JurassicRock 2014

Perjantaina 8.8 festaritiimimme suunnisti Kohti Mikkeliä Jurassic Rockiin. Jyväskylästä matkaan lähtivät allekirjoittanut, Eedit, Tilla ja Meri. Menomatkalle mahtui pieni jännitysmomentti, sillä auton jarrunestevalo alkoi palamaan kesken matkan. Pääsimme kuitenkin ehjinä perille ja myöhemmin illalla seuraamme liittyivät vielä Paavo ja Olli.

Kojumme sijaitsi festarialueen takaosassa ja vieressä oli teltta, jossa soi lähes jatkuvalla syötöllä discomusa ja se aiheutti hieman hankaluuksia keskustella asiakkaiden kanssa. Basson jumputtaessa vieressä ei yksinkertaisesti tahtonut kuulla juuri mitään ja niinpä tarrat ja vesitatskat tuntuivat olevan parempi vaihtoehto kuin keskustelut. Tatskat tuntuivat olevan erityisesti pisteellä käyneiden tyttöjen suosiossa ja niitä meni runsaasti. Ajoittain vieressä pauhannut discon jytinä aiheutti myös päänsärkyä.

Huumetestien suosituimmat aiheet olivat kohtuukäyttö sekä oma päihteidenkäyttö. Itselle ei varsinaisesti mikään keskustelu noussut mieleenpainuvimmaksi ylitse muiden. Voisin kuitenkin mainita tilanteen, jossa suunnilleen minun ikäinen nuori mies tuli pisteelle ja valitsi aihealueista kohdan ”Nuoret/alakouluikäiset”. ”Opiskelen nuorisoalaa, niin toi aihe kiinnostas!”. Jouduin hieman selventämään, ettei siinä kysytä nuorista, vaan siinä olevat kysymykset on tarkoitettu lähinnä nuoremmille pisteelle tulijoille. Olisiko huumetestejä kehiteltävä vielä vai oliko oma tehtävänantoni puutteellinen tai väärin tulkittava?

Majapaikkamme sijaitsi tällä kertaa Kattilansillan nuorisotalolla. Tässä vaiheessa jo kuudet aiemmat festarit takana ymmärrän, että festarimajoitus on aina festarimajoitus. Suihkutilat olivat talon päädyssä olevassa bändikämpässä ja vaikka itse soittajana olen nähnyt monenlaisia treenikämppiä, kauhistelin silti näkemääni. Sisään astuessa mieleeni heräsi vain yksi kysymys ”Voiko täällä oikeesti joku soittaa?”. En ole vielä koskaan nähnyt yhtä rähjäisen ja sotkuisen näköistä treenikämppää. Majapaikassamme häiritsi myös kuumuus ja oli vaikea saada nukutuksi, vaikka nukuin molempina öinä ikkunan vieressä ilman makuupussia.

Jurassic Rock oli minulle entuudestaan vieras festari ja olin kuullut vain puhuttavan siitä. Puheiden perusteella minulle oli muodostunut kuva suuresta ja massiivisesta festarista. Perille päästyä se kuva kuitenkin muuttui ja mietin mielessäni ”Tässäkö tää nyt on… oikeesti?”. Tunnelmaltaan tapahtuma oli kuitenkin varsin mukava ja tapahtuman koko ei lopulta ollut pettymys. Ensimmäisen päivän tunnelman omalta osaltani kruunasi jälleen kerran (ylläri?) Haloo Helsinki! ja tällä kertaa entistäkin suuremman pyrotekniikan ja ilotulitteiden kera.

Omalta osaltani tämä oli kesän viimeinen festari ja toivottavasti ensi vuonna nähdään taas samoissa merkeissä. Iso kiitos kaikille joiden mukana olen saanut olla! Teitte tästä kesästä ikimuistoisen. Keep on rock! 🙂

-Matti