmisiä, etenkin nuoria ja hyvä niin. Pakko kyllä mainita lauantaipäivältä se, että yksi punainen kaveri jäi mieleen, sellainen teletappi ja hänen kaverit! Ai että, se piristi päivää.

 

En osaa kertoa mikä oli parasta, tai mikä kohtaaminen oli paras. Päiviin mahtui niin hyviä hetkiä, kuin huonojakin. Se mikä jäi mieleen parhaiten, niin en tiedä. Ylipäätään se, että selvittiin ja pisteellä kävi paljon ihmisiä, oli jo sen arvoista, josta saa olla ylpeä. Itselleni edelleen on vaikeaa tehdä huumetestejä ja kohdata ihmisiä. Mutta alku vaikeudesta ylitse pääseminen jälkeen helpottaa. Mutta mitä näihin festareihin tulee, niin en välttämättä lähtisi uudestaan millään tavalla. Sen verran jäi kaivelemaan itseäni henkilökohtaisesti, miten meitä ja muita kohtaan käyttäydyttiin järjestäjän, järjestyksenvalvojien ja tuottajan taholta. En tiedä onko se sen arvoista olla YADin siellä ollenkaan.

 

 

• Pinja / YADin vapaaehtoinen