Provinssi 2015

Tiistai yö, herätys on valmiina, kamat on pakattu. Sääksi on ennustettu lämmintä ja aurinkoa, olen silti pakannut muutaman lämpöisenkin vaatekappaleen, sillä illalla olisi kylmä. Herään sateiseen keskiviikkoon puolituntia ennen herätystä ja tuntuu siltä että olisin nukkunut pommiin. Kello tulee vihdoin puoli kymmenen ja lähden polkemaan lutakkoon.

Matka kohti provinssia alkaa, auto on lastattu täyteen yadilaisia ja infopistemateriaaleja. Telttakin on mukana. Perillä seinäjoella pyörimme autolla ympyrää aluetta pitkin ja etsimme paikkaamme. Nurmikenttä on varattu järjestöille, joten päädymme sinne kasaamaan telttaa. Emme anna sateen haitata, toki se tekee maasta ikävän mutaisen.

Teltta on kasattu ja portit aukeavat. Hätäisimmillä ihmisillä on kiire lavojen eteen, vain harva ehtii meidän teltalle. Vieressämme oleva koju tarjoaa ihmisille ilmaista ruokaa, joka toimii houkuttimena tulla vierailemaan myös meidän pisteellä. Vesisade rajoittaa myös ihmisten liikkuvuutta alueella. Ensimmäisenä päivänä sain muutaman kohtuuhyvän keskustelun aikaan, hauskaa oli.

Toinen päivä oli jo vähän lupaavampi, ei niin paljon sadetta. Siirrettiin telttaa vähän ylemmäksi mistä ihmiset eivät olleet kävelleet, jotta telttamme edessä oleva maa ei olisi ihan liejua. Itse olen odottanut tätä päivää niin kauan, pääsisin näkemään Hollywood Undead – bändin. Keikka oli mahtava. Loppu päivän olinkin teltalla keskustelemassa ihmisten kanssa. Lukuun ottamatta hetkeä kun päätin hakea 5 e kakkupalan, joka oli kyllä kokorahan arvoinen.

Lopputuloksena voin todeta että provinssi oli mahtava, vaikka vaatetus ei omalta osalta osunut nappiin taaskaan. Ei tullut kylmä. Ja tämä porukka millä oltiin liikenteessä oli mieletön. Kiitos.

– Tiuku

Provinssi part II
Torstaina 25.6 meitä lähti Jyväskylästä matkaan Jami, Sonja, Niko ja minä. Seinäjoella seuraan liittyivät Ville, Riikka, Erja ja Joni. Majapaikkana oli KRIS-Eteläpohjanmaa ry:n sympaattinen vanha talo. Ensimmäinen ilta meni lähinnä tutustuessa ja vasta perjantaina menimme itse festarialueelle pitämään infopistettä. Infopisteemme sijaitsi melko syrjässä Animalian ja Saarioisten kojujen lähettyvillä. Aluksi meno oli melko hiljaista, mutta Animalian edustajilta saimme idean siirtää kojua lähemmäksi kulkuväylää ja festariportteja. Kävijöitä riitti mukavasti aurinkoisessa säässä ja jopa Tiisu tuli hetkeksi hengailemaan meidän kanssa. Jännitystä päivään toi myös kuvausryhmä, joka teki samalla videota festarityöstä ja pääsimme kertomaan kokemuksista kameralle. Itse kerroin olleeni viime kesänä seitsemällä festarilla YADin matkassa ja kuvausryhmä kysyikin ”pidetäänkö sinua nyt jonkinlaisena festarityön vetaraanina YADilla?”. Nyt olikin vuorossa ensimmäinen festari tälle kesälle, jolle ilmoittauduin mukaan. Infopisteellä vallitsi rento meininki porukan kesken ja hieman jopa hämmennyin, kuinka innokkaasti pisteellä kävijät vastasivat huumetesteihin. Erityisen mieleenpainuvan keskustelun kävin erään nuoren naisen kanssa, joka pisteelle tultuaan vaikutti hyvin kiireiseltä. Hänellä oli kiire päästä näkemään suosikkibändinsä, mutta kun aloimme keskustelemaan, juttua riitti niin paljon, että ehdin esittää vain ensimmäisen kysymyksen ja huomasin aikaa kuluneen jo melkein 20 minuuttia. Kiire unohtui siinä tilanteessa täysin, kun aihe herätti molemmin puolin mielenkiintoista keskustelua ja paljon uusia ajatuksia. Omalta osaltani perjantai-illan kruunasi Haloo Helsinki!, jonka näin jo 16. kerran.
Lauantai sujui hieman rauhallisemmissa merkeissä, kuin edellinen päivä. Kävijöitä infopisteellä ei ollut aivan niin paljon, kuin edellisenä iltana. Illan päätteeksi, kun muut olivat jo nukkumassa, paistoimme Nikon ja Sonjan kanssa saunan uunissa vaahtokarkkeja.
Kerroin myös muulle porukalle, että olen kokenut olleeni hieman passiivinen YADilainen viimeisten kuukausien aikana ja viime kesän tiukka tahti vähän verotti voimia jälkeenpäin. Käytännössä en ehtinyt viettää yhtäkään vapaapäivää. Arkipäivät olin töissä vanhustenohjaajana ja joka ainoa viikonloppu menossa jossain. Yksi ainoa viikonloppu, jolloin en ollut YADin kanssa tai muuten festareilla, omalla bändilläni oli keikkoja ja näin ollen koko viime kesä oli yhtä menoa. Silloin tuntui, että kyllähän tässä jaksaa. Muutamia kuukausia myöhemmin kuitenkin tuntui, ettei jaksa tehdä yhtään mitään. Nyt voin tiivistää tämän kesän Provinssi-kokemuksen yhteen lauseeseen ”Good to be back!”. Viikonlopun aikana tutustuin uusiin ihmisiin ja toivon, että pian taas nähdään uudestaan jossain YADin hommissa. Uskomattoman hieno kokemus ja tästä on hyvä jatkaa hieman kevyemmällä tahdilla, kuin viime kesänä.

-Matti