Kuopio RockCock 2013

Tällä kertaa YAD:in infopisteporukka rantautui Kuopio RockCockiin, Savon sydämeen. Kuten aina, festarille saapuminen ja alueelle sisäänpääseminen tuotti hieman harmaita hiuksia, mutta pääsimme kuin pääsimmekin hyvissä ajoin festarialueelle sisään.

Melkoisen hyvin sujui tosiaan meidän festarijärjestelyt, eihän se ole reissu eikä mikään, jollei jossain vaiheessa monen suuntaisia neuvoja järjestelijöiltä/jv:iltä saa.

JV1:”Teidän pitää hakea ajolupa ja rannekkeet toimistolta.”

JV2: ”Toimisto on porttien sisäpuolella. Ette pääse sinne mitenkään ilman ajolupaa ja rannekkeita!”

Juuri näin… Pohdimme ohjeistuksen sisältäneen savolaislisän, mutta paikalliset voittivat meidät puolelleen ihastuttavan letkeällä murteellaan. Minun itsein alkupäivä meni autolla ajeluun (onneksi ei pitkiä matkoja tarvinnut minun ajaa, kiitos Pöppönen!!), kauppailuun, ruoan laittoon. Tärkein ulkoyadilaisbonus menee miehelleni, joka ohjasi meidät monen monta kertaa puhelimen päässä oikeaan paikkaan, eksymisen hermostuttamasta vaimosta huolimatta.

Infopisteellä kävi tasainen pöhinä ensimmäisen päivän ajan, kävijöistä ei ollut tunkua, mutta mielenkiinto säilyi kokoajan yllä. Perjantaina infopistetyöntekijöitä myös houkutti ajatus siitä, josko Poliisit-sarjasta tutut Kuopion paikallispoliisit Jaakko ja Pauli tulisivat festareille, mutta heistä emme saaneet vakavasta bongauksesta huolimatta havaintoa.

KuvaMe vaan näytetään vakavilta, oikeesti oli oikein hauskaa..

Festariyleisö taisi koostua lähinnä kuopiolaisista, tai ainakin infopistekävijöiden puhetyylien perusteella aedoista savvolaisista. Myös paikallisen kaupan kassamyyjä huvitutti infopisteilijöitä aloittaessaan kassakontaktin leveästi: ”No mutta morojensta vuan!”

Aluksi minuu ketutti vastaavana jättää pisteilijät keskenään, kun hoidin ekan päivän ruokahuoltoa yms., mutta onneksi tiimimme koostui rautaisista vapaaehtoistyön ammattilaisista (eiku..?), ja jopa 2/6 vahvuudesta viilettäessä kirkolla, touhu sujui paremmin kuin hyvin. Kiitos siitä kuuluu Saanalle, Pöppöselle, Siirille ja Visalle, ja toki ruokahommissa auttaneelle Pinjalle! Päädyimme kuitenkin toivomaan sitä, että ensi kerralla näinkin lähellä olevalle festarille mennään jo edeltävänä päivänä. Etenkin koska koko sakkimme ei järkisyistä tullut samalla autolla edes, olisi ollut näppärää tutustua toisiimme & omiin ja muiden vahvuuksiin infopisteellä. Koska YAD:n ”johto” on aina ollut käytännön tekijöitä kuuntelevia, uskon, että tällaiset hommat on mahdollista ensi kesään muuttaa. Sitäpä odotellessa ❤

Perjantai-illan päätti Kotiteollisuus ja Jouni Hynynen, joka ei infopisteläisten runsaista peloista huolimatta ollut tällä kertaa kovin ilkeä, sovinistinen tai muutenkaan rasittava. Oikeastaan Kotiteollisuus veti aivan hyvin!

Oman perjantai-iltani tosin kruunasi PMMP, vaikkei loppuillasta soitellutkaan. Keikka oli mahtava, joskin edellisviikonlopun Qstockin keikka oli vielä parempi. Tähänkin voimme soveltaa Visan käyttämää pizzavertausta: PMMP on ältsin huisin hyvä ollessaan hyvä, mutta huononakin se on kyllä aikas mainiota. (Ei se ehkä ihan noita sanoja käyttänyt…)

Tällä reissulla ei majoituksena ei tuttuun YAD:in tapaan toiminut paikallinen nuorisotalo, vaan idyllinen mökki parinkymmen minuutin ajomatkan päässä festarialueesta. Mökissä oli sähköt, mutta vesi täytyi kantaa läheiseltä rakennukselta. Ainakin itse koin arvokkaaksi vaihteluksi olla välillä luonnon helmassa ja peseytyä saunassa lämmittämillämme vesillä.

Itsekin diggailin Rytkyn mökkeröistämme! Etenkin yöllä & aamuisella paikka oli aivan mahtava; peltoa ja pikkupikku lampi sekä mökkimme ja saunamme, muuta ei näkynytkään. Festarikävijän tottuessa bajamajoihin ei ulkohuussikaan niin haittaa. (Tosin tälläkin festillä pääsimme työntekijäin sisävessaan, joka ainakin itseäni miellyttää joka kerran, kun se on mahdollista. Ei niihin bajamajoihin oikeasti totu koskaan…) Tosiaan saunan padassa lämpesi hyvin vesi, ja koimpa jopa hämmentävää riemun tunnetta, kun Siiri oli käynyt asettelemassa puut valmiiksi ja minä aamuvirkkuna kävin raapaisemassa tulitikun. Silti kun näin savun tulevan piipusta, olin tyytyväinen. Minäkö kaupunkilainen…nooh, en vain koskaan ole sytyttänyt nuotiota tahi muuta tulta. 😮

Launtaina saavuimme festarialueelle hyvissä ajoin ennen porttien avaamista ja saimme teltan auki ja infovalmiiksi ennen kuin allekirjoittaneen festarin kohokohta, Timo Rautiaisen & Neljännen sektorin keikka alkoi. Tuttua ja laadukasta laulua ja jykevää kolmen kitaristin kitarointia. Sain myös kuulla, että Timo Rautiainen on itsekin vanha YAD:ilainen!

KuvaLos kokkilos. Namnam, pelkkää makaroonia?

Miullepa upposikin Kaija Koo vallan mainiosti! Tulipa kerrankin nähtyä terästäti hommissa. Hauskaa muuten, miten erilaisia bändejä festareille aina mahtuu; ja yadilaisetkin usein tykkäävät ihan erilaisista bändeistä keskenään. Mutta sepäs ei haittaa, vaan on positiivista, joudanpa paremmin lempikeikoilleni, kun muut eivät niistä ole kiinnostuneita 😉

Meidän sakille kelpas myös mm. Cheek, Mokoma, Amaranthe ja Turmion kätilöt. Jaoimme kuitenkin yhteisymmärryksen siitä, että ensi vuonna Petri Nygård voisi jättää kaikki festarit väliin! (No, jos on pakko, niin voisko se käydä esim. Ruisrockissa, Flowssa tai Down by the laiturissa. Vihje ulkoyadilaisille: katsokaa YAD:n festarilistausta!)

Toisen ja viimeisen festaripäivän edetessä infopisteellä kävi kirjavasti kävijöitä, huumeista kiinnostuneita nuoria juttelemassa, terveydenhuoltoalan ammattilaisia kysymässä vinkkejä huumevalistukseen, nykyisiä/entisiä käyttäjiä kertomassa kokemuksistaan ja tietysti perinteisiä ”Mitä huumeita teiltä voi ostaa”-kysymyksiä esittäviä vitsikkäitä nousuhumalassa olevia savolaissankareita.

Pisteelle sattui lauantaina myös pari todella mieleenjäänyttä sekä liikuttanutta keskustelijaa. Toinen oli nuori herra, josta sain nyhdettyä vähäsanaisuudestaan huolimatta sen, että hän on riippuvainen tietystä aineesta ja haluaa lopettaa. Autoin toki parhaani mukaan, vaikkei minulla tarkkoja osoitteita/puh.numeroita eri kaupungeista mukana ollutkaan. Toinen oli mies, joka kärsi pahoista uniongelmista, ja kaipasi apua siihen. Vaihtoehdot ovat olleet hänen mukaansa lääkkeitä/päihteitä, koetin itse tuoda uusia ajatuksia avuksi, esim. akupunktion ja meditaation/itsesuggestion. Akupunktiota hän aikoi kokeilla, joten saimme ainakin jotenkin tuotua hänelle lisää vaihtoehtoja. Molemmat hyötyivät selkeästi siitä, että me kuuntelimme heitä tuomitsematta, yritimme ymmärtää ja auttaa. Se kun voi olla jopa usean vuoden terveydenhuollossa pyörimisen jälkeen melko uutta. (En toki syyllistä/hauku tohtoreita ja hoitajia, totuus vain usein on se, että tehokkuusvaateen vuoksi, heillä ei ole aikaa, eikä mahdollisuutta todella kuunnella potilastaan.) Nämä keskustelut muistuttivat vahvasti siitä, että infopistetyöllä on paikkansa.

Festarit YAD:in porukan osalta päätti kierros myyntikojuilla, mukaan tarttui ainakin päheä kierrätysrannekoru ja messevä kasa metrilakuja. Mitäs sitä olisivatkaan festarit ilman metrilakuja?

Metrilakuja tarvitaan aina! Samoin kuin festaripehmistä (3,5-4e) tai muurinpohjalettua hillolla ja kermalla (n.5e). Onneksi lakut olivat halpoja, koska kettuyadilainen ostaa suurimman lakusetin koko poppoon kesken, hähää! Muutenkin oli mukavaa hengata omalla porukalla loppufestarista (, tosin yksi meistä oli jo joutunut lähtemään).

Kaikkinensa festari oli mainio, suureksi osaksi meidän porukan ansiosta. Vastaavan ei tarvinnut hankkia harmaita hiuksia, vaikka sakki joskus kaipasikin yksityiskohtaista diktatuuria (joka onneksi tulee minulta luonnostaa). ;D Ketään ei hukattu ja aina lopulta löydettiin perille. Kiitos!

— Visa & Riikka

KuvaTaas vakavia naamoja ja…Pöppis! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s