Nummirock

Juhannusta edeltävä keskiviikko-ilta. Istun bussissa kotikaupungistani Tampereelta kohti Jyväskylää, ja YADin toimistoa. Kuukautta aikaisemmin oli samassa paikkaa festarikoulutus, jossa olin, ja koitin kuumeisesti valita itselleni vaihtoehtoja Provinssin ohelle, minne haluaisin. Selatessani tietokoneella vaihtoehtoja kuului vierestä, että ”lähde mun kans Nummeen, siellä on hyvät meiningit ja hyvää musaa”. Monena vuotena oli kaverit sinne pyydelleet, vaan raha ja aika ovat usein koituneet esteeksi. Laitoin toiveen, ja tulin valituksi mukaan saaden raitista ja mielekästä tekemistä yhdelle juhlalle, jonka muuten viettäisin luultavasti tylsemmissä merkeissä.

Saavuin toimistolle jossa oli jo Saana, festarivastaava, joka oli minut mukaan silloin houkutellut, sekä muutama muu kauempaa tullut. Melko pian käytiin nukkumaan iltapalan jälkeen, alakerrassa joku soitti tosin antaumuksella rumpuja. Aamulla noin yhdeksältä lähtö kohti Kauhajokea, jossa en ole ikinä ennen ollutkaan. Matkalla soi System of a Down, Turmion Kätilöt, Lordi ja muu raskaampi musiikki. Oli siistiä päästä Nummeen juhlavuonna, kunniakkaasti 30:s festarivuosi. Matkassa meni kolmisen tuntia pysähdyksellä Kiviselän Kievarissa Virroilla (siellä pihalla on Muumitalo! Sisään ei pääse, mutta söpö se on silti.)

Päästyämme perille yöpymispaikkaan, Nuorisitalo Räimiskään, pinkaisimme kauppaan ja tehtiin ruokaa. Sitten ruoka termareihin, nopea evästys ja kohti Nummijärveä, jonne oli 20 minuutin ajomatka. Rannekkeet portilta ja auto festarialueelle odottamaan ohjeistusta, missä infopisteemme tulisi olemaan.

Noin tunnin verran odotimme autossa, että joku tuli kertomaan paikkamme, kävimme myös kysymässä asiasta koska puhelinten toiminta alkoi festarialueella heikentyä. Odottelu ei kuitenkaan haitannut, kun oli suoja sateelta ja rauhallinen olo muutenkin. Tähän oli myös osattu varautua ja tiedettiin, että kiirettä pitää siellä ja että kaikki tekevät parhaansa. Osoittautui, että meillä oli ehkä paras sijainti koko festareilla – kahden lavan välissä, ja Nummijärven uimaranta ihan lyhyen kävelyn päässä! Pystytettiin teltta nopeasti kasaan ja aloitettiin infopisteily. Sadekin lakkasi mukavasti.

Meidän pisteeltä jotkut kasvot muistettiin aikaisemmista vuosista ja vastaanotto oli hyvää, vaikka muutama itsepintainenkin väittelijä tuli poikkeamaan pisteellä. Tyynellä ja hermostumattomalla olemuksella uhoajat väistyivät, ja huumetestit kiinnostivat. Tein ensimmäisen vesitatskan, joka oli elämys sinänsä sekä itselle että sen saajalle.
Bändejä ehti nähdä testailun ja juttelun lomassa kivasti, sekä kuulla, kun lava oli niin lähellä. Ekana päivänä esiintyi enimmäkseen rauhallisempia yhtyeitä, keskiviikkona oli ollut jo jotain cover-yhtyeitä. Päivä 1 sujui leppoisasti. Pistettä suljettiin joskus puoli kahden maissa.

Perjantaina oli black metal-painotteisempi päivä, se ”minun odottama päivä”’ . Festariväessäkin näkyi että tänään on synkempi päivä, joissain näkyi myös yhden tai kahden päivän alkoholisoituminen. Tapasin pari tuttavaa, jotka pyysivät nopealle morolle leirintäalueelle. Alueella oli paljon pisteellä käyneitä vesitatskan ottaneita, joita kiinnosti YADin toiminta, ja jotka halusivat kuulla paremmin YADista nyt kun ei ollut festarialueen hälinää. Kerroin tiivistetyn version ja ilmoittivat liittyvänsä jäseniksi netissä heti kun Nummi on ohi, muutama yritti ostaa netistä hupparia mutta yhteys ei toiminut. YADin kiinnostus oli positiivinen asia. Yksikin poika lähti vähän minun perässäni pisteelle ja hamstrasi paljon kortteja sekä tarroja ja sanoi arvostavansa sydämestään tekemäämme duunia. Ihmisten vilpitön kehuminen lisäsi hyvää fiilistä.

Keskustelua herätti paljon lääkekannabis, sekä kannabiksen tietynlainen demonisointi, korvaushoito, hoitoon pääsyn vaikeus ja omat kokemukset keskusteluissa, joita kävin. Jotkut ihmettelivät, miten jaksaa ja pystyy olla selvänä festareilla, että eikö ketuta yhtään? Ei minua ainakaan, sanoin. Festarointi on kivaa, mutta väsyttää kuitenkin jonkin verran. Sanoin myös että on kivempi herätä ilman darraa ja kirkkain muistikuvin. Jotkut kävivät myös pisteellä hakemassa festarivaimoa, jotkut kysymässä meiltä huumeita ja vettä. Myös joka kesäinen ”Sons of Alcohol” – poppoo kävi pisteellä ja tekivät haastattelunsa sekä huumetestin. Illalla omat yhtyeet aloittelivat, niistä rakkain oli Ajattara. Päivä 2 päättyi synkkiin säveliin väsyneenä mutta onnellisena.

Päivä 3, lauantai ja viimeinen päivä Nummen kauniissa miljöössä. Eilinen helle oli hellittänyt, ja kävin nopeasti uimassa kun ei juuri ollut mitään, mitä käydä katsomassa. Paitsi Martti Servo ja Napander, joka veti varmaan vuoden kovimman keikan ja yllättävimmän. Nummirockissa esiintyy joka vuosi.tällainen ”outolintu”, ja metalli kansa äityi letkajenkkaamaan, paritanssimaan sekä moshpittiin. Jopa wall of death nähtiin. Odotin, että Mayhemin tai Mardukin keikalla olisi ollut tällaista!
Martin jälkeen päivä sujui hiljaisen rauhassa, teltta pistettiin pois ennätysajassa ennen Mokoman ajoitusta ja käytiin katsomassa Nummen vikat esiintyjät. Festari päättyi Children of Bodomiin, pyroshow’n ja ilotulitusten loisteessa. Auto lähti kohti Kauhajokea, ja aamulla nopea aamupala ja kamat kasaan, auto liikkeelle ja kohti Jyväskylää. Kroppa oli hiukan pettää sunnuntaina, onneksi sain apteekista haettua rohtoja ja pääsin melko elävänä kotiin seitsemältä illalla. Festareilla oli tosi kivaa ja haluan ehdottomasti YADin messiin ensi vuonnakin, ja nimenomaan Nummeen! Tuntui kuin olisi ollut ”sukukokouksessa, omiensa luona” metallikansan keskuudessa. Kiitos yhdistykselle että pääsin mukaan, kiitos reilulle ja huolehtivaiselle Saanalle vastaavuudesta ja mukana olleille. STREITTINÄ FESTAREILLA!
Kiittää ja kuittaa Katja-Pupu