Qstock 2015

Pieni festaribussimme starttas Jyväskylästä torstaina, kyydittäen Vaulan, Moonan, Jelenan, Sonjan ja Nikon luokseni Ouluun! Ihan ensimmäisenä kävimme täyttään masut Subwayssa, jonka jäläkeen käytiin kaupassa ostamassa ruokaa koko viikonlopuksi. Porukkamme tuli hyvin toimeen heti ensitapaamisesta lähtien! 

Kauppareissun jäläkeen suunnistettiin majapaikkaamme Puolivälikankaan nuokkarille, jätimme ruokaostokset ja omat matkatavaramme sinne ja lähettii rakentaan infopistettä festarialueelle. Muutaman puhelun ja järkkärin kanssa neuvottelun jälkeen pääsimme jopa porteista sisään ja auton parkkiin! Teltta kasaantui sutjakasti yhteistyöllä ja varmalla ammattitaidolla. Väsy alkoikin jo painaa iloisia mieliämme, joten lähettii majapaikkaan lepäämään ja pelaamaan ristiseiskaa!

Perjantaina aamupalan jälkeen oli aika aloittaa festarihommat! Vettä satoi kaatamalla ja pakkauduimme pieneen telttaamme tiiviiksi paketiksi pelaamaan ristiseiskaa – taas! Tässä porukassa nauru raikaa oli sää mikä hyvänsä!  Kello löi 14, festarialue aukesi ja sade lakkasi kuin seinään. Loppuajankin saimme nauttia festareista auringon paisteessa; sade kasteli maan aina yön ja aamun aikana! Jari ja Joni saapuivat täydentämään yadimaista porukkaamme perjantaina iltapäivällä! Pisteellämme kävi väkeä ihan kivasti, kuitenkin reilusti vähemmän kuin lauantaina. Kovinta huutoa olivat huumetesti, tarrat sekä vesitatuoinnit! Myös narkomaanileimaa tultiin ihan asiasta tehen kyselemään muutamaan kertaan!

Lauantaina festarit sujuivat auringon paisteessa ja kovassa tuulessa. Väki löysi pisteellemme hyvin! Pisteemme sijaitsi sopivasti reitillä uloskäynnille, joten jokainen festarilainen käveli pisteemme ohi jossain vaiheessa. Kävimme katsomassa työnteon lomassa keikkoja, mutta illalla, kun pisteemme oli jo suljettu ja saimme hetken vapaa-aikaa, ei meillä vanhemmilla yadilaisilla enää selät tai vireystasot kestäneet festarimeininkiä! Menimmekin autoon pötköttämään ja odottamaan nuorempia festarihimuja saapuviksi.

Käymistäni keskusteluista jäi vahviten mieleen keskustelut, joiden aiheena oli läheisen huumeidenkäyttö. Molemmissa tapauksissa tärkein kysymys läheiseltä minulle oli ”Mitä voin tehdä, että saan läheiseni irti huumeista?!” Toivottomuus, pettymys, viha, suru ja henkinen väsymys paistoivat läheisten kasvoilta ja koko olemuksesta. Jouduin kertomaan, että heidän etsimäänsä salasanaa huumeriippuvuuden poistamiseksi ei ole olemassa. Kaikki antamani vinkit muun muassa käyttäjän kanssa keskustelemisesta, hoitoon ohjaamisesta sekä omasta esimerkistä elää huumeettomana olivat läheiset jo kokeilleet ja todenneet ne turhiksi. On vain odotettava, että käyttäjä itse on valmis vapautumaan riippuvuudesta. Tämä vastaus ei tietenkään ilahduttanut näitä käyttäjien läheisiä.. Pää painui maata kohti, hartijat lysähtivät syvän huokauksen päätteeksi ja silmät kimmelsivät kyynelistä.. Epätoivo oli hetkessä läsnä todella voimakkaana. Muistutin läheisiä huolehtimaan myös omasta jaksamisesta ja he suunnittelivatkin viettävänsä loppuajan festareista huolesta vapaana. Onneksi toinen näistä keskustelijoista tuntui löytävän pienen toivon pilkahduksen jakamistamme materiaaleista sekä koko järjestöstämme! ”Minä olisin niin onnellinen, jos hän (käyttävä läheinen) joku päivä olisi täällä teillä töissä!”, kuului tämän läheisen toive. Hän keräsikin innoissaan materiaalejamme laukkuunsa ja aikoi antaa ne käyttävälle läheiselleen luettavaksi. Saimme moneen kertaan kiitokset tekemästämme hyvästä ja tärkeästä työstä! Vaikka keskustelut olivat todella syvällisiä ja rankkoja, molemmat tapaukset kuitenkin lähtivät pisteltämme hymyssä suin ja sydän (toivottavasti) hieman kevyempänä jatkamaan matkaa. 

Taas kerran kohdalleni osui loistava yadiporukka! Suurinta osaa vapaaehtoisista en tuntenut ennen näitä festareita, mutta viikonlopun aikana heihin tutustui nopeasti! Kiitos YAD:lle festareista ja Yadilaisille hyvästä festarimeiningistä! ❤ Nähdään taas! 

– Tiina