Ilosaarirock 2015

Kävin itse infopistekoulutuksen marraskuussa 2014 ja siitä asti odotin kesää ja festareita YAD:n kanssa, kuin kuuta nousevaa. Alkukesästä kävi ilmi, että kesätyöt olivat harrastuksien haittona siihen malliin, että Ilosaaren rokkailut tulisi olemaan ihka ensimmäiset ja samalla omalta osaltani tämän kesän viimeiset.

Olin tulevasta Ilosaaresta innoissani, mutta myös hyvin jännittynyt uusista ihmisistä ja infopistetyöstä, mikä meinasi festareita edeltävällä viikolla tulla koko reissun tielle. Flunssaisena ja pelokkaana meinasin perua oman lähtöni. Aikani tuskasteltuani päätin ylittää itseni.

Hankalien juna- ja bussiaikataulujen takia jouduin lähtemään kotoani Oulusta kohti Jyväskylää jo torstaiaamuna, minkä takia vietin yöni yksin Lutakolla. Yön aikana kerkesin käydä läpi koko tunnekirjon ja heräsin virkeänä lähtöaamuun. Pakattiin kamat ja autoon sulloutui kuusi ihmistä (Taneli, Tilla, Erja, Olli, Jasmine ja minä), kaksi tiimiläistä, eli Iida ja Saara olivat jo hankkiutuneet omin avuin Joensuuhun.
Perjantaina varsinainen festarialue ei ollut auki, mikä tarkoitti sitä, että kävimme vain pystyttämässä teltan valmiiksi lauantaita varten. Loppuilta piti sisällään kestoltaan pitkän ja sekavan ruokakauppareissun, Olavi Uusivirran keikan, ruokailua ja toisiimme tutustelua.

Infopisteemme sijaitsi ennen varsinaista festarialuetta, chill out zonella, jonne pääsi sisään vain rakkenneella. Syrjäinen sijainti vaikutti toki telttamme luona käytyyn liikenteeseen, vaikkakaan en näin ensikertalaisena osannutkaan kävijöiden määrästä sanoa mitään. Suurin osa itseäni kiinnostavista esiintyjistä oli lauantaina, enkä tämän ja arkuuteni varjolla uskaltautunut käymään pisteellä kovinkaan montaa keskustelua. Sen sijaan sunnuntaina oleilin enemmän pisteellä, kävin ylikierroksilla ja pääsin paremmin sisälle huumetestien maailmaan.

Viikonlopun sää oli ennustettua parempi ja festarikansalle silminnähden mieluisa, lukuun ottamatta sunnuntain paria rankkasadekuuroa. Kuurot tosin aiheuttuvat telttamme alle ainakin yhden yleisöryntäyksen, jonka aikana sadetta pitävillä oli hyvää aikaa tutustua materiaaleihimme ja tehdä toisilleen vesitatuointeja. Siinä mielessä sää oli puolellamme.

Sen, mitä itselle viikonlopusta jäi käteen tiivistin omalle Instagram-tililleni tällaisen fiilistelyn muodossa:

”Viikonloppu meni aikapoimussa, mutta tapasin uskomattomia ihmisiä, sain uusia ystäviä, tanssin itseni henkihieveriin lauantaina paisteessa ja sunnuntaina rankkasateessa, söin paljon, nauroin, halasin, rakastin. Otsa ja rintakehä paloivat, hartioilla hiertymiä rinkasta. Uskaltaisin sanoa, että elämäni paras viikonloppu. Ja elämä kiinnostaa enemmän kuin koskaan.”

– Liisa